9-vuotias elää kuin sika pellossa!

Tottakai ex-anoppisi haluaa ajatella pojastaan hyvää, että kyllä se nyt varmaan on sitten lopulta raitis jne. Se on kuitenkin inhimillistä, eikä sinun tarvitse ehkä näiden ihmisten kanssa niin kovasti kommunikoida, perustella näkökantojasi isästä jne. Pitäköön ex-anoppi haaveensa, jos se ei lasta haittaa.

Isovanhempina ovat ihan ok, tyttö on käynyt heillä pienestä pitäen yökylässä, ei minulla ole koskaan ollut mitään sitä vastaan.

Olen katsellut isän touhuja liian kauan, viinan kanssa läträäminen alkoi vähän ennen tytön syntymää. En jaksa ymmärtää, että miksi minun pitäisi sinisilmäisesti uskoa, että isä on raitistunut, kun on ollut pari kuukautta selvinpäin. Uskon sitten kun on ollut pari vuotta..

Oli todella järkyttävää, kun hän erään riidan päätteeksi n. vuosi sitten hän sanoi, että miksi en tunne minkäänlaista myötätuntoa häntä kohtaan, kun hän on sentään ollut useamman vuoden sekakäyttäjä, eli pillereitä ja viinaa on mennyt sekaisin, hänellä on ollut todella vaikeaa? Järkytyin, koska minulle ei ollut kukaan kertonut kaikkea hänen ongelmista, minun olisi tuolloin pitänyt antaa tyttö hänelle mukaan 3 viikon huvipuistokierroksille.. No en antanut, koska minun mielestä isä oli tuolloinkin sekavassa mielentilassa.

Sanoin vaan, että minulla onkin sitten ollut niin helvetin helppoa, jäädä yksin raskaana ollessa, yksin synnyttämään (lopulta 3 päivän yrityksen jälkeen päättyi kiirelliseen sektioon), yksin huolehtia lapsesta jne.. Huolehdin jopa ensimmäiset vuodet yksin taloudellisesta puolesta, kun isä ei suostunut maksamaan elatuksia, mentiin lopulta käräjille tämän vuoksi.

Pelkään oikeusjuttua, kun ollaan jo käräjillä taisteltu elatuksista. Silloinkin yritettiin lastensuojelussa sopia elatuksista ja tapaamisista, mutta vain kerran isä suostui tulemaan sinne sisälle keskustelemaan. Muuten räyhäsi pihalla "hänen oikeuksistaan". Ei kuulemma tarvi maksaa elatuksia, jos ei halua lasta tavata.. Hmm..

Silloin kun hän löytää uuden tyttöystävän, niin tyttö unohtuu täysin. Myönnän haaveilevani siitä, että isä katoaisi elämästämme kokonaan. Tässä taannoin odotettiin pihalla matkalaukkujen kanssa useita tunteja, kun isä soitti edellisenä iltana hakevansa tytön kylään.. Selittelin tytölle, että varmaan on sattunut jokin yllättävä meno.. Lopulta mummo ja pappa tulivat hakemaan tyttöä, eikä isästä puhuttu yhtään mitään. Tyttö ei ollut nähnytkään isää koko viikonlopun aikana, kai se oli kadonnut jonnekin ryyppyreissulle..

En vaan tiedä voiko vastuuntunnottomampaa ihmistä ollaakaan..?

joten sori jos tulee toistoa.



lapsi osaa kyllä tuossa iässä erottaa miten toimitaan isän ja miten äidin kotona. jos teillä on sääntö että ennen ulos lähtöä siivotaan huone, niin lapsesi kyllä tietää sen.pidät vain tiukkaa linjaa äläkä VAAN lähde sille tielle että syytät isää ja isän leväperäistä kasvatustyyliä ääneen lapsellesi! sillä annat hänelle vain mahdollisuuden manipuloida itseäsi.



isästä puhutaan vain ja ainoastaan kauniisti, vaikka sisällä miten olisit raivoissasi. esim. jos isän kodissa ei tarvitse siivota ennen uloslähtöä, kerrot että se on isän tapa ja että äidin kodissa on tämä sääntö ja se pitää.

..kun tyttö ei halua puhua isästään juuri ollenkaan..? Yritän hienotunteisesti kysellä, että oliko hauskaa isän luona, mitä teitte jne., mutta lapsi on vaan kiusaantunut kyselyistä ja sanoo, ettei tehty juuri mitään, kateltiin telkkaria..



Lapsen kanssa en siis juuri edes juttele isästä, enkä hauku ollenkaan isää lapselle, kun eihän se hänen vika ole, että isä on mikä on.. Ex-anopin kanssa keskustellaan enemmänkin, isä ei kykene rauhalliseen keskusteluun, vaan alkaa raivoamaan ja vetoaa kaikessa hänen päihdeongelmaan. Hänen ei kuulemma tarvi elää ihmisten lailla, kun on sen ongelman kanssa ollut niin rankkaa.. Toisten on vaan pakko pysyä vahvana, toiset saa jostain syystä elää kuin siat pellossa.. Ja aina pitäisi vaan ymmärtää..



Sen peruuntuneen kesälomareissu-kiistan aikaan sanoin isälle, että tytön ei tarvitse kuulla kaikkea hänen elämästään, ei mielestäni ole ollenkaan sopivaa resuta lapsen edessä ja kertoa kaikkea kauheuksia päihde-elämästä, mutta tästä ei isä välittänyt, vaan jatkoi ällöttävää raivoamista ja itsesäälissä rypemistä.



Siksipä juuri meillä on välillä tytön kanssa välillä todella vaikeaa, kun me isäpuolen kanssa pidetään kiinni ihan normaaleista lapsiperheen säännöistä.. Kunpa vain jaksais ymmärtää tyttöä, kun ei ole hänen vika, tyttöhän vain saa niin ristiriitaista viestiä elämästä.. En varmastikkaan itsekään ole täydellinen vanhampana, mutta ainakin meillä vietetään turvallista perhe-elämää.. Rajat ja säännöthän luovat lapselle turvaa..



Ärsyttää vaan, kun isä sanoo tytölle, että mieheni on surkea paskiainen, vain joku äidin uusi hellu (ollaan oltu yhdessä tytön vauvaiästä asti), ei sillä ole mitään oikeuksia puuttua tytön elämään..! No joo, surkea paskiainenhan rakentaa perheelleen talon, johtaa menestyvää yritystä, ottaa toisen miehen lapsen omakseen, kuskaa lapsia harrastuksissa, antaa kaikkensa perheelleen ja pysyy erossa päihteistä..? Jonkun olisi syytä katsoa peiliin..



Vuodatusta kerrakseen, mutta kiva kun voi jossain purkaa pahaa mieltä..



T. Ap

kaikessa rauhassa pöydän ääreen, teette vaikka jotain mukavaa yhdessä samalla, ja siinä käytte asian läpi selkeästi. Siis sen, että teidän kodissa ja isän kodissa on eri säännöt, ja sen mukaan eletään missä kulloinkin ollaan.



Musta tuntuu, että tuolla tytöllä on aika paljon mielen päällä muutenkin, jos isänsä on tuollainen kuin sanoit, joten olisi todella hyvä, jos tyttö pääsisi noista asioista jotenkin puhumaan. Joko sinulle tai jollekin muulle aikuiselle. Sinähän et voi tietää mitä kaikkea isänsä lapselle juttelee, kun yhdessä ovat, lapsi voi olla melkoisen ahdistunutkin noista vierailuista.



Eli itse yrittäisin luoda tytölle sen verran turvallisen fiiliksen, että uskaltaisi puhua kaikista asioista ilman että tarvitsee pelätä sun hermostuvan.

panet sille lapselle viikottaiset siivouspäivät ja hankit sen huoneeseen kunnollisten säilytysjärjestelmät, ettei tavaroita ole niin paljoa lattialla. Sun kandee myös käydä läpi lapsen tavaroita yhdessä lapsen kanssa, että onko kaikki varmasti vielä tarpeellisia ja käyttökelpoisia vai pitäiskö jostain tavarasta hankkiutua eroon uuden tieltä.



Ei toi liity mitenkään mihinkään, mitä isä tekee, vaikka se isä sanoisi sun lapselle mitä sun uudesta miehestä tai vaikka susta itsestäsi. Ne on sentään vaan lomia ja retkiä, mitä siellä isällä vietetään. Susta toi kaikki on kiinni, sä asut sen lapsen kanssa vakituisesti!

Kaikki syy äidin niskoille. Entäs se isä, entäs se isäpuoli? Eivät ilmeisesti missään kasvatusvastuussa. :D

panet sille lapselle viikottaiset siivouspäivät ja hankit sen huoneeseen kunnollisten säilytysjärjestelmät, ettei tavaroita ole niin paljoa lattialla. Sun kandee myös käydä läpi lapsen tavaroita yhdessä lapsen kanssa, että onko kaikki varmasti vielä tarpeellisia ja käyttökelpoisia vai pitäiskö jostain tavarasta hankkiutua eroon uuden tieltä. Ei toi liity mitenkään mihinkään, mitä isä tekee, vaikka se isä sanoisi sun lapselle mitä sun uudesta miehestä tai vaikka susta itsestäsi. Ne on sentään vaan lomia ja retkiä, mitä siellä isällä vietetään. Susta toi kaikki on kiinni, sä asut sen lapsen kanssa vakituisesti!

Meillä siivotaan aina ennen nukkumaan menoa, mutta tytöllä menee n. 10min kun kaikki on taas ihan hujan hajan. Haluaisin nähdä sellaisen lapsiperheen, jossa riittää viikottainen siivous! Säilytystilaa on yllin kyllin, kaikille tavaroille on oma paikkansa, tyttö on vaan alkanut jostain syystä "siivoaan" niin, että tavarat on tungettu sängyn ja lipastojen päälle, ei suinkaan omille paikoilleen. Leluja on muuten viety vintille useita laatikollisia, mutta siltikkään tavarat ei pysy järjestyksessä..

Jos halua yhtäkkiä leikkiä isää, niin saisi ottaa jonkinlaista vastuuta myös kasvatuksesta! Lomia ja retkiä..? Mitähän tuolla tarkoitat, eikö isäkin ole samalla tavalla vastuussa lapsesta kuin minäkin?

Ei äiti voi omaa vastuutaan sälyttää miehensä niskoille eikä edes isän joka ei ole nähnytkään lasta seitsemään vuoteen.

miten lapsi siivoaa huoneensa teillä kotona?!?!?

niin luulisi, että voisi myös vähän ojentaakin tms.

miten lapsi siivoaa huoneensa teillä kotona?!?!?

Siitä, että aikuisia täytyy totella, lapsilla on rajat ja säänöt jne.. Siis isä kun sanoo tytölle, ettei tarvi elää meidän sääntöjen lailla, saa tehdä ihan mitä haluaa.

Ei äiti voi omaa vastuutaan sälyttää miehensä niskoille eikä edes isän joka ei ole nähnytkään lasta seitsemään vuoteen.

Isä on toki nähnyt lasta, mutta ei ole ennen viettänyt ollenkaan aikaa hänen kanssaan. Lapsi on on käynyt säännöllisesti hänen vanhemmillaan kylässä ja siellä on nähty puolin ja toisin. Tämän tiedän, koska ex-anoppi on minulle ihan avoimesti kertonut, ettei poika ole kiinnostunut tytöstä.

..eräs ilta n. vuosi sitten soitti umpihumalassa ja huusi puhelimeen, että miksi tyttö sanoo miestäni isäksi, olenko valehdellut tytölle, että mies on hänen isä?!? Vastasin vain kylmän rauhallisesti, että tyttö sanoo ihan omasta tahdosta miestä isäksi, alkoi sanomaan silloin kun minulle ja miehelleni syntyi yhteinen lapsi.. Ei kuulemma passaa öykkäri-isälle, aikoo kertoa tytölle "totuuden", no ei ole vissiin "totuudet" auttaneet, koska tyttö sanoo edelleen miestäni isäkseen.



Isä antaa tytön valvoa KOKO yön, katsovat kuulemma yhdessä lastenleffoja..? Minusta tuo kuulostaa aivan idioottimaiselta, vanhempien tulee huolehtia lapsen perustarpeista, niihin kuuluu mm. riittävät yöunet.. Nyt tyttö kiukuttelee kotona vielä klo 23, että miksi muka täytyy nukkua?! Kun toinen isä sanoo, ettei tarvi!



Kiukuttelulista on ihan loputon, miksi tarvii siivota, miksi pitää noudattaa kotiintuloaikoja, miksi ei saa hyppiä sohvilla ja sängyillä, miten niin ei voi syödä joka päivä karkkia jne..



Ennen biologisen isän mukaantuloa meillä oli todella helppoa ja onnellista elämää lasten kanssa, nyt tuntuu, että tämä homma menee ihan perseelleen.. Miten joku voi ihan omaa tyhmyyttään sotkea lapsen elämää tuollaisilla jutuilla? Voinkohan ottaa asian tiimoilta yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin..?



Tytön kiukuttelu jatkuu n. 1-2 viikkoa isän luona vierailun jälkeen, sitten jatkuu ihan normaali perhe-elämä. Hetken on seesteistä ja mukavaa ja sitten tulee isän luona vierailu ja kaikki hajoaa käsiin..



T. Epätivoinen ap

lapsi on poikennut normaalirutiineistaan ja kokeilee rakkaimpiaan, nyt osoitat, että arki jatkuu jälleen



silti isä on lapselle tärkeä, eikä ole varmasti kovin haitallista vaikka elääkin siellä kuin pellossa, jos tapaamisia on noin vähän =)

lapsi on poikennut normaalirutiineistaan ja kokeilee rakkaimpiaan, nyt osoitat, että arki jatkuu jälleen silti isä on lapselle tärkeä, eikä ole varmasti kovin haitallista vaikka elääkin siellä kuin pellossa, jos tapaamisia on noin vähän =)

Mulle tulle tästä jostain syystä todella hyvä mieli. Ehkä tämä helpottaa kun lapsi kasvaa ja ymmärtää, että elämä isän kanssa ei ole kovin terveellistä. Tyttö on jopa lapsen avoimuudella kertonut, että haluaa isän luokse vain, koska isä ostaa leluja ja karkkia niin paljon, kuin tyttö vain haluaa.. :/

Tapaamisia on n. 2 kuun välein, kesäisin ehkä useammin ja talvisin harvemmin. Tosin tyttö on kertonut, ettei edes joka kerta tapaa isäänsä, on vain mummon ja papan kanssa. Eromme jälkeen (tapahtui jo ennen tytön syntymää, koska mies ei yhtäkkiä halunnutkaan lasta, vaikka olinkin raskaana hänen ehdotuksestaan) mies on elänyt päihdehuuruista elämää, enkä todellakaan toivo lapsen viettävän aikaa sellaisen henkilön seurassa. Minulla ei ole vain oikeuksia kieltää tapaamisia.. :(

ottaisin lastensuojeluviranomaisiin yhteyttä ihan tuon alko-ongelmankin takia. Kannattaa kysyä neuvoa.



Sait aika rumia vastauksia. Tottakai lapsen pään sekoittaa, jos tavallisen arjen keskelle mätkähtää Se Oikea Isä, jonka mielestä lapsi saa tehdä mitä vaan. Haloo, tottakai lapsi on laiska ja mukavuudenhaluinen otus, joka todella koettelee äidin ja isäpuolen kestävyyttä. Aika erikoinen lapsi olisi, jos isälleen sanoisi, että "Ei kiitos, en halua katsoa hauskoja elokuvia, vaan menen nukkumaan, koska äiti on niin sanonut. Toimin niin, vaikka äiti ei nyt pystykään asiaa vahtimaan"... Ei lapselta voi kieltää biologista isää, mutta jos isä ei pysty millään tavalla huolehtimaan lapsesta, tapaamisten tulisi tapahtua valvotusti tai sitten päivällä muutaman tunnin. Ota todella yhteyttä lastensuojeluun!

tota kotiintulokiukuttelua kanssa.

Ja kotona olevaa miesihmistä pitää totella ihan sen takia, että hän on toinen sen kodin aikuisista, oli isä tai ei.

Toivottavasti tämä tilanne ei vain sitten räjähdä käsiin.. Pelkään aina, että isä "katoaa" lapsen kanssa jonnekin, tai ei palauta lasta sovittuna aikana.. Ei kai tässä auta muutakuin ottaa riski.



Ex-anopin mielestä liioittelen asioita, koska hänen mielestään sellaiset asiat kuten hygienian laiminlyöminen ja lapsen valvottaminen ei ole kovin vakavia asoita. Hmm.. Hänen mielestään poika on parantunut päihdeongelmasta, vaikka vielä jokin aika sitten meni viinaa ja pillereitä sekaisin ja näitä parantumisia on sattunut vuosien varrella useampia ja jokaisen jälkeen on menty pohjalle takaisin.. Harmittaa kun ex-anoppi on tällä pienellä paikkakunnalla "johtavassa asemassa" sosiaali- ja terveyspuolella, sekin saattaa heikentää minun mahdollisuuksia tulevassa kiistassa..



T. ap

että minkälaisia ihmisiä nämä sun ex-appivanhemmat ovat? Siis ovatko isovanhempina ok? Ehkä he pelkäävät, etteivät enää itsekään näe lasta, jos isä joutuu pois lapsen elämästä. Olisiko mahdollista sopia, että lapsi saisi tavata isovanhempiaan, kävi isän tapaamisten kanssa miten vain?



Ja kyllähän se veri on vettä sakeampaa. Tottakai ex-anoppisi haluaa ajatella pojastaan hyvää, että kyllä se nyt varmaan on sitten lopulta raitis jne. Se on kuitenkin inhimillistä, eikä sinun tarvitse ehkä näiden ihmisten kanssa niin kovasti kommunikoida, perustella näkökantojasi isästä jne. Pitäköön ex-anoppi haaveensa, jos se ei lasta haittaa.



Käsittääkseni voit ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin ilman, että heti olisi jokin oikeusjuttu edessä tms. En tiedä näistä paljonkaan, mutta luulisin, että jos lähestyt neuvoa kysymällä, eivät riskit ole niin suuret. Jos isä ei ole ollut vuosiin lapsesta kiinnostunut ja sitten kiinnostuu, muttei ole motivoitunut lapsesta edelleenkään huolehtimaan, oletan, että saat lastensuojelusta sympatiaa. Ja ennen kaikkea jos esität, ettet halua täysin lempata isää lapsen elämästä, mutta toivoisit vain lyhyempiä päivätapaamisia tms.