Kasvatatko tarkoituksella poikia ja tyttöjä eri tavalla?

jos perheessä on ennestään vaikka kaksi poikaa ja sitten syntyy tyttö, tämän kolmannen lapsen sukupuolta korostetaan ylenmäärin, ostetaan juuri ne kaikkein tyttömäisimmät vaatteet, hankitaan vaaleanpunaiset rimpsuverhot, ilmoitetaan balettitunneille jne.

Jos taas perheessä vain vaikka tyttöjä, niin voidaan hyvin ostaa jopa poikien osastolta vaatteita näille tytöille, polkupyrä voi olla sininen jne.

2 vuotiaana oli pakko ostaa nukkeja kun niitä niin vinkui. Siihen asti oli leikkinyt poikien leluilla.



Olisiko minun pitänyt periaatteessa kieltäytyä, ettei vain tyttö kasva tytöksi?

2 vuotiaana oli pakko ostaa nukkeja kun niitä niin vinkui. Siihen asti oli leikkinyt poikien leluilla. Olisiko minun pitänyt periaatteessa kieltäytyä, ettei vain tyttö kasva tytöksi?

lähinnä huvittaa, tuo kasvatusperiaate nimittäin laukeaa juuri sillä hetkellä kun lapsi alkaa liikkua vähääkään oman sukupuolensa ikä- ja viiteryhmässä, yleisesti 2-3 -vuotiaana.



Silloin meilläkin heilahti pinkki, petshopit, hello kitty jne. kehiin.



Jos asuu maalla kaukana ahdistavista kaveripiireistä, ei anna lapsen esimerkiksi koskaan katsoa televisiota, tavata sukulaislapsia tai käydä kodin ulkopuolella hoidossa, on mahdollista, että sukupuoleton kasvatuksenne voi onnistuakin. En tosin ymmärrä, miksi pyritte tavoitteeseenne, mutta jos tausta-ajatuksena on tehdä suomen naisten jalkapallomaajoukkuseeseen hyvä vasen pakki, niin mikäs siinä.



Ai niin - mutta senhän joutuu viemään sinne futisjoukkueeseen tyttöseuraan.



Onnea ja menestystä.

joista ei yksikään pelaa jalkapalloa/jääkiekkoa/sählyä tms. "poikamaista".



Kaikki pojat harrastavat telinevoimistelua ja soittavat kukin jotain puhallinsoitinta. Nämä siis ihan poikien omasta toivomuksesta:)



Lisäksi olen aina pukenut pojat hyvin "värikkäästi" eli meiltä löytyy vaatekaapista reilusti oranssia, keltaista, punaista jopa pinkkiä, joka on tällä hetkellä ainakin 3 pojan lempiväri:), mutta toki löytyy myös sinistä, vihreää, mustaa jne...



En tiedä onko nuo pojat nyt kasvatettu sukupuolen mukaan vaiko ei, mutta pääasia, että ovat saaneet käyttää sellaisia vaatteita, joita ovat halunneet, leikkiä sellaisia leikkejä, jotka kiinnostavat (jopa kotileikkejä nukkeineen ja leikkikeittiöineen;D) ja saavat harrastaa sitä mitä haluavat...Toivon vain että pojista kasvaa onnellisia ja empaattisia aikuisia!

erilaisia. Otsikon luettuani ajattelin vastata että en, mutta kun luin viestin, totesin vastaukseni olevan kyllä. Vaatteet ovat olleet selkeästi tytön tai pojan, samoin huoneiden sisutus (tosin vasta myöhemmällä iällä, jolloin lapsi saanut itse osallistua puuhaan). Leluja on ollut tarjolla kumpaakin sorttia (minulla siis 2 tyttöä ja 3 poikaa) samoin erilaisten työtehtävien teko ei ole riippuvainen sukupuolesta. Omasta mielestäni olen pyrkinyt kannustamaan lapsia olemaan sellaisia kuin itsestä tuntuu (toki muut huomioonottavia) riippumatta sukupuolesta, en ole koskaan käyttänyt lauseita "pojat ovat poikia" tai "äidin pikku apulainen" (tytöstä). Silti en ole halunnut neutralisoida sukupuolia kokonaan. En ole välttänyt kertomasta lapsilleni kumpaa sukupuolta he ovat ja nimetkin on valittu ihan kalenterista.

Olen ostanut vaatteita parivuotiaalle pojalleni lähinnä sen mukaan, mikä on omaa silmää miellyttänyt ja omaa silmää eivät ole miellyttäneet "poikamaiset" vaatteet merirosvoineen ja pääkalloineen. Poikani on kulkenut raikkaissa väreissä ja neutraaleissa kuvioissa. Tämä myös siksi, että haaveilen useammasta kuin yhdestä lapsesta ja haluan, että esikoisen vaatteita voi kierrättää seuraavalle. Kyllä ainakin meidän pojalle on selvillä sukupuolten biologiset erot (suomalaisina käymme toki saunassa) ja poika tietää, että hän on poika kuten isänsäkin. Se on itsestäänselvyys, ei sitä tarvitse sen enempää kasvatuksessa korostaa kuin häivyttääkään. Sen asian kanssa eletään mielestäni hyvin luontevasti ja seuraillaan lapsen omien mieltymyksien kehittymistä. Ihmettelen oikeasti, miten iso numero tällaisesta asiasta nykyään tehdään. Tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia ja kaikki ovat yksilöitä.

vaatteissa ja tytöillä poikien värisiä vaatteita. Valitettavasti poikia ei baletti kiinnosta, mutta tytöt ovat todella kiinnostuneita jalkapallosta.

Minusta keskeistä ei ole se, onko tytöllä sininen vai vaaleanpunainen paita, vaan se, etten halua siirtää lapsilleni niitä perinteisten sukupuoliroolien ominaisuuksia, jotka katson jollain tavalla haitallisiksi.



Tällä tarkoitan sitä, että en halua kasvattaa tyttärestäni kilttiä, hyväkäytöksistä, aina muiden edut omiensa edelle panevaa ihmistä, joka ei osaa sanoa "ei" eikä uskalla ottaa kantaa muuhun kuin kaverin leningin väriin.



Vastaavasti en halua opettaa pojalleni, että pojat eivät itke, ole heikkoja, näytä tunteitaan saatikka että puhuisivat niistä.



Olen ylpeä siitä, että puolitoistavuotias poikani hoivaa nukkeja ja halii siskoaan, ja toivon, että hän uskaltaa tehdä niin aina elämässään. Nuket voivat tietysti vaihtua vauvoihin ja sisko vaimoon :).



Olen ylpeä siitä, että kolmevuotias tyttäreni uskaltaa kiipeillä kiipeilytelineissä, ottaa pieniä riskejä ja luottaa itseensä.



Tärkeintä on siis se, ettemme kasvattajina yritä mahduttaa lasta tiettyyn (pojan tai tytön) muottiin, johon hän ei sovi. En kannata sukupuolineutraalia kasvatusta, koska minusta ihmisen on tärkeää tietää, kumpaa sukupuolta hän edustaa ja samastua sukupuoleensa.



Ainoastaan perinteisiin sukupuolirooleihin liitetyt negatiiviset puolet pyrin tietoisesti kitkemään kasvatuksestani. Kaikkea en varmasti edes huomaa, mutta yritys on kova!

Meidän viisi vuotias esikoispoika harrasti viime kevään satubalettia ja oli ryhmässään ainoa poika. Hän itse ei tuntunut kiinnittävän asiaan huomiota. Sen sijaan kummitätinsä hihitteli asialle (Huoh) ja muutama muu balettiäiti/isä pälyili että mitäs toi täällä tekee. Myös muutama ystävän mies meinasi tukehtua kahviinsa kun asiasta tuli puhetta. Luojalle kiitos oma mieheni ei kuulu tollaisiin rajoittuneisiin ihmisiin vaan vei ja haki poikaansa siinä missä mäkin ko harrastukseen.



Että kyllä rajoittuneisuutta mahtuu maailmaan, surullista kyllä.



Kahden pojan äiti

Poikani kulkee pääasiassa pojille suunnitelluissa vaatteissa. En pidä useimmista unisex-vaatteista, ne eivät miellytä silmääni.



Makuni on enemmän keskieurooppalainen vaatteiden suhteen, minusta on kiva katsella nätisti puettuja lapsia ja sukupuoli saa näkyä. Tykkään itsekin pukeutua naisellisesti enkä useimmiten käyttäisi miesten osastolta ostettuja vaatteita.



Sen sijaan en näe miten pojan näkeminen poikana estäisi esim. baletin harrastamisen. Kai jokainen tajuaa että ihminen voi harrastaa juuri sitä mistä tykkää ja harvemmin sukupuoli rajoittaa toimintaa.

Heillä on osa unisex-vaatteita ja osa enemmän poikamaisia. On vanhemmalla prinsessamekkokin. Löytyy autoja ja löytyy vauvanukke rattaineen. Niin ja onhan meillä barbikin ja barbie-leffa. Joinain päivinä ollaan merirosvoja ja joinain päivinä ollaan niin konservatiivisia prinsessoja koruineen päivineen. Minusta se on vaan söpöä. Mi8nusta on hyvä, että lapset saavat olla sellaisia, kuin haluavat. Enpä usko, että enää kouluikäisinä haluavat leikkiä prinsessaa. Eikä haittaa, vaikka haluaisivat. :)