Kun 1v5kk lapsen hoitoon laitto ahdistaa!

niin odota 2v ja sitten ei kykene hakemaan edes töitä???? Mitäs tämä tarkoittaa?????

joilla näin pieni laitettu vuorohoitoon? Miten meni? Kuinka pitkään oli maximissaan siellä? Meillä saattaisi tulla 2-3pvän hoitojakin.

Tärkeimmät 3 vuotta sen lapsen elämässä, mitä oikein ajattelet, oikeesti?

hyvin se menee!

Pahinta mitä voit tehdä, on näyttää itkuista naamaa lapselle. Silloin hän alkaa luulla, että hoidossa oleminen on paha juttu.

Muutama viikko voi olla kummallakin vähän rankkaa, mutta pikkuinen tottuu kyllä. Samoin sinä.

Aika paha tilanne.



MInusta asia olisi aivan eri (ja todellakin ok) jos työ olisi tavallista päivätyötä.



Ei se eka 3v mikään ylitärkeä ole. Kuulemma 0-1v on se ihan kaikista tärkein. Yhtä tärkeitä kuin 1-3 v on esim. 7-10v (koulun alku) tai 12-16 v (murrosikä). Ja ei lapsi saa traumoja suomalaisissa hoitopaikoissa (vrt. oikeat lasten ongelmat), mutta ikäväähän se on ja voi jäädä ikäviä muistoja niistä öistä (pelotti ilman äitiä jne.)

En usko, että mökkiydyt ja putoat tästä elämän ihanasta oravanpyörästä vaikka pari vuotta vielä olisitkin kotona lastesi kanssa! Tietysti jos itsestäsi tuntuu, että nyt on pakko jo päästä tai menetät jotain suurta elämästäsi niin sitten kannattaa mennä, mutta jos yhtään mietit, että raskitko, kannattaa ehkä jäädä kotiin! Kyllä työtä ehtii tehdä mutta lapset on vain kerran pieniä! Olen monen äidin kuullut sanovan sitten vanhempana, että ne parhaat muistot ja hetket oli kuitenkin silloin kun hoiti lapsia kotona! Työelämä ei välttämättä anna sellaisia elämänpituisia ihania muistoja kuin se oman lapsen kanssa vietetty aika! Itse olen päättänyt olla kotona niin kauan kuin se hyvältä tuntuu ja jaksan itse hyvin(tietenkin vaatii sen että ottaa omaa aikaa ja harrastaa). Tietenkin taloudellinen tilanne voi muuttua ja minäkin joudun luopumaan tästä haaveestani! Onnea ja voimia sinulle päätöksentekoon!

Meillä 1,5 -vuotiaan hoidon aloitus sujui paljon helpommin kuin 3-vuotiaan esikoisen (aloittivat samaan aikaan samassa pk:ssa).



Voisitteko ajatella, että joku tulisi lapsia hoitamaan kotiin miehesi matkojen ajaksi? Mummi, kummi, tms.? Silloin lasten ei tarvitsisi olla putkeen siellä päiväkodissa useampaa vuorokautta.

Kyökkipsykologin silmin: enpä usko, että se lapsen hoitoon laittaminen on se pahin juttu, vaan sun töihin meno.

Yrität vaan itsellesi selittää, että paha olosi johtuu siitä että joudut laittamaan lapsesi hoitoon, kun itseasiassa sua pelottaa mennä töihin...monen vuoden jälkeen.

Toi on just merkki siitä, että sun täytyy mennä töihin, muuten "jämähdät" kotiin ja sitten töihin lähtö onkin vielä vaikeempaa.Tunne kyllä helpottaa, kun uskaltaudut sinne töihin-usko pois ;)

Jos ahdistaa, sovi miehesi kanssa että hän jää vaikka 6 kk hoitovapaalle ja pyöritätte taloutta sinun tuloillasi. Tai voisiko mies tehdä lyhennettyä työpäivää, niin pienimmän hoitoaika lyhenisi myös.



Totta kai menet töihin, jos olet ollut noin kauan kotona ja nyt sait sen unelmiesi työpaikan. Hyvin se menee. :)

ei voi tehdä lyhyempää päivää koska taloutemme romahtaisi. Toisinsanoen minä en tienää hirveästi uudessa työssä. Pelottaa noin pienen jättäminen yöksi pois kotoa vieraiden armoille. Isomman lapsen kohdalla eri asia kun osaa puhua ja toimia itsenäisesti. Harmittaa kun menin lupautumaan töihin. Ehkä se työ jännittää mutta eniten ahdistaa tuon vauvan vuoksi, että onko sitä niin pakko vielä mennä. Työ ei kyllä enää odota sitten. Olin ajatellut olla kotona n.1v joten siitä ajatuksesta poispääsy näyttää olevan lievästi sanoen mahdotonta.



Eikö alle 2v lapsi ole vielä liian pieni ryhmään = vuorohoitoon? Isompiahan siellä eniten on...



Voi itku

ja varsinkin vuorohoitoon.



Teidän perheellä on varaa lykätä sitä hoitoon menoa - tai sitten palkkaat sen hoitajan kotiin, mutta et orjaksi kuten suunnittelit.

haluat vielä hoitaa lastasi kotona. Tee niin! Kyllä sinne töihin ehtii esimerkiksi puolen vuoden-vuoden kuluttua. Lapsesi on pieni vain lyhyen aikaa ja kasvaa koko ajan...

En tiennyt että töihin meno voisi tuntua näin pahalta.

siellä hoidossa pärjää. Onhan muistakin tullut ihan tervejärkisiä aikuisia vaikka tarhassa ovat pienestä asti olleet. Eikö voi ajatella positiivisesti että kaikki menee hyvin eikä aina maalta kaikkia kauhukuvia.

tässä miettii. Meillä voisi olla ehkä hoitaja kotona joskus, ja pitkiä rupeamia yritettäis välttää. Mutta kyllä tämä on kauhea paikka silti. Pakko vissiin antaa työn jäädä ja etsiä vuoden päästä joku mitätön ja huonopalkkainen päivätyö tilalle. Ei voi mitään, kaikkea ei voi saada elämässään, ei edes toteuttaa itseään työssä, jos on lapsia mennyt hankkimaan. Ja jos mieskin vaativassa matkatyössä.



Tämä on vain sitten se totuus. HUH.

Tilanteessasi saattaa olla kyse siitä, että töihinpaluu jännittää. Mutta yhtälailla kyse voi olla siitä, että et halua pientäsi hoitoon. Jos kyseessä on ensimmäinen vaihtoehto, töihinpaluu vaikeutuu ajan kuluessa. Jos taas jälkimmäinen, niin aika auttaa.



Minä vein esikoisen 1 v 2 kk iässä hoitoon ja joo, tuntui pahalta. Toisen vein 2,5-vuotiaana, silloin koko perhe oli tähän valmis.

Meillä neljä lasta joista kaksi vanhinta menneet vuorohoitoon jo hyvin pienenä. Ja ihan taloudellisista syistä. Vanhempi oli hoitoon mennessään vajaa vuoden ja nuorempi oli 1½v. Molemmilla hoitoon meno sujui hyvin. Pisin putki taisi olla n. 2pv eli aamulla meni ja seuraavan päivän iltana haettiin pois. Hoitoja oli keksimäärin 10pv/kk. Eli kuitenkin shteellisen harvoin joutuivat lapset olemaan hoidossa. Monesti vain nukkuivat päiväkodissa. Saimme miehen kanssa sumplittua hyvin vuoroja ristiin. Lapset ovat ihan normaaleja ja iloisa koululainen ja eskari.



Nuoremmat lapset eivät ole päivähoidossa olleet. Itselläni kävi niin etä ajattelin tehdä lastenhoidon ohella keikkatöitä mutta sainkin vakiviran työpaikasta josat en halunnut kieltäytyä. Nuorin lapsi oli silloin vuoden. Mietittiin lasten hoitojärjestelyitä kun kunnassa ei ole vuorohoitopaikkaa eikä vanhempia lapsiakaan voi jättää yksin kotiin. Niimpä palkkasimme hoitjan kotiin. Näin lapset saavat olla kotihoidossa ja ei arvitse kuljetella lapsia hoitoon ja vanhemmatkin lapset tulevat hoidettua. Lisäksi jää enemmän aikaa olla lasten kanssa työvuorojen välissä kun ei ole tuota kuljetusrumbaa. Eli jos haluat ottaa työn vastaan suosittelen hoitajan palkkaamista kotiin. meillä ainakin ollut hyvä juttu. Nyt vuoden menty näin ja ei yhtään kaduta.

mekin mietimme tuota hoitajaa, mutta miten pystyy tekemään pitkää vuoroa? vuorohoidossa saa helposti järjestymään 2 päivää putkeen, mites oman hoitajan kanssa?



Kiva kuulla että noin pienet sopeutui hoitoon hyvin. Kuinka sinun laitasi oli, oliko kova huoli etukäteen? Tuntuu että olen liian Nina Makkosaivopesty ja pelkään et lapset saa ikuisia traumoja jos yöllä ei vastatakaan kutsuun (lähinnä tämä meidän pienen kohdalla). Viime yönä näin jo painajaisia näistä tulevista hoitajista, ei hyvin mene :/



Ilmeisesti en uskalla katkaista napanuoraa vielä nuorimmaisen kohdalla. Olen ollut tosi kiinni hänessä, enempi kuin vanhemmissa lapsissa ja syynkin kyllä tiedän.



Kiva olisi kuulla lisää vuorohoitokokemuksia tai omasta hoitajasta. Kuntahan voi palkata meille oman hoitajan mikäli löytää sellaisen joka venyy ja vanuu. Miehen työmatkat ovat 1-3 yötä myös putkeen. Ihan tuntuu liian mahdottomalta yhtälöltä. Yritän saada osapäivätyön omalta osaltani, se auttaisi kovasti.

ollessa 1v3kk. Ja hän meni vuoropäiväkotiin.



Kaikki sujui äärettömän hyvin. Oli ehkä juuri oikean ikäinen aloittamaan siellä, koska oli vain aidosti kiinnostunut uusista leluista ja ympäristöstä ja äiti unohtui aamuisin nopeasti.



Lapsia ei jätetä sinne yksin nukkumaan. Kun he nukkuvat, päivällä tai yöllä, aikuinen valvoo vieressä.



Esikoinen ehti olla vuoropäiväkodissa 3 vuotta, kunnes jäin äitiyslomalle. Hän suri poisjääntiä ihan kamalasti. Kaipasi sinne vielä pitkään ja joskus piti käydä pihalla katselemassa paikkoja.



Nyt kuopuksemme on 1v6kk ja aloittaa veljensä kanssa hoidossa. Täytyy myöntää, että hieman haikea ja pelokas olo on, mutta se kuuluu äitiyteen. Pelokas siinä mielessä, että kuopus on äärettömän vilkas ja rohkea lapsi. Että ehtiväthän he valvoa häntä riittävästi...



Itse lähden töihin innoissani. Olen aivan täpinöissäni että maanantaina se sitten alkaa!! Jos aiot elämässäsi vielä mielekkäitä töitä tehdä, niin hyppää ihmeessä kyytiin nyt. Jos on kauan kotona, se ei ole mikään meriitti työmarkkinoilla kun koulun penkiltä valmistuu tuoreita ammattilaisia yli tarpeen.



Eläkettä sinulle ei kerry, joten sitäkin kannattaa miettiä, jos jäät kotiin.



Sisko hyvä, se napanuora katkaistiin laitoksella ja lapselle tekee ihan hyvää saada pientä uutta katsantokantaa tähän maailmaan. Usko pois, pieni pärjää, vuorohoidossakin, ja "pahimmassa" tapauksessa kiintyy paikkaan enemmän kuin kotiinsa... :)