Mikä auttaa jännittämiseen vai auttaako mikään? ov

reilut 10 vuotta sitten sain ajoittain paniikkikohtauksia, kun jännitin tiettyjä tilanteita niin paljon ja sitten niissä tilanteissa menin paniikkiin. Söin muutaman vuoden ajan Alproxia ja harjoittelin psyykkausta; nyt en enää juurikaan jännitä mitään (kop kop, siis toistaiseksi...).



Itse treenasin niin, että koetin asettua "tilanteiden yläpuolelle". Mikään ei ole niin tärkeä juttu, etteikö sieltä voisi lähteä vaikka kesken kaiken pois, jos alkaa ahdistaa, eikä mikään tilanne ole niin paha, että siihen kuolisi. Toisin sanoen, pyrin ajattelemaan,että kaikesta selviää, jos vain haluaa, ja että aina on olemassa ihmisiä, jotka selviävät siitäkin tilanteesta huonommin kuin minä. Lisäksi koetin aina ajatella (ja edelleenkin ajattelen), että kaikissa jännittävissä tilanteissa ne muutkin ihmiset ovat VAIN ihmisiä omine houkkouksineen ja vikoineen - minä voin olla jossakin asiassa paljon parempi kuin he, vaikka ehkä en nyt osaakaan esiintyä hienosti tai punastelen.



Näillä eväillä itselläni helpotti. Alproxia tarvitsin lopulta enää vain "muodon vuoksi", siis jo tietoisuus siitä, että olen ottanut "rauhoittavaa" edes sen 1/4 pillerin, auttoi yli pahimmista jännittävistä paikoista.

Koska lääkkeitä en tähän hätään saa, täytyy kokeilla tuota psyykkausta. En ole ennen jännittänyt näin paljon, mutta nyt jostain syystä jännitän ihan hirveästi..

tuo sairaalloinen jännittäminen liittyi opiskeluaikaan. En ollut koskaan aikaisemmin elämässäni hermoillut mistään, mutta yht'äkkiä AMK:ssa menetin täysin varmuuden itsestäni; aloin pelätä, etten selviä kurssista tai tentistä ja aloin jännittää sosiaalisia tilanteita. Paniikkikohtaukset olivat aivan kamalia ja lopulta niitä tuli jo kauppareissullakin :(



Jälkikäteen näen tuon ajan jonkinlaisena vaiheena, joka oli koetteleva mutta josta selvisin. Paljon itsensä psyykkausta se tosiaan vaati ja sitä, että kun alkoi jännittää, niin oikein mietin sitä; miksi jännitän, mille minusta nyt tuntuu, mitä tapahtuu, jne. Sitten koetin selättää ne tunteet.



Kyllä sinä selviät edessä olevasta tilanteesta, kun tosiaan ajattelet, että teet parhaasi ja jos se ei riitä, niin HEHÄN siinä menettävät jotakin, et välttämättä sinä :) Itserakkautta kehiin vaan, vaikka väkisin!



terkuin -2-

ma aamuna kun pitäisi lähteä työharjoitteluun en voi viinaksiin koskea..

ap

oli edes vähän apua. Sitäkin kannattaa miettiä, että ihan oikeasti tässä maailmassa varmaan joka toinen ihminen jännittää aivan kauheasti tiettyjä tilanteita. Kun pitää korvat höröllä ja silmät tarkkoina voi huomata, että joka puolella porukka jännittää ihan kauheasti esiintymisiä, haastatteluja, ties mitä kaikkea. Se on siis kovin tavallista, vaikka sitä pahimpana aikoina ehkä itse ajattelee, että on ainoa jota jännittää niin paljon.



Tsemppiä vaan!



terkuin -2-

Jotenkin tämä opiskelu on rankkaa, vaikka myös mielenkiintoista ja tuo loppujen lopuksi uuden ammatin sekä töitä. Olen kuitenkin niin epävarma vielä ja kaikki uusi jännittää. Kun jännitän menen lukkoon ja annan heti alussa itsestäni huonon kuvan, vaikka oikeasti olen ihan erilainen.. No, eihän se auta kuin mennä näillä eväillä eteenpäin.

Kiitos vielä tsempistä nro 2.