Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi teen näin?
16.11.2006 |
Kun miehen kanssa alettiin seurustella, keskityin ainostaan häneen, ne muutamat harvat kaverit jotenkin jäivät. Jäivät varmaan siksikin että olin myös noihin aikoihin masentunut. (Ja olen myös edelleen, ja saan hoitoa.) Nyt sitten kaipaan kauheasti kavereita. Kaipaan sosiaalisia kontakteja. Juttelen uusien/vanhojen tuttujen kanssa, sovitaan että tavataan, mutta kun tuo aika koittaa, että pitäisi tavata, mua alkaa ahdistaa kauheasti. En haluaisikaan tavata. En jaksaisi. En tiedä jännitänkö niin paljon noita tapaamisia (en osaa olla oma itseni - en oikein tiedä edes millainen olen). Vai onko vaan niin että haluan pitää tietyn etäisyyden ihmisiin.
Mutta mies on suht samanlainen. Tai siis ei noin kiero ja epävarma kuin minä, mutta hänelläkään ei ole kavereita juurikaan, ainakaan hän ei tapaile heitä iltaisin jne. Joten elämme täällä ihan pimennossa perheen kanssa. Emme käy koskaan missään, emme harrasta mitään yhdessä emmekä erikseen. Puistoihin kun vien lapsia, en juttele kenenkään kanssa, tai jos juttelen, pidän tietyn etäisyyden. En oikein löydä ystäviä.
Minulla on myös sellainen puoli, että olen välillä " vahva ja iloinen" persoona. Sen persoonan on helppo tutustua ihmisiin, jutella niitä näitä kelle tahansa. Pelkkää hyvää ja positiivista ilmassa, voin itsekin hyvin. Tai niin ainakin luulen. Sitten valtaa taas se puoli, joka ei jaksa eikä halua nähdä ei kuulla. Vituttaa ja masentaa. Kotiin en halua tuoda ketään.
Mikä mua vaivaa???
Kommentit (7)
joskus kun tapaan jonkun ihmisen, ja tulen kotiin, tuntuu että mun " pitää" muuttua vihaiseksi, olla vihainen mun miehelle " jostain" . että hän ei saa nähdä että olenkin iloinen. luulen että mun on vaikea ilmaista omaa tahtoani, ja omia rajojani. vaikea sanoa ei... näitten asioitten kanssa olen sinnitellyt varmaan koko ikäni!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loppujen lopuksi niitä ystäviä saanut, ne ymmärtävät kyllä kun sinulla on huonoja päiviä, eikä huvita tavata ketään! Ja oikea ystävä osaa jopa helpottaa huonoa oloasi.
Ei siihen välttämättä masennusta tarvita, että välillä vituttaa ja ärsyttää. Me naiset ainakin voimme siitä syyttää mm kuukautiskiertoa.
Tuntuuko sinusta, ettei sinua kuunnella tai ymmärretä? Voisitko jotenkin kertoa suoremmin miehelle ja kavereille, mitä kaipaat ja tarvitset? Ja jos joku asia epäselväksi tai vaivaamaan, voisitko heti selvittää sen, ettei jää kaivelemaan?
huono itseluottamus. esimerkki: löysin kirpputorilta kengät. miehen mielestä ne oli " jotenkin jännän näköiset" (kasvoilla ilme, ettei tykkää niistä). heitin kengät pois. olen vihainen miehelle tästä.
näin siis saatan toimia. ja olen " vihainen miehelle" vaikka hommahan menee ihan pieleen juuri noin. en osaa pitää puoliani.
ap
hylkäsin nuo ihmiset varmaan siksi että ne eivät jaksaneet mun " ainaista valitusta" siitä kun on paska olo. lopulta lakkasin puhumasta heille ja mies tuli kuvioihin. mutta en oikein osannut ilmaista noille ihmisille, miksi toimin kuten toimin (" hylkäämällä" heidät), koska en saanut ääntäni kuuluville edes mieheni kanssa. aivan kuin sisällä huutaisi joku pieni lapsi jota kukaan ei kuuntele (edes itse), ääni ei irtoa vaikka miten koittaa rutistaa. ihmiset tanssivat ympärillä kuin hullut, nauraa räkättävät kuin idiootit paviaanit eivätkä näe miten sairasta touhua kaikki on???
sitten vetäydyin eikä paluuta tunnu olevan. minulla on yksi ystävä, jota tapaan erittäin harvoin, mutta hän on myös masentunut samalla tavalla. pidämme yhteyttä sähköpostitse. mutta suoraan sanottuna mua hävettää olla olemassa, hävettää olla masentunut valittava paska, vituttaa katsoa edes peiliin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes nukkua kun olin niin innoissani. tuntui että pystyn tehdä mitä vaan. olisiko minulla ollut jokin hypomania-juttu silloin?
töiden jälkeen kun tapasin taas mieheni, olin helvetin vihainen sille. koska tavallaan mieheni läsnäollessa tämä masentuneisuuteni passaa, mutta kun olin iloinen töissä, ja tapasin mieheni illalla, olin taas vihainen hänelle kun " olisi pitänyt muuttua työpäivän jälkeen masentuneeksi" ... huh. kamalaa. ap
Alue: Aihe vapaa
Masentunut toimii juuri noin. Koita ulkoilla joka päivä, käy 30min - 1 tunnin kävelylenkki. Syö terveellisesti. Lääkitys sulla kait on?
Ja nyt vaan otat itseäsi niskasta kiinni ja PAKOTAT itsesi tapaamaan jonkun ihmisen edes kerran viikossa. Jälkeenpäin varmasti on iloinen mieli. Älä mene tunteella, vaan jos on joku tapaaminen sovittu, pidä siitä kiinni, vaikka tuntuisi miltä!