Lue keskustelun säännöt.
Parasta mitä voin tehdä lapsilleni, on antaa ne pois.
07.10.2009 |
En enää jaksa olla huono äiti ja potea jatkuvaa huonoa omaatuntoa jaksamattomuudestani. Haluan olla onnellinen ja siksi annan lapseni huostaan jollekin joka jaksaa niitä kasvattaa ja kouluttaa.
Kommentit (17)
joka tulee sanomaan että lasten kanssa on elämä onnellista. Vittu, ikinä ei ole ollut näin paskaa elämää kuin viimeiset 3,5 vuotta. Kaikesta on pitänyt luopua ja vain riekaleiset hermot ja univelkaa on kiitokseksi saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka tulee sanomaan että lasten kanssa on elämä onnellista. Vittu, ikinä ei ole ollut näin paskaa elämää kuin viimeiset 3,5 vuotta. Kaikesta on pitänyt luopua ja vain riekaleiset hermot ja univelkaa on kiitokseksi saanut.
jos et ole kykenevä hoitamaan sun lapsia niin anna sitten ne adoptoitavaksi johku suomlaiseen kotiin. mikäs siinä sitten?
koetko epäonnistuneesi kasvattajana? ei lapsiperheiden arki ole ruusuilla tanssimista. onnellisuus on suhteellinen käsite. mikä kellekin on onnea? toiselle kiukutteleva lapsi on onnea, toiselle ei.
Ymmärtäisit että mikä on elämässä hyvää ja tärkeää. Lakkaa elämästä yhteiskunnan tuella ja huiajamasta tukia, mättämästä itseesi ylenmäärin ruokaa, ota itseäsi niskasta kiinni! Nosta se perse penkistä ja käy heittämästä pullat helvettiin sieltä ruokakaapista.
vihaan mun paskaa elämää ja kun ukko tulee kotiin, en lapsiin päin vilkaisekaan. En ole itsetuhoinen, vaan inhoan tätä pikkulapsiperheen elämää sydämeni pohjasta. Äitiyslomat (vitut se mitään lomaa ole) ovat olleet pahinta ja onnettominta aikaa elämässäni.
En anna adoptioon, sijaislapsiksi vain jos ukko suostuu.
mutta sun on pakko myöntää, että myös ne elämäsi parhaimmat hetket sisältyvät tuohon 3,5 vuoteen. Älä vielä anna niitä pois, olet hyvä äiti, lapsillesi paras äiti väsymyksinesi kaikkinesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka tulee sanomaan että lasten kanssa on elämä onnellista. Vittu, ikinä ei ole ollut näin paskaa elämää kuin viimeiset 3,5 vuotta. Kaikesta on pitänyt luopua ja vain riekaleiset hermot ja univelkaa on kiitokseksi saanut.
ja vielä kooululainen lisäksi, mutta kyllä sä varmaan sen ensimmäisen jälkeen hiffasit ettei se ole mitään ruusuilla tanssimista se lasten kanssa elo, on vastuuta ja on ajateltava muitakin kun omaa peppua, se on se mikä erottaa lapste aikuisista... Ole aikuinen, äläkä napise! Hoida lapsesi niinkuin kuuluu tai anna pois jo tänään...!
ollaan erilaisia. mun mielestä omat lapset on jotain niiiiin ihanaa, välillä voi vituttaa rankastikin jos vaikka lapsi huutanut 5 h suoraa huutoa mut äkkiä se unohtuu kun puhumaan opetteleva tulee sanomaan "lakas äiti" ja halaa samalla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka asuu lasten isän kanssa eri osoitteessa tukien takia? Kirjoittelit täällä aikaisemminkin?
Oletko ottanut selvää sijoitusmahdollisuudesta?
Miten olisi ensikoti siksi aikaa kun lapsi tulee sen ikäiseksi, että voit laittaa lapset hoitoon ja mennä itse töihin?
Mitä pitäisi tapahtua, että sinun olisi parempi olla? Siis niin, että et antaisi lapsia sijoitukseen?
yöllä enkä jaksanut lähteä räntäsateessa viemään isompaa päiväkotiin. Odotan innolla että äitiysloma loppuu ja pääsen joko töihin tai työllisyyskurssille lepäämään. Jopa paskanluontikin on ruusuilla tanssimista tähän verrattuna, sitä paskaa saa luoda ihan rauhassa ilman keskeytyksiä.
Onneksi lapset menee loppuviikoksi isälle, paitsi päiviksi minulle kun isä käy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin menen päiväunille ainakin pariksi tunniksi.
Kumpa ne lapset tosiaan haettaisiin pois. Olet pohjasakkaa, laiska, tarpeeton luuseri, jos et ymmärrä järjestää asioitasi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se sisällä pärjää kun voi isänsä mielestä olla yksin ulkonakin. ja nyt nukkumaan ja video pyörimään..
"huono ja jaksamaton äiti". Mulla lapset 2v ja 1v. Rankkaa, tosi rankkaa välillä. En silti huuda kotona ainakaan noissa mitoissa, välissä tulee karjahdeltua ihan "komentamisen" merkeissä. En kyllä ole päivähoitoakaan miettinyt isomman kohdalla, vaikka pari henkilöä on sitä ihan ystävällisesti ehdottanut. Välissä on kyllä aika hirveää, myönnän sen, esim. kun raahaan uhmaikästä kainalossa kotiin monta sataa metriä tämän huutaessa/rimpuillessa, samalla työntäen pikkurattaita toisella kädellä.
Silti ajattelen, että sen minkä tänään teen oikein, huomenna kiittää. Terveet ja näin yleensä kiltit lapset (uhmis ehkä vähän vähemmän..).
Mut tiedän miltä susta tuntuu... Kakkosen synnyttyä mietin vain lomaa, lomaa, lomaa. Järki oli mennä.
Miten toimitkin, niin tee se harkiten ja mahdollisimman rauhallisessa mielentilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.pelastakaalapset.fi/fi/toiminta/lastensuojelutyo/tukiperheto…
Saisit levätä edes yhden viikonlopun kuukaudessa. Jaksaisitko sitten paremmin?
Tuolta minustakin tuntui kun lapset oli pieniä ja jäin yksinhuoltajaksi, kun lapset olivat 1v ja 3v.
Nyt kun molemmat on kouluikäisiä katuisin todella paljon jos olisin lapseni pois antanut.
Ajattele, että tämä on väliaikaista ja helpottaa ajan myötä.
Ei kannata tehdä mitään harkitsematonta silloin kun rypee itsesäälin kourissa.
Selvästi alat jo hakea ratkaisua tohon sun pahaan oloon, kun tosissasi mietit sijoittamisen mahdollisuutta etkä vaan kiroa rankkaa elämääsi. Onhan niitä muitakin tukitoimia kuin sijoitus, ja niitä kevyempiä varmasti sullekin tarjotaan eka. Nyt vaan sitten juttelet sille sun sossulle ihan avoimesti ja mietitte, mitä tehdä.
minkä ikäiset lapset sulla on? voimia arkeen!