Voinko rikkoa rutiineja? Viikonloppuna häät...

esikoinen oli 1v9kk ja kuopus 2½kk. En minäkään ymmärrä tuota yhtä vouhkaajaa, jonka mielestä vauvan kanssa häissä on NIIN hankalaa ja vaikeaa ja rankkaa... Meidän kuopus huusi enemmän tai vähemmän koko ajan ensimmäiset 6kk elämästään, mutta niin vain selvisimme noista häistä ihan hengissä ja hyväntuulisina. Pois lähdimme tietysti esikoisen aikataulun mukaan, mutta pelkän vauvan kanssa olisimme voineet olla pidempäänkin. Eikä meillä mitään ehdotonta aikataulua ollut, jonka mukaan olisimme lähteneet täsmälleen tietyllä kellonlyömällä pois, vaan lähdimme silloin kun alkoi näyttää siltä, että esikoinen ei enää jaksa.



Ja tuo 2,5-kuinen vauvamme ei muuten ollut ko. häissä edes nuorin, vaan häissä oli paikalla myös pariviikkoinen vauva, jonka tuoreet vanhemmat (esikoinen kyseessä) pärjäsivät hekin oikein hyvin.

häissä 2-kuisen kanssa, 3-kuisen kanssa, 8-kuisen kanssa, 2-vuotiaan, 3-vuotiaan, 3,5-vuotiaan, 4-vuotiaan, 5,5-vuotiaan ja 6-vuotiaan kanssa... (en onneksi ihan kaikkia yhtäaikaa ;P Kolme lasta meillä on)



Vauvat on vielä simppeleitä, ne ei häivy horisonttiin heti kun selkäs käännät, eikä saa itkupotkuraivareita kesken kaiken. Koitapa nauttia illasta vilkkaan 2-vuotiaan kanssa... Juupasen juu..



Sitä en tosin tiedä minkälaisissa häissä porukat on käyneet. Meillä häät on järjestäin olleet suht pieniä ja paikalla on aina ollut tuttuja ihmisiä. Ei ole tarvinnut pelätä jonkun tunkevan vauvan vaunuihin kännispäissään ja apua lasten kaitsemiseenkin on yleensä tullut ihan omiksi tarpeiksi ja ihan pyytämättä... (Vastaavasti olen tietty itsekin sitten paimentanut "vuorollani" paria kolmea muutakin tenavaa kuin omiani. Mikäs siinä, vaihtelu virkistää, vaikka sit sen hippaleikin muodossa korkokengissä... :D)

ja niitä, jotka vain elävät :).

Suunnitelmasi on ihan sellainen mitä itsekin tekisin. Meidän lapsillakin on suht selkeä rutiini arkena, menevät ajoissa nukkumaan, mutta lomilla otetaan rennommin ja esim. isot juhlat, juhlapäivät jne. ovat syitä muuttaa rutiineita. Eikä meillä kukaan kärsi tästä, vaan juhla erottuu arjesta! Sehän se juuri on elämän mauste :). Nauttikaa häistä :).

että miten joku PYSTYY pitämään vauvan rutiinit AINA samoina???!



Meillä ainakin (nyt puhun esikoisesta) on aina oltu mummoloissa tmv. yön yli jne. eli ei aina kotona. Muutenkin on nähty kavereiden kanssa ja kahviloiden sivupöydissä ymv. imetetty/nukutettu ilman ongelmia!



Ja kun lapsia useampi, niin sen pikkuisen on olut pakko sopeutua mukaan kun isompien harrastuksia ollut ymv.

Menkää ihmeessä häihin, jos vauvanne nukahtaa illalla vaunuihin.



Itse olisin voinut lähteä kahden ensimmäisen lapseni kanssa vaikka mihin, kun olivat vauvoja. Mutta tämä meidän kolmonen on aivan toista maata...



Hän ei todellakaan nukahda iltaunille vaunuihin, päivälläkään ei vaunuissa nuku kuin max 30 min pätkiä. Muutenkin meidän neiti hermostuu ja on rauhaton, jos ollaan suuremmissä ihmisjoukoissa. Vaikka siis on meidän kolmas lapsemme ja on ihan varmasti reissannut ja nähnyt ihmisiä ihan yhtä paljon (tai enemmän) kuin veljensä aikoinaan.



Vauvat nyt vaan on erilaisia. Meidän neidin kanssa tulisin kuitenkin n. klo 21 kotiin, siihen asti hän luultavasti jaksaisi noilla 30 min päikkäreillä, suht hyväntuulisena.

Jos teidän muksu pärjää, hieno homma. Luin viestejä ja tuli niin yhdet häät mieleen. Vanhalla luokkakaverilla on 3 lasta ja yksissä häissä oli koko ajan värväämässä mua lastenhoitajaksi. Mies on tosi sosiaalinen ja häipyi omille teille, joten mua vedettiin koko ajan hihasta autatko ruuan kanssa, haetko maitoo, illalla katsotko lapsia jotta pääsen mieheni kanssa tanssimaan jne. Mä näen punaista vieläkin kun häissä on näitä avunpyytäjiä, ihan sen takia ettei pelisääntöjä ole kotona sovittu. Se että lapseni ovat hoidossa ja olen mieheni kanssa juhlimassa kaksin ei tarkoita että olet muitten juoksupiika. Aina voi auttaa vähän mutta näitä varakäsiä kysytään.

Ja toinen joka iski silmään, Suomessa humalaisia riittää. Eli mikä on todennäköisyys että joku känniläinen menee kurkkimaan vaunuihin. Joka ikinen kerta kun häissä on vaunuja ollut, on niihin humalaiset menneet kurkkimaan.

Vaikka äiti olenkin, en voi sanoa rakastavani lapsia, omaani tietenkin eniten maailmassa mutta meillä oli lapsettomat häät ja ihan aiheesta.

Minulla myös on ystävä, joka on koittanut kasvattaa kahta lastaan kellon kanssa. Maailma on mennyt nurin jos ovat myöhästyneet viisikin minuuttia iltapalalta ja siten viisi minuuttia nukkumaanmenosta.



Onhan siinä tietty lapsille selvä peli alusta asti, mutta lapset harvoin toimivat kellon tarkasti.



Itse olen kyllä joustanut joskus lasten nukkumaanmenosta - tietenkin hyvästä syystä.



Sinun sijassasi tekisin täysin samoin. Nukuttaisin vaunuihin, nauttisin häistä ja palaisin kotiin vaikka kun lapsi herää yösyönnille. Luultavasti kuitenkin herää jossain vaiheessa yötä vielä? Siinähän sitä on hyvä tilaisuus syöttää uudelleen ja siirtää turvakaukaloon.



Oma lapseni ei ainakaan ole tällaisesta särkynyt. Esikoisen kanssa oltiin sukulaisen häissä kun esikoinen oli n 4,5kk. Nukkui päikkärit vaunuissa ja oleiltiin paljon ulkona. Viltti oli mukana ja paettiin hetkeksi vauvan kanssa viltille pötköttämään yhdessä. Illalla ennen kotiinlähtöä nukutin turvakaukaloon ja siirsimme sitten kaukaloineen suoraan autoon.



Poistuimme häistä n 22 maissa, mutta ihan siitä syystä, etten saanut rintojani tyhjennettyä tarpeeksi käsipumpulla ja lapsikaan ei kuumana hellepäivänä niitä kokonaan tyhjentänyt.



Enpä koskaan huomannut, että lapsi olisi tuosta tai muista reissuista kärsinyt. Sanoisin pikemminkin, että rutiinien rikkominen silloin tällöin helpottaa ja rikastuttaa huomattavasti elämää. Esimerkiksi esikoinen on jo 5- vuotias ja olemme pari vuotiaasta herättäneet hänet Juhannuksena katsomaan kokkoa (kaupungilla) jos ei siihen saakka ole jaksanut valvoa ja samoin Uutena Vuotena katsomaan ilotulitusta.



Tänä vuonna teimme Uutena Vuotena yökävelyn 24 maissa. Kuopus oli mukana vaunuissa nukkumassa. Esikoinen jaksoi puhua jännästä yöretkestä monta viikkoa.



Minusta joustaminen silloin tällöin näissä asioissa helpottaa elämää muutoinkin. On helpompi lähteä lasten kanssa reissuunkin kun ei ole niin nipo siitä mihin aikaan syödään ja nukutaan. Lapsilla on silti turvallinen olo ja aikuisetkin saavat nauttia elämästä.

Mitenkähän me selvittiinkään, kun esikoinen oli 4 kk omissa häissämme. Ja joo oltiin viimeisinä juhlapaikalla - ja jäätiin sinne vielä yöksikin.

ja toisten kanssa rutiinien rikkomisesta seuraa vain inspiraatioita ja spontaania iloa, toisten kanssa viikon mittainen uudelleensopeutumiskiukku.



Se nyt vaan on niin, että jokainen lapsi on oma itsensä ja sen kanssa on sitten elettävä. Ette te voi kukaan tietää, millaista vauvan kanssa on YLEENSÄ tai millaiseksi juuri ap:n tai tämän hänen kommentoineen ystävänsä häät muodostuvat. molemmat voivat olla oikeassa (tai väärässä) ja se pätee vain heihin itseensä.



Ja mitä ap:n tilanteeseen tulee niin se on vaan kokeiltava, muuten ei tiedä. Paitsi sen tietää, että jos lapsi on kuin eidän vauva niin sen kanssa ei voi mennä häihin ollenkaan, eikä mihinkään julkiselle paikalle, koska sillä on nälkä puolen tunnin välein ja aina se saa raivarin syödessään.

Toinen lapsi ei. Siinä ei vanhempien omat toiveet auta.



Tokihan on paljon vanhempia jotka tekevät elämänsä liian vaikeaksi kelloa tuijottamalla - ja sitten on vanhempia jotka tekevät elämänsä liian vaikeaksi koska eivät tuijota kelloa vaikka heidän lapsensa persoonallisuus sitä vaatisi.



Eli: lapsia on monenlaisia. Temperamentteja ja luonteita on monenlaisia. Jollekin sopii jokin ja jollekin toiselle ei.



Meillä esikoinen ja kuopus ovat kuin yö ja päivä. Toisella päivärytmi saa väliaikaisesti mennä vaikka miten sekaisin eikä sillä ole väliä kun taas toinen todella osoitti pienenä mieltä päivätolkulla jos rytmi oli mennyt sekaisin. Jaksoi ehkä tuon poikkeuspäivän/illan kitisemättä mutta maksoimme siitä puolisen viikkoa jälkikäteen - ei kannattanut.



Moni varmaan ajattelee että "no siitä sen saa, kuopus on tietenkin helpompi koska hän on joutunut sopeutumaan muun perheen rytmiin alusta alkaen kun taas esikoinen on vaikea koska häneen keskityttiin enemmän vauvana kun hän oli silloin ainoa lapsi". Ihan hyvä teoria - paitsi että tuo kellontarkka lapsi on nimenomaan kuopus...

Mulla on muutama kaveri, joka ei voi koskaan tehdä mitään lapsen kanssa, kun on niin hankalaa. En ole yhtään ymmärtänyt miksi, ja tuon vaikean kirjoitus selvensi tätä ajattelutapaa.



Ap:n tapauksessa ilman muuta yrittäisin sillä suunnitelmalla, että vauva rattaisiin nukkumaan. Ellei onnistu, niin sitten tilanteen mukaan. Meillä on kolme lasta ikähaitarilla 1 v - 6 v, ja on oltu kesä- ja talvihäissä, vähän kaikenikäisten vauvojen kanssa. Aina olen nauttinut juhlista, joskus vauva ei ole nukkunut vaunuissa vaan sylissä eikä se ole minusta ollut hankalaa eikä haitannut juhlissaoloa mitenkään.

porukalla kesäisin. Joka perheessä on 1-2 (tällä hetkellä alle 5-vuotiasta). 21 aikoihin on lapset laitettu nukkumaan talon sänkyihin, matkasänkyihin, rattaisiin tms. ja jatkettu juhlia. Yöllä on sitten nukkuvat lapset kannettu autoihin ja ajettu omiin koteihin, missä taas lapset kannettu omiin sänkyihinsä. Eikä siinä edes riku rutiinit, koska iltapala syödään normaalisti, hampaat pestään, satukin luetaan jne.

Eihän sitä millään muutenkaan tässä elämässä nukuta joka ikistä yötä kotona omassa sängyssä. Ja yhden vaunuikäisen kanssahan voi elää vielä lähes rajoittamattomasti.

Me olemme kyllä liikkuneet paljonkin lasten kanssa iltaisinkin jos on ollut tarve ja rattaissa on nukuttu mutta meillä kyllä lapset ovat joka ikinen kerta heränneet kunnolla viimeistään siinä vaiheessa kun on otettu lapsi turvaistuimesta kodin päässä pois ja otettu syliin.



Voi kun olisikin lapset jotka nukkuisivat kuin tukit tuollaisen läpi. Ei ikinä onnistu meillä!

mutta sulkevat sitten silmänsä, kun näkevät tai heille kerrotaan, missä ovat. Ja tietenkin homma on isommille selitetty myös etukäteen.

Ehkä kyse on sitten vielä iästä? Meidän lapset ovat 7kk ja 2v2kk joten ehkä sitten vanhempana ymmärtävät paremmin.



Nämä meidän pienet nimittäin kyllä säpsähtävät niin hereille että heitä ei sitten oikein millään saa enää nukkumaan kun pahin unentarve on nukuttu jo pois ennen heräämistä. Harmi. Päikkäreitä kun nukkuvat rattaissa niin saan kyllä tarvittaessa siirrettyä nukkumaan sänkyihinsä juuri tuolla mainitsemallasi tavalla. Vanhempaa ikää odotellen... ;)

meilläkin on kaksi erilaista lasta: toinen rakastaa rutiineja, toinen vihaa niitä, mutta kyllä se mielestäni silti vaikuttaa poikkeustilanteissa sopeutumiseen, jos on pienestä asti kyläilty ja reissattu. Verrattuna siihen, että pienestä saakka totutetaan, ettei koskaan poistuta kotoa: syödään, nukutaan ja leikitään aina samassa paikassa, samassa asennossa täydellisessä hiljaisuudessa.



Mutta kai sekin vaikuttaa asiaan, että meillä on sukulaiset satojen kilometrien päässä, eri suunnissa, joten yökyläilyjäkin tulee tehtyä vähintään kerran kuussa.

Voi se olla ikäkysymyskin, mutta meillä mennyt sitä paremmin siirtämiset, mitä pienempi vauva on ollut.

Talvella ulkovaatteiden riisuminen on joskus oma taiteenlajinsa nukkuvalta lapselta, mutta yhteispelillä saadaan lapsi sänkyyn ilman toppahaalaria yms.

Jutellaan rauhallisella äänellä lasta siirrettäessä, jottei lapsi hätkähdä hereille. Hyvin onnistuu ainakin meidän perheen lapsilla. Pikkuvauvoilla vielä paremmin, kun voi lykätä pikaisen riisumisen jälkeen joko tuttipullon tai rinnan suuhun - nukahtaa välittömästi uudelleen.

Me olemme kyllä liikkuneet paljonkin lasten kanssa iltaisinkin jos on ollut tarve ja rattaissa on nukuttu mutta meillä kyllä lapset ovat joka ikinen kerta heränneet kunnolla viimeistään siinä vaiheessa kun on otettu lapsi turvaistuimesta kodin päässä pois ja otettu syliin.

Voi kun olisikin lapset jotka nukkuisivat kuin tukit tuollaisen läpi. Ei ikinä onnistu meillä!

Ei se, että koko joukon lapset on alle 5-vuotiaita, tarkoita sitä, että he ovat kaikki 4-vuotiaita. Eikä näitä keikkoja ole alettu sitten, kun lapset täyttäneet 3 vaan ovat oppineet niihin pienestä pitäen. Ajattelisin, että toi teidän reilu 2-vuotias on liian iso aloittamaan ja tottumaan liikkumiseen, jos tähän asti on nukutettu aina ja ikuisesti vain omassa sängyssä.



Parhaat reissut (yhdet häät ja kaksi mökki-iltaa) meillä tehtiin silloin, kun lapset 8 kk ja 2 v 4 kk, kotiinlähtö ajoitettiin aina siihen, kun pienempi pyysi ekan kerran yötissiä.

Ei se, että koko joukon lapset on alle 5-vuotiaita, tarkoita sitä, että he ovat kaikki 4-vuotiaita. Eikä näitä keikkoja ole alettu sitten, kun lapset täyttäneet 3 vaan ovat oppineet niihin pienestä pitäen. Ajattelisin, että toi teidän reilu 2-vuotias on liian iso aloittamaan ja tottumaan liikkumiseen, jos tähän asti on nukutettu aina ja ikuisesti vain omassa sängyssä.

niin huomaat että sanon että olemme liikkuneet paljonkin iltaisin lasten kanssa. Joten tottumattomuudesta ei tosiaan ole kyse.

Pientä tarkkuutta pyytäisin ennen kuin tulee näitä "aina ja ikuisesti" kommentteja. Sillä tavalla on tietenkin helppo polkea toisia alaspäin ja saada itselle voittajafiilis.