Vain kouluttautumattomat ihmiset jaksaa vääntää jostain kirjoitusvirheistä!
Siis tälläisellä keskustelupalstalla.
Kun ei pysty mitenkään muuten pätemään, niin täytyy tarrautua kirjoitusvirheisiin.
Ei me korkeastikoulutetut jakseta puuttua, saamme töissämme tarpeeksi käyttää aivoja.
Kommentit (25)
Itse olen kasv.tiet.yo. ja aivan toivoton typottaja. Minun kohdallani osuit oikean, mutta toisaalta olen muutenkin hyvin suurpiirteinen ja huolimaton, mitä uskoisin olevani, vaikka olisin lukenut lähihoitajaksi tms.
ne jotka nipottavat kirjoitusvirheistä ovat pikkusieluisia ja kärsivät pätemisen tarpeesta.
Koulutus tasosta vaikea sanoa, ennemminkin uskoisin johtuvan v***tumaisesta perusluonteesta.
Itsellä korkeakoulutus, mutta tulee kirjoitusvirheitä, koska kirjoitan nopeasti ja läppärillä välillä eksyy väärille näppäimille. Ja minua ei hetkauta mihinkään suuntaan kun kirjoitusvirheistä huomautellaan, lähinnä säälittää huomauttelija. Tämä on keskustelupalsta, kirjoitan puhekielellä, en niinkuin jossain äidinkielen kokeessa...
en ole niin nipo, että lähtisin täällä muita korjailemaan. Mutta jostain syystä yhdyssanavirheet jurppivat. Ne ovat niin yleisiä. Esimerkiksi mainoksissa ja kylteissä ei näe juuri koskaan tavuviivoja, vaikka yhdyssanoja olisi jaettu kahdelle riville. Niin ja olen korkeasti koulutettu.
Miten kouluttautumaton voi osata näpäyttää kirjoitusvirheestä? Ainakaan jos se ei ole ihan ilmeinen väärä kirjain tyyppinen.
Itse epäilen, että kirjoitusvirheisiin puuttuvat ovat kouluttautuneita mutta turhautuneita naisia.
Minä en jaksa yleensä kirjoitusvirheistä kuittailla, mutta kyllä sitä jotain johtopäätöksiä tekee, jos kirjoitetussa tekstissä eivät yhdyssanat mitenkään ota osuakseen yms.
Koulun penkkiä olen kuluttanut han kivasti, lukion jälkeen sekä amk että yliopistoa KM-tutkinnon verran.
joka joskus kommentoi järjettömiä virheitä. Sitä on ehkä vaikea ymmärtää, mutta älyttömät virheet pomppivat silmiini ja tekstin lukeminen on vaikeaa.
Ihmettelen koululaitoksen huonoa tasoa ja äidinkielen opetuksen vähäisiä tuntimääriä - on käsittämätöntä, etteivät aikuiset ihmiset osaa kirjoittaa äidinkieltään oikein vaan tekevät älyttömiä virheitä. Viimeksi silmiin pomppasi stockan hullujen päivien kuvaston virheet - siellä myydään vuorellisia hanskoja. Jopa 10v tyttöni tietää, miten kyseinen sana taipuu oikein.
ihmiset, jotka tekevät suorittavaa työtä, välittävät kirjoitusvirheistä.
Mitä korkeampi asema ja mitä korkeammalla hierarkiassa on, sitä tärkeämpää on kokonaisuuksien hallinta ja holistisuus. Ei yksinkertaisempaa ole aikaa nipottamiseen, koska metsä pitää nähdä puilta.
Mutta kun tekee yksityiskohtaista työtä, on suorittavassa ja toimeenpanevassa työssä - niin tämä työ harjaannuttaa näkemään kirjoitusvirheet.
Enemmänkin se on mielestäni kiinni siitä, missä määrin ihminen on kieleen perehtynyt ja käyttää sitä jatkuvasti työssään.
Jos tuntee kielen säännöt ja vähän kielitiedettä, tajuaa, että eri kielenkäyttötilanteissa vaaditaan erilaisia kielenkäyttötapoja. Virallisessa käyttötilanteessa sääntöjä pitää noudattaa orjallisesti. Mutta tällainen nettikeskustelu on verrattavissa arkiseen jutusteluun, jossa puhekieli ja yhteenkirjoitussääntöjen rikkomukset sallitaan.
Kielitieteen tuntemuksesta taas on se etu, että ihminen tajuaa sääntöjen muuttuvan koko ajan. Esimerkiksi vielä jokunen vuosi sitten piti kirjoittaa: "Paikalla olleelle keskushallinnon edustajalle Matti Vanhaselle... ", nyt saa jo luvan kanssa kirjoittaa "paikalla olleelle keskushallinon edusta Matti Vanhaselle".
puhekielisyys on aika heikko tekosyy perustella sitä, että tekee alkeellisia yhdyssanavirheitä, taivutusvirheitä jne. Ne joko osaa tai sitten ei.
Tosin täytyy myöntää, ettei yliopisto takaa oikeakielisyyttä, ihan yhtä lailla monet maisterit tekevät alkeellisia virheitä - alasta riippuen opintoihin ei kuulu montaakaan opintopistettä suomen opintoja.
ja on riittämiin energiaa puuttua kirjoitusvirheisiin :-)
ja mua todella jurppii se kuinka kieli köyhtyy. Käytän muuten aivojani töissä koko ajan!
Jo ennen työelämään siirtymistä, siis jo joskus teinivuosina, huomasin olevani aika tarkka tämmöisissä jutuissa. Ei siis mitenkään vaikuta koulutukseni asiaan.
Nykyään mediassa näkee paljon enemmän kirjoitusvirheitä kuin ennen, sen kai jokainen meistä voi myöntää!
Sen huomaa melkein päivittäin kun lehtien nettiversioita lukee. Ja siis tosi alkeellisia ja omituisia sanahirviöitä löytyy. Se on vähän harmi, ettei juttuja kaiketi enää oikolue kukaan ammattitaitoinen kun se taito toimittajiltakin puuttuu. Lukijan olisi mukavaa saada tarkennusta omaan kielioppiinsa ja oikeakielisyyteensä juuri lehdistä ja uutisia lukemalla.
Nyt näyttää suomenkielen taito rapistuvan pikkuhiljaa kaikilla.
Ihmettelen, jos siihen suhtaudutaan hällä väliä-asenteella. Tekstiä, joka vilisee kaikenkarvaisia virheitä yhdyssanojen pahoinpitelystä haistappaska-lauserakenteisiin ja epäloogisuuksiin, on ikävä lukea ja ajatuskin jää epäselväksi. Esimerkiksi "kaksi kertaa enemmän" tai "puolet enemmän" EIVÄT tarkoita samaa kuin "kaksinkertainen".
Oman äidinkielen vähättely kertoo ihmisestä paljon.
Sen huomaa melkein päivittäin kun lehtien nettiversioita lukee. Ja siis tosi alkeellisia ja omituisia sanahirviöitä löytyy. Se on vähän harmi, ettei juttuja kaiketi enää oikolue kukaan ammattitaitoinen kun se taito toimittajiltakin puuttuu. Lukijan olisi mukavaa saada tarkennusta omaan kielioppiinsa ja oikeakielisyyteensä juuri lehdistä ja uutisia lukemalla. Nyt näyttää suomenkielen taito rapistuvan pikkuhiljaa kaikilla.
ja jos joku toinen yhtä kiireinen editoi jutun, siitä voi kadota idea ja virheistä tulla ihan hulluja.
En kannata ap:n teoriaa.
Minun paras ystäväni on juristi/varatuomari ja hän on yksi suurimpia oikeakielisyysnihilistejä joita tunnen. Minusta tuntuu että ne ihmiset, jotka työssäänkin rakentavat todellisuutta sanojen, kielen avulla, kiinnittävät sen käyttöön eniten huomiota myös siviilissä ihan vaistomaisesti.
Jos työnteko on vaikka tavaroiden siirtelyä paikasta A paikkaan B tai vaipan vaihtamista kroonikkopotilaalle, voi olla vaikea ymmärtää miksi on merkitystä sillä kirjoittaako jonkun asian ymmärrettävästi vai ei.
puhekielisyys on aika heikko tekosyy perustella sitä, että tekee alkeellisia yhdyssanavirheitä, taivutusvirheitä jne. Ne joko osaa tai sitten ei. Tosin täytyy myöntää, ettei yliopisto takaa oikeakielisyyttä, ihan yhtä lailla monet maisterit tekevät alkeellisia virheitä - alasta riippuen opintoihin ei kuulu montaakaan opintopistettä suomen opintoja.
typoina, siis siinä missä puuttuvia kiramia tai väärin päin olvelia kirjaimia...
Eli vaikka ne osaa tarvittaessa kirjoittaa oikein, täällä niitä ei oikolue, koska ei ole mitään syytä sellaiseen. Tämä on jutustelua, joten hällä väliä, meneekö yhdyssana väärin vai ei.
kielen avulla, se on kirjailijan työtä. Lakimiehen hommassa pitää saada kirjoitettua asiat perhinpohjaisesti ja oikein ilman että niihin jää porsaanreikiä.
Sen huomaa melkein päivittäin kun lehtien nettiversioita lukee. Ja siis tosi alkeellisia ja omituisia sanahirviöitä löytyy. Se on vähän harmi, ettei juttuja kaiketi enää oikolue kukaan ammattitaitoinen kun se taito toimittajiltakin puuttuu. Lukijan olisi mukavaa saada tarkennusta omaan kielioppiinsa ja oikeakielisyyteensä juuri lehdistä ja uutisia lukemalla. Nyt näyttää suomenkielen taito rapistuvan pikkuhiljaa kaikilla.
ja jos joku toinen yhtä kiireinen editoi jutun, siitä voi kadota idea ja virheistä tulla ihan hulluja.
En kannata ap:n teoriaa.
Minun paras ystäväni on juristi/varatuomari ja hän on yksi suurimpia oikeakielisyysnihilistejä joita tunnen. Minusta tuntuu että ne ihmiset, jotka työssäänkin rakentavat todellisuutta sanojen, kielen avulla, kiinnittävät sen käyttöön eniten huomiota myös siviilissä ihan vaistomaisesti.
Jos työnteko on vaikka tavaroiden siirtelyä paikasta A paikkaan B tai vaipan vaihtamista kroonikkopotilaalle, voi olla vaikea ymmärtää miksi on merkitystä sillä kirjoittaako jonkun asian ymmärrettävästi vai ei.
en tee sitä sillä olen
punkkari äiti!
puhekielisyys on aika heikko tekosyy perustella sitä, että tekee alkeellisia yhdyssanavirheitä, taivutusvirheitä jne. Ne joko osaa tai sitten ei. Tosin täytyy myöntää, ettei yliopisto takaa oikeakielisyyttä, ihan yhtä lailla monet maisterit tekevät alkeellisia virheitä - alasta riippuen opintoihin ei kuulu montaakaan opintopistettä suomen opintoja.
typoina, siis siinä missä puuttuvia kiramia tai väärin päin olvelia kirjaimia... Eli vaikka ne osaa tarvittaessa kirjoittaa oikein, täällä niitä ei oikolue, koska ei ole mitään syytä sellaiseen. Tämä on jutustelua, joten hällä väliä, meneekö yhdyssana väärin vai ei.
Kuten sanottu, ne joko osaa tai sitten ei. Yhdyssanat mm. ovat sellaisia, jotka tulevat selkärangasta, niiden virheitä ei oikein voi selittää typoina. Eri asia sitten jos ei niitä kunnolla hallitse niin silloin voi tapahtua virheitä nopeasti kirjoitettaessa. Samoin on taivutusten ym. kanssa. Välimerkkivirheet taas voi laittaa puhekielisyyden piikkiin.
Mun mielestä lakimies ei "rakenna todellisuutta" kielen avulla, se on kirjailijan työtä. Lakimiehen hommassa pitää saada kirjoitettua asiat perhinpohjaisesti ja oikein ilman että niihin jää porsaanreikiä.
Ai, mä olen ihan eri mieltä tuosta! Näen sen toisin. Kysymyshän vaikkapa lakimiehen työssä on juuri kielestä: jos sovitaan näin, sopimus tehdään _sanojen_ avulla. Ne sanat, se kieli - nehän määräävät siis sen jälkeen todellisuutta: asia on nyt sovittu näin ja siksi on toimittava näin. Siksi on merkitystä sillä, miten asiat sanotaan (ja kirjoitetaan ennen kaikkea).
Toinen asia on uskottavuus: jos kirjoitetaan mitä sattuu, tulee vaikutelma että myös ajatellaan puolivillaisesti. Ja yksityiskohtien hallinta on avain isompien kokonaisuuksien onnistumiseen. Siksi en myöskään usko jonkun ajatukseen siitä että holistisemmin ajattelevat eivät piittaisi oikeakielisyydestä.
Olen pelkän lukion käynyt, mutta en jaksa moisiin asioihin puuttua :)