Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

kannattaako avuliaisuus?

Vierailija
17.10.2009 |

Olen yrittänyt arjessa harrastaa pienenpientä huomaavaisuutta ja auttelua mutta olen huomannut että muut ympärilläni eivät juuri sitäkään vähää viitsi:-(



Esim. annoin naapurille järkyttävän kasan tyttöni pieniksi jääneitä vaatteita, osa ihan uusiakin. Hän rupesi sen jälkeen pyytelemään tyttäreni pyörääkin ja "jos leluja jää ylimääräisiksi"...Samainen naapuri myös suuttui kun en enää vienyt hänelle naistenlehtiäni luettuani ne koska mieluummin vaihdoin niitä toisia lehtiä tilaavan toisen kaverin kanssa.Alkoi tuntua että minun olisi pitänyt vain antaa ja antaa...



Olen myös usein ottanut toisen kaverini tyttären meille, ihan aika pienestä saakka leikkimään. Tämä on alkanut tuntua hyväksikäytöltä koska he eivät koskaan pyydä meidän tyttöä heille. Sen kun soittelevat vaan että haluaisivat katsoa elokuvan, voisinko ottaa tytön (ja usein myrtsin esiteinin isosiskonkin).



Ostelen myös paljon lahjoja kummitytölleni, he ovat köyhiä ja on ihana ilahduttaa kun tietää että he joutuvat vaatteet ostamaan kirpparilta ja ilahtuvat uusista. Mutta oman lapseni kummit eivät joulua ja synttäriäkään muista vaikka ovat varakkaita.



Samoin mieheni siskon lapsia hoisimme miehen kanssa paljon ennen omia lapsiamme. Mutta eipä ole sieltä tullut koskaan tarjousta hoitaa meidän lapsiamme...



Niin paljon puhutaan solidaarisuudesta ja arjen auttavaisuudesta ja kyllähän pienistä eleistä tulee itselle hyvä mieli. Jotenkin vain tuntuu että muut eivät ajattele näin koska meihin nämä eleet eivät kohdistu ikinä.



Oletteko te auttavaisia? Saatteko apua takaisin päin?







Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
17.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samaa olen huomannut, ei kannata olla avulias, koska jos kerran on ja sitten ei olekaan jatkuvalla syötöllä, niin sitten on pihi paska.



Eniten ahdistaa ne, jotka esim pyytävät kahville... ja kun minä hölmö ilahdun ja menen paikalle, niin rouva sanookin, että nyt kun oletkin tässä, niin vahdipa meidän 4 lasta, niin hän käväisee kaupoilla. Tulee ihan järkyttävä olo, että ei se mun seura kiinnostanutkaan vaan se, että piti jostain saada ilmainen lapsenvahti.



Mitään vaatteita en ole koskaan keltään saanut paitsi yhdeltä kaverilta lainaksi pussillisen vauvanvaatteita. Niinpä meiltäkin menee kaikki lastenvaatteet myyntiin, koska en viitsi lahjoitella eteenpäin, kun tiedän, että monet vaan ei kehtaa sanoa, että vaatteet eivät kuitenkaan ole heidän makunsa mukaisia ja sitten makaavat kaapissa käyttämättöminä tilaa turhaa viemässä.

Vierailija
2/10 |
17.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja toisinpäin, kannattaa, jos ei odota eikä vaadi kiitosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
17.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


Suomessa ei oikein ole enää vastavuoroisuuden eikä auttamisen kulttuuria, ikävä kyllä, ei ainakaan pääkaupunkiseudun lähiöissä. Itse olen, umpisuomalaisena, saanut huomata, että parhaiten vastavuoroisuutta saa kokea maahanmuuttajien kanssa.

Meidän lähiössä asuu PALJON maahanmuuttajia ja olen tutustunut muutamaan somali- ja irakilaisperheeseen ja vieraanvaraisuus yms on ihan toista kuin suomalaisissa perheissä. Esim yhden perheen rouva antoi meille poikansa polkupyörän jne kun oli heille pieni, meille sopiva. Samoin lastenhoitoapua tarjoavat aina.



Suomalaisissa toki myös löytyy tällaisia perheitä ja persoonia, eikä ystäväpiiriini muita juuri kuulu. En halua pitää yhtä ihmisten kanssa, joille olen vain hyödyke. Kyllä se näkyy muissakin asioissa kuin vain antamisessa ja auttamisessa.

Vierailija
4/10 |
17.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

venäläinen tuttavani on aivan uskomattoman vieraanvarainen, aina pöytä koreana kaikkea ja mukaan tuputtaa ties mitä pikku ikoneja.

Vierailija
5/10 |
17.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun olet jollekin avulias, joudut vaan hyväksikäytetyksi. Niin kauan kun jaksat auttaa, apua kyllä otetaan vastaan. Kun et enää jaksa, oletkin ajattelematon ja piittaamaton p***a. Jos autat vähän, enempää vaaditaan ja siihen vähään ei olla tyytyväisiä. Mistään ei olla kiitollisia. Vasta-apua et saa koskaan.

Vierailija
6/10 |
17.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sanoo että nämä ihmiset käyttävät minua hyväksi, pitävät pelkkänä lastenhoitajana, mairittelevat että saisivat tytön ulkolaiset lastenvaatteet aikanaan.Jotenkin se tuntuu vain niin kauhean surulliselta. pitääkö sitten uskoa että ihminen on pohjimmiltaan ahne ja itsekäs. minä itsekin kun en jaksa tätä yksipuolisuutta vaan kaipaisin että joku ilahduttaisi meitäkin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
17.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hoidin paljon teini-ikäisenä sisarusteni lapsia ja nyt kun minulla on pienet lapset, ei vastavuoroisuutta kyllä tule, MUTTA mieheni siskot sen sijaan auttavat. Lisäksi sisarukseni auttavat muunlaisin tavoin! Uskon eräänlaiseen kosmiseen oikeudenmukaisuuteen! Jos autat jotakuta, joku auttaa vielä sinua. Homma menee kuitenkin niin, että ihmiset auttavat kuitenkin mieluiten ystävällistä ja avuliasta ihmistä, kuin itsekästä.

Vierailija
8/10 |
17.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettei tule hyväksikäytetyksi - huolehdi siitä



ja odotaa avuliaisuudesta palkintoa, sillä sitä ei tule, oikea avuliaisuus on pyytettömyyttä, muu avuliaisuus on vaihtokauppaa ja sitä kannattta sitten kutsua ihan sillä nimellä, niin ei tule epäselvyyttä osapuolien kesken!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
17.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinänsä olen sitä mieltä, että kannattaa apuansa tarjota, mutta jotain rajaa siihenkin, ettei mene yksipuoliseksi hyväksikäytöksi.



Mä olen nyt lopettanut sukulaisten juhlajärjestelyissä auttamisen kun en samaa tai edes yhtään mitään apua saa omiin juhliin. Vuosikaudet olen leiponut ja ollut tarjoilemassa miehen puolen suvun juhlissa. Minulta on jopa kahden pienen lapsen työsskäyvänä äitinä pyydetty joihinkin juhliin tekemään "ainakin kolmea sorttia pikkuleipiä, kun meidän tytöiltä (3kpl yli 16-vuotiaita) menee niihin niin paljon aikaa." Ja joo, tyhmänkilttinä lupaan ja teen.. Ja annas kun tulee meidän juhlat, niin kukaan noista ei edes voi sitten kahvia kaadella avuksi kertaakaan, kunhan vaan odotellaan omaan kuppiin santsiannosta. Saatika, että kukaan auttaisi leipomisissa tms. Ja kilttinä en ilkeä edes pyytää, etten häiritsisi ketään - tyhmää, tiedän!

Vierailija
10/10 |
17.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kosmisesta oikeudenmukaisuudesta!



Jotenkin tuntuu härskiltä että ihmiset vain ottavat vastaan apua jatkuvasti eivätkä tarjoa mitään vastaan. Vaikka piirakan leipoisivat...