Lue keskustelun säännöt.
8-vuotias kitisee ettei saa tarpeeksi huomiota
25.09.2009 |
Kuinka paljon te muut vietätte aikaa alakouluikäistenne kanssa ja mitä te silloin yleensä puuhaatte?
Meillä on tullut ongelmaksi se ettei mikään tunnu 8-vuotiaalle riittävän. Hän saa huomiota ja aina ollaan valmiita keskustelemaan. Käytännössä yhteistä puuhaa ei ehditä ihan joka päivä tekemään, sillä kahtena päivänä viikossa harrastukset vievät sen verran aikaa ettei ruuan ja läksyjen + useimmiten kavereiden tapaamisen jälkeen olisi aikaakaan. Yhteisiä puuhia ovat lautapelit, joskus harvemmin yhdessä pleikkaakin, pyöräilylenkit, elokuvissa käyminen, teatterissa käyminen, kirjojen lukeminen, leipominen, askartelu jne. Molemmat vanhemmat teemme näitä asioita lapsen kanssa ja välillä tietysti toimimme koko perheenä touhusta riippuen. Paljon pienempi sisarus saa tietysti paljon enemmän syliä ja sitä haluaakin, mutta kyllä tätä isompaakin halitaan, hierotaan ja pidetään kainalossa kun ei oikein syliin enää mahdu. Tästä kaikesta huolimatta 8v. nostaa välillä hirveän raivon ja haloon siitä ettei hänen kanssaan olla tarpeeksi eikä anneta huomiota. On totta ettemme leiki leluilla hänen kanssaan, mutta kumpikaan meistä vanhemmista ei koe sitä luontevaksi ja lapsi kyllä leikkii kavereidensa kanssa sekä yksin niillä oikein mainiosti. Nyt ollaan ihan huuli pyöreänä että mistä nyt kiikastaa kun lapsi palaa samaan asiaan raivon kanssa kerta toisensa jälkeen. Joku tolkku siinäkin pitää olla ettei kaikkea aikaa voi olla vain yhden lapsen kanssa, vaikka tuntuu että hän haluaisi omistaa vanhemmat nyt yksinoikeudella kaikilta muilta ja kaikelta muulta toiminnalta. Onko muilla ollut tämmöistä?
Kommentit (2)
Tuli vielä sekin mieleeni, että olemme olleet nyt viime vuodet hyvin hyvin paljon saatavilla ja lähes aina illat kotona molemmat vanhemmat. Jospa olemme tulleet niin itsestäänselviksi, ettei kanssamme vietetty aikakaan tunnu enää miltään kun sitä on lähes aina saatavilla. Eli ehkä tässä tilanteessa olisi terveellistä jos sekä minä että mies palaisimme myös vanhoihin harrastuksiimme, emmekä olisi ihan joka ilta molemmat saatavilla. Ehkä myös koko perheen yhteisiin menoihin painottaminen voisi saada kaksin tehtyihin juttuihin harvinaisuutta ja siten glamouria. Tuntuu kyllä hullulta että yhteistä aikaa ja huomiota voisi antaa liikaa, mutta voisi olla kokeilemisen arvoista jonkun hetken suunnata ajankäyttöä muuhunkin kuin perheeseen ja katsoa huomaako lapsi tuolloin paremmin yhdessä viettämämme ajan ja ehkä arvostaakin sitä enemmän.
Voihan olla että tällä hetkellä lapselle on hämärtynyt että kuka päättää meidän vanhempien ajankäytöstä koska hän on saanut siihen aika paljon vaikuttaa ja nyt sitten kokeilee rajojaan tässä asiassa kun kuitenkaan ei voi määrätä esim. että tulisimme kesken ruuanlaiton hänen huoneeseensa leikkimään tms. Ehkä nuo ajankäytön määräysvalta-asiat tulevat selviksi kun otamme omaakin aikaa iltaisin, jolloin selviää että toiveita voi esittää tekemisestä sekä ajankohdasta, mutta perheen muu elämä määrää tahdin ja viimekädessä vanhemmat myös sen mitä touhutaan. Ehkä tässä on huutava turvattomuuden tunne raivon taustalla kun on saanut vaikuttaa liikaa ajankäyttöömme, ja nyt etsii suurin tuntein rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa hassulta =). teidän vanhempi tytär on kyllä totutettu todella hyvään.
tekemistä tuntuu todellakin olevan yltäkylläisesti. mun mielestä tuntuu vaan todella positiiviselta se asia, että 8v. tyttönne kommmunikoi asiasta ja vapautuneesti kertoo tunteistaan ja ns halipulastaan. meidän 8v tyttöä ei saa oma-aloitteisesti syliin enää melkeimpä koskaan. oletteko koeilleet liioitella halailuanne? antakaa hetki ns. vauvakohtelua 8vuotiaallenne niin eiköhän se kohta juokse pakoon halauksianne kavereiden luokse. todennäköisesti tyttö on vaan mustasukkaisen pikkusiskolleen. 8 vuotiaana maailma muuttuu suuremmaksi koko ajan ja ehkä häntä pelottaa vaheminen ja hän haluaisi vielä olla pieni pidempään, joka on mielestäni upea juttu.