Auttakaa! mies uhkasi eilen itsemurhalla. ov

Mieti vähän mitä miehellesi puhut.

Vierailija:

On puhuttu erosta ja ajattelin että vaikka sitten eroan, kai sekin on parempi lapsille kuin että isä tappaa itsensä.

Siis tappaisiko miehesi itsensä sinun takia (oletko ärsyttävä vai...?) vai miten se ero hänet pelastaisi?

Vai haluatko olla naimisissa miehen kanssa joka mielummin tappaa itsensä kuin on sinun kanssasi? Hä?

eikä nää asiat välttämättä liity mitenkään toisiinsa, kiitos vaan fiksuista kommenteista. Tuo ero ratkaisuna oli vaan ajatus mikä tuli siinä paniikissa eilen mieleen.



Olen joo varmaan ärsyttävä ja kamala akka, mutta haluaisin auttaa miestäni että tästä selvittäisiin. Lisää vinkkejä?



ap

ap:

...Olen joo varmaan ärsyttävä ja kamala akka, mutta haluaisin auttaa miestäni että tästä selvittäisiin. Lisää vinkkejä?

olin eroa jo miettinyt kauan... taas kerran sitten riidan päätteeksi huusi mulle että " perkele, parempi kai jos olisin kuollu, MÄ TAPAN ITTENI" siihen että " TAPA PERKELE SITTEN" niin jäi suu auki katsomaan eikä puhunut itsensä tappamisesta enää. Tosin erottiin melkein heti sen jälkeen....



Ei tietenkäään tämä ole vaihtoehto, mutta itsemurhauhkailulla haetaan usein valtaa toisesta.... jos joku uhkaa tappaa itsensä, sivuutan koko aiheen kokonaan.... en jaksa...



Tietysti täytyy ottaa vakavasti jos on ihan OIKEASTi vaarana itsemurha...

rupee itsemurhalla uhkailemaan, sun on aika tilata miehelles aika ammattiauttajalle. Sanot et nyt on pakko vaan mennä sinne! Lapset tarvitsevat myös isän.

jo vuoden...mä tapan itseni blaah sontaa. se on emotional blackmail. sen kun silmukka vaan kaulan ympärille ja menoks jos vastoinkäymisiä osata kohdata

7:

.. taas kerran sitten riidan päätteeksi huusi mulle että " perkele, parempi kai jos olisin kuollu, MÄ TAPAN ITTENI" siihen että " TAPA PERKELE SITTEN" niin jäi suu auki katsomaan eikä puhunut itsensä tappamisesta enää...

Aikas harvoin ihminen joka sanoo " tapan itseni" sitä kumminkaan tekee yleensä potenttiaaliset itsemurhaajat ovat niitä jotka eivät sano mitään vaan ovat selkeästi masentuneita ja hiljaa hautovat.



Ja oikeasti jos mun mies sanoisi mulle että jos jätä minut niin tapaniteeni niin sanoisin kyllävarmasti, että selvä eipähän tapaamisia tarvitse järjestellä.



Siis tajua hyvä iminen että sinua kiristetää syyllisyydellä.

Onko hän toivoton ja tyytymätön omaan elämäänsä? Onko hänellä mitään ilon ja nautinnon aiheita? Pystyykö hän ylipäätään nauttimaan mistään?



Vai onko uhkailu vain vallankäyttöä? Haluaako hän kerjätä huomiota sinulta tai alistaa sinua? Miten hän suhtautuu lapsiin?



Onko sinulla siis oikeastikin pelko miehesi hyvinvoinnista?



Yritä jutella. Kysy, mikä mättää, missä mennään, mikä häntä huolettaa, minkä pitäisi muuttua/olla paremmin.

jos miehesi ei suostu menemään ammatti auttajalle. Auttaako jos vaan jatkatte keskustelua kahden miehesi kanssa. Voitko esim. kertoa asiasta miehen vanhemmille?



Itse tiedän vaan sen tuskan mitä se jättää jälkeensä, kun läheinen lähtee noin (oma äitini teki itsemurhan 2 vuotta sitten) joten tiedän kyllä miten kauheaa se on meille tänne jääneille.



Voisitko vaikka itse soittaa kriisikeskukseen tai johonkin auttavaan puhelimeen josta saisit neuvoja.



Toivon sydämestäni että teidän asiat selviää!

ja vakavasti että onko oikeasti jotain puheiden takana painotan vieläkin että keskustelkaa!!!! Itselläni huonoja kokemuksia tuollaisten puheiden vuoksi joten keskustelkaa on minun neuvoni..

olimme olleet yhdessä 3 vuotta ja sitten hän munasi kaiken todella pahasti ja minä halusin erota. Olin tullut hänen luokseen sanomaan että se on loppu nyt ja hän pillahti itkuun ja sanoi tekevänsä ihan mitä vaan jos saa minut pysymään vierellään. hän vihasi itseään ja tekoaan niin paljon että uhkasi tappaa itsensä, koska ei hänenlaisellaan ole mitään syytä elää. silloin pelästyin ihan totaalisesti, nimittäin hän ei todellakaan ole sitä tyyppiä joka muutenvaan sanoo tuollaista. Siinä tilanteessa en voinut kuin alkaa väittää vastaan ja kertomaan mitä kaikkea hänellä on ilman minuakin, se ei auttanut yhtään. Tilanne kuitenkin ratkesi sillä että annoin anteeksi ja se oli aivan oikea ratkaisu, rakastan miestäni yli kaiken ja hän minua, jokainen ihminen tekee virheitä ja katuu niitä.

Mieheni ON masentunut. Täytyy vielä yrittää puhua että menisi lääkäriin ja vedota että lapset tarttee sitä.



Ahdistaa vaan kun joudun tänään lähtemään työmatkalle pariksi päiväksi ja tilanne kotona jäi tämmöiseksesi. Onneksi siellä on miehen äiti tämän ajan.



Voi kun osais nähdä ihmisen läpi että mitä se oikein ajattelee ja haluaa. Mutta kun se on kuin muurin takana.



ap

että niin masentunut. Hänellä oli aika ajoin näitä " matala paine" kausia, joten en osannut aavistaa. Kyllä olen tuhannet kerrat itseäni syytellyt tästä.

Nyt vain yritän selvitä päivästä toiseen (olimme todella läheiset).

sukulaismies taas on uhkaillut itsemurhalla jo 30 vuotta eikä vieläkään ole tehnyt mitään asian eteen...

Ainakin jonkinlainen avunpyyntö tuo uhkaus on. Oma poikani puhui koko viime kevään, että hänellä ei ole mitään syytä elää. Ei auttanut, vaikka miten vakuuttelin, että hän on hyvä ja arvokas ihminen, ja häntä tarvitaan. Kesällä hän hieman piristyi, mutta syksyllä koulujen alkaessa alkoi taas nuo samat puheet. Puhuin lääkärille menosta, koulupsykologin luona käynnistä ym. En saanut häntä liikkeelle. Soitin terveyskeskukseen ja kysyin, mitä pitäisi tehdä. Vastaanottovirkailija neuvotteli lääkärin kanssa ja lääkäri soitti itse pojalleni ja varasi hänelle vastaanottoajan ja psykologin. Poika ei kehdannut kieltäytyä, kun lääkäri näki vaivaa hänen eteensä. Nyt poika syö masennuslääkkeitä ja on vähitellen alkanut taas saada kiinni elämästä ja puheet itsemurhasta ovat loppuneet.