Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö 10-vuotiaalle kertoa, että isä ei enää tapaa häntä?
26.10.2006 |
Siskoni on eronnut lapsensa isästä jo lapsen ollessa alle 1-vuotias. Isä ei ole koskaan kovinkaan aktiivinen ollut tapaamisten kanssa. Nyt kohta vuoteen ei ole ollut missään tekemisissä. Kaikki tiedämme ettei ota enää yhteyttä. Pitäisikö lapselle olla rehellinen ja kertoa totuus? Asioista on kyllä puhuttu paljonkin ja kyllähän tuon ikäinen jo paljon ymmärtää ja osaa myös esittää kysymyksiä. Silti lapsethan ovat lojaaleja omille vanhemmillee, olivatpa ne minkälaisia tahansa. Itse hän haluisi jonkunlaisen ratkaisun tilanteeseen, kuten siskonikin. Onko ikävä totuus pitemmän päälle parempi kuin jokin muu vähemmän ikävä selitys? Suoraan valehtelua ei siskoni harrasta.
Kommentit (6)
Fantasiaisäkin on parempi kuin ei isää ollenkaan. Se antaa lapselle uskoa ja toivoa. Musta ' elävän orvon' osa on henkisesti kamala. Siis tietää että vanhempi on elossa, mutta on vain hylännyt eikä halua tavata. Jotenkin jopa pahempaa kuin oikeasti orvon osa.
Ja siitä, ettei isä aio enää koskaan tavata lastaan. No epäluotettavat ihmiset voivat muuttaa mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ois ikävä et lapsi odottelis turhaan ja aina pettyis kun ei tulis. Kertoisin jutun kyl jotenkin jännästi, en silleen et isi ei halua tavata. Isin muistoa voi kyllä vaalia ihan puhumallakin lapselle hänestä, kertoa isistä kivoja juttuja jne.
En tosiaan kertoisi vaan odottaisin lapsen kanssa.
Eli vaikka nyt näyttäisikin siltä,e ttei isä enää tapaa lastaan voi tapaamisia jatkossa kuitenkin tulla.
Jotenkin asiaa pitää silti käsitellä lapsen kanssa ja antaa lapsen ymmärtää, ettei isä ole nyt niin kovin aktiivisesti mukana enää. 10-vuotias toki voi itsekin ottaa yhteyttä isäänsä ja pistää seinää vasten.
ja mistä sitä ees tietää. Voi sanoa et isä ei ole nyt tulossa ja ei tiedetä kuinka pitkään aikaan. Kertoa et isin elämäntilanne nyt semmoinen ettei pysty. Ja korostaa et pärjäätte kyllä hyvin itseksennekin ja on muut mummit ja vaarit jotka lasta rakastavat.
Ei se poista isästä fantasiointia et kertoo tilanteesta lapselle jotain, parempi ettei kauheesti odota. Se odottaminen ja toivominen se vasta paha juttu onkin.
Yritä tehdä lapselle selväksi miten tärkeä hän on sinulle ja että isäkin rakastaa vaikka ei nyt tule. Ja tee isästä puhuminen normaaliksi asiaksi teillä ettei siitä muodostu tabu.
Voit myös sanoa et joskus voitte sitten soittaa isille, kun aikaa mennyt eteenpäin.
Mutta älä sitä sano miten mulkku faijansa on, niinkuin onkin. Haukkua ja mollata ei kannata lapselle, sen voi sit tehdä aikuisten kanssa :-)
itsellä on ollut vähän sama tilanne, enkä muista että olisi suoraan sanottu. Mutta sitä kuitenkin elätteli toivetta, että se isä tulee vielä käymään vaikka sen tiesi että ehkä ei.