Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalaisella ei ole kotikavereita
24.09.2009 |
Tuntee lapsia alueelta, mutta ei ole kavereita. Joutui kahdessakin porukassa kiusatuksi, tyypit oli vähän kovistyyppisiä, ja lapseni ilmeisesti liian kiltti. Ei osannut sanoa vastaan tarpeeksi, eikä kertonut kotona. Homma karkasi käsistä ja jouduttiin ilmoittamaan kiusaajien vanhemmille.
Seuraus=kiusaajalapset ovat kertoneet muillekin kuinka tyhmä Sami on, ja ettei sen kans voi eikä kannata olla. Sekin kaveri, jonka kanssa Sami oli, ei enää edes tervehdi.
Koulukaverit asuvat sen verran kauempana ettei ekaluokkalaista voi yksin niin kauas päästää.
Kellekään muulle käynyt näin? Vanhemmat+lapsi epäsuosiossa?
Kommentit (18)
poika yritti aikansa hakea kavereita mutta kukaan ei halunnut alkaa häntä. nykyisin tokaluokkalainen poikamme ei hae ketään eikä yritä mukaan jos näkee muut ulkona. kukaan ei halua leikkiä hänen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekaluokan alettua olen aivan ahdistunut. Pojallani oli alkuun paljon kavereita vielä kuukausi sitten ja kaikki hyvin. Sitten pari poikaa alkoi haukkumaan ja hyljeksimään, eilen tilanne kärjistyi suoranaisiin tappouhkauksiin! Pahinta oli kun poikani hyvä kaveri joka ei koskaan ole ennen mitään sanonut/tehnyt, alkoi eilen myös mollata ja uhkailla. Ilmeisesti muut ovat yllyttäneet:( Otin kyllä yhteyttä vanhempiin ja annoin jo pojille pihalla kunnon läksytyksen, katsotaan nyt miten jatko menee.
Sen voin sanoa, että piru on irti jos tänään kuulen et poikaani on koulussa kiusattu. Vapaa-ajalla noita joukosta eristämisiä enimmäkseen on ollut, ei niinkään koulussa kun siellä on aikuisia vahtimassa.
Poikani myös kiltti luonteeltaan ja ei ymmärrä miksei kaikki voisi leikkiä porukalla..
Ja 12? Juuri tuota tarkoitin. Kiltit ei pärjää, ja kun joutuu vanhemmille sanomaan - seuraa totaaalinen eristäminen/hyljeksiminen:(
ap.
Ja okt-lähiössä asutaan. Porukkaa on, mut kun ei poika osaa kiusata, ilkeillä, uhota eikä haistatella. Haluaisi myös leikkiä porukalla, eikä ymmärrä miksi joku pitää aina olla hampaissa.
voin kertoa että maalla ei vastaavaa ongelmaa ole. Aikuiset osaavat puuttua sopivassa määrin tuollaiseen ja oikeasti keskustellan vanhempien kesken kaikista liusaamis jutuista. toki aina joskus voi joku loukkaantua, mutta usein se menee ohi kun antaa aikaa..
Kyllä lapset sitten osaa olla kamalia välillä.
Mitä, jos sopisitten koulukaverien kanssa leikkitreffejä? Onhan siitä enemmän vaivaa, kuskailua jne., mutta se piristäisi poikaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos tämä lapsi osaa oikeasti olla mukava. Tuossa iässä kaveriporukan paina on hirveä ja mukavatkin lapset saattavat sortua kiusaamaan muiden mukana. Jos saisit tämä kivan kaverin eroon kiusaajaporukoista, tekisit palveluksen myös hänelle! Eli kutsu sitä yhtä poikaa teille, pyydä mukaan uimahalliin, jalkapallokentälle yms.
Voit myös hienovaraisesti vihjata kaverin vanhemmille, että hän on ollut mukana kiusaamassa, jos tiedät että he ovat järkeviä ihmisiä. Luulisi heidänkin arvostavan ennemmin yhtä hyvää kaveria kuin porukkaa, jossa tyhmyys tiivistyy.
tuo kavereiden tärkeys kotipihalla. Meidänkin ekaluokkalainen käy koulua, joka ei ole asuinalueellamme eikä pihassa oikein ole hänelle kavereita, vaikkei varsinaista kiusaamista olekaan tapahtunut. Poika on ip-kerhossa koulun jälkeen eikä ole koskaan ollut kavereita vailla iltaisin! Leikkii pikkuveljensä kanssa ja koulussa tulee kavereiden kanssa kohtuullisesti toimeen. Harrastus on kahtena iltana viikossa ja viikonloppuna tehdään yleensä perheenä jotain (käydään mummolassa tai muualla kyläilemässä), joten ei meillä olisi aikaakaan mihinkään kaverirumbaan! Miten te ehditte ja miten lapset jaksavat? Meillä tullaan viikolla koulusta ja töistä kotiin n. klo 16-17, tehdään läksyt, syödään, ehkä leikitään n. tunti, sitten mennään pesulle ja nukkumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla pimeää. Nyt vielä on sen verran pitkään valoisaa, et ainakin meidän poika haluaa pyöräillä koulun jälkeen tai olla hiekkalaatikolla monster jamiensa kanssa.
tuo kavereiden tärkeys kotipihalla. Meidänkin ekaluokkalainen käy koulua, joka ei ole asuinalueellamme eikä pihassa oikein ole hänelle kavereita, vaikkei varsinaista kiusaamista olekaan tapahtunut. Poika on ip-kerhossa koulun jälkeen eikä ole koskaan ollut kavereita vailla iltaisin! Leikkii pikkuveljensä kanssa ja koulussa tulee kavereiden kanssa kohtuullisesti toimeen. Harrastus on kahtena iltana viikossa ja viikonloppuna tehdään yleensä perheenä jotain (käydään mummolassa tai muualla kyläilemässä), joten ei meillä olisi aikaakaan mihinkään kaverirumbaan! Miten te ehditte ja miten lapset jaksavat? Meillä tullaan viikolla koulusta ja töistä kotiin n. klo 16-17, tehdään läksyt, syödään, ehkä leikitään n. tunti, sitten mennään pesulle ja nukkumaan!
Voitte iltaisin harrastaa, mennä ja tulla miten vaan ilman että koko ajan joku rinkuttaa ovikelloa. Se kaveruus nimittäin myös velvoittaa. Ei voi aina sanoa etten mä nyt tule.
On nimittäin aika puuduttavaa että heti kun auto kaartaa pihaan ja päästään ovesta sisään niin ovikello soi. Eikä lapsikaan aina jaksaisi olla menossa jonnekin.
Joten rauhaa kaipaa ehkä moni jolla on liikaa kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä ei kukaan tykkää ja sit olette epäsuosiossa forever.
Pistäkää pystyyn lettukestit, leffailta tms. yhteistä kivaa ja kutsukaa niitä mukavia lapsia. Pidä itse yhteyttä vanhempiin, koita jutella vanhempainillassa. Voitte itse kuskata lasta kavereille, jos ei vielä kykene kulkemaan reittiä itse.
Kiusaamisen osalta olisin yhteydessä kouluun, sillä toisen eristäminen on ihan perse homma.
Lapsen kanssa olisi hyvä käyttää Skidikantti-oppia, http://www.skidikantti.com/ tai vastaavaa. Tympeistäkin sosiaalisista tilanteista pitäisi oppia selviämään vähitellen, itseään pitää suojella ja pitää osata arvostaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se on kyllä totta, että kaikki vanhemmat eivät vaan hyväksy sitä, että heidän lapsessaan olisi jotain vikaa...
Meillä on sellainen tilanne, ettei meidän naapurissa vain asu lapsia. Ei ole kenen kanssa olla vapaa-aikana. Lapseni (kaksoset, tyttö ja poika) eivät ainakaan vielä ole asiasta valittaneet.
Vaan täällä kotipiirissä näin on aiemmin tehty. Lapsi ei halua edes yrittää kotialueella tuttavuuksia kenenkään kanssa juuri tämän kiusaamisen alkamisen pelossa.
En ymmärrä, onko tämmöinen haistattelu ja vedetään-sua-turpaan kulttuuri nykyään yleistäkin jo noinkin pienillä.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta väkivaltainen haistattelija hän ei kyllä ole. On yrittänyt olla reilu ja sovitteleva, mutta sanoi että täälläpäin asiat menee aina siihen malliin että kun alkaa sovittelemaan niin lopulta on niin tossun alla ettei omaa mielipidettä kuunnella missään asiassa. Eli on näitä jyrääjätyyppejä jotka sanelee säännöt ja jos ei tottele niin lopulta uhkaillaan milloin milläkin tai annetaan selkään.
ap.
Mutta se on kyllä totta, että kaikki vanhemmat eivät vaan hyväksy sitä, että heidän lapsessaan olisi jotain vikaa...
Meillä on sellainen tilanne, ettei meidän naapurissa vain asu lapsia. Ei ole kenen kanssa olla vapaa-aikana. Lapseni (kaksoset, tyttö ja poika) eivät ainakaan vielä ole asiasta valittaneet.
tota haistattelua ja turpaan veto-juttuja. Meillä vasta eskarilainen eikä ole kyseistä ongelmaa mut tuttu ekaluokkalainen puhuu kyllä ihan törkeän rumasti välillä ja oon useasti miettiny et onko kaikki ekaluokkalaisetki jo tuollaisia vai onko mulla vaan se pahin otos heistä.
Vaan olen itsekkin havainnut, että kaikki vanhemmat eivät kertakaikkiaan suostu uskomaan, että heidän lapsessaan on vikaa...
kun se että näkee muiden juoksevan pihalla toisten kans ja itseä hyljeksitään.
t. ap. ainakin uskoisin että meidän lasta kalvaa eniten kun näkee entisen kaverinsa juoksevan pihalla kiusaajan kaverina:(
pysyvänä olotilana?