Vierailuista kysymys
Olemme asuneet uudella paikkakunnalla kohta neljä vuotta. Uusien ystävien löytäminen tuntuu vaikealta vaikka tuttavia olemmekin saaneet paljon. Lapsen kaverin vanhemmat ovat käyneet meillä monta kertaa, tulevat mielellään ja tuntuvat viihtyvän, meillä on muutenkin yhteisiä juttuja. he eivät kuitenkaan ole kutsuneet koskaan meitä kylään. Ajattelin aiemmin että eivät ole kylään kutsuvaa tyyppiä. Mutta nyt kuulin että heidän uudet naapurinsa ovat kyläilleet heillä jo pariin otteeseen. Mitä olette mieltä? Kutsumme heitä kyllä jatkossakin mutta vähän tuli hölmö olo itselle kun meitä ei koskaan kutsuta. Voisiko liittyä siihen että emme käytä itse ollenkaan alkoholia (vaikka muille kyllä voimme tarjota)?
Kommentit (9)
Outoa tuo kyllä kaikenkaikkiaan on. Heti ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleen tuo alkoholijuttu mutta toisaalta eihän nyt lasten vanhempien ole tarkoitus varmaan vetää tapaamisissa kännejä...
Pitää tosin tietty muistaa että naapurit ovat aina naapurit. Vaikkei heidän kanssa ole sinäänsä mitään yhteistä niin heidän kanssa kannattaa olla hyvää pataa ja kutsua käymään.
Voi kun osaisi pohtia enemmän.
perheellä on vähän sama juttu.
Meillä käy kotona paljon ystäviämme kahvilla, istumassa iltaa, yökyläilemässä, mutta me emme juuri kenelläkään.
Pitäisikö itse ehdottaa että voisimme tulla teille ensi viikonloppuna kahvittelemaan vai miten?
Tuntuu itsestä niin hassulta myöskin.
Kuten esim: kummityttöni kotona olen käynyt 2krt ovenrakosessa, mutta en koskaan sisällä asti virallisesti. Ollaan tunnettu 3 vuotta, he olleet meillä monesti ja lapset puolin ja toisin yökylässä.
Ja meidän lapset ei ole villejä, vaan rauhallisia käytöstavat omaavia koululaisia.
Itse olen myös miettinyt sitä että voiko olla, että kun meillä on uusi "iso" omakotitalo, eli 142 neliöö 4 hengellä ja oma piha niin viihtyvät meillä paremmin, kun muut ystävämme asuvat melkein kaikki rivarissa tai kerrostalossa kolmioissa ? Vai onko vaan minun päässäni tekemää kuvitelmaa...
Löytyisiköhän uusia ystäviä vapaa-ehtoistoiminnan parista esim. lasten harrastusten tiimoilta tai muusta talkootoiminnasta.. tai sitten voisi sanoa, että olisipa kiva tulla joskus katsomaan sitä teidän puutarhaa tms. ja vois lapset taas leikkiä yhdessä.
Itse en jaksa laskea "kenne vuoro olisi" kyläillä. Me ollaan aika lasikoja lähtemään kylään vaan ennemmin saatamme soitella jollekkin kavereille että tulisitteko käymään. Osa kavereistamme soittaa meille että voivatko tulla esim. samana iltana tai vaikka vartin päästä kahville. Aloituksen luettuani mietein että yksilläkin kavereilla olen käynyt kerran viiden vuoden aikana ja he käyvät aina silloin tällöin meillä. Eivät vaan kutsu erikseen meitä sinne vaan soittelevat yleensä että voisivatko tulla tai sitten me soitetaan että voisivatko tulla meille.
Koetappa joskus kysyä vaikka kummilapsesi vanhemmilta puhelimessa että milloin voisitte tulla tervehtimään kummilasta sinne heille. Saattavat ilahtua sillä voihan se olla että he ihmettelevät hieman miksi te ette käy. Kannattaa suoraan kysäistä että milloinkas teille passais tulla käymään niin tietää paremmin toistenkin mielipiteen.
Olen ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa, vanhempainyhdistyksessä ym. Ja tutustunut moniin ihmisiin. Tämä yksi perhe tuntuu eniten omalta, monilla muilla ihan valmiit kuviot. Meillä kyllä on isompi talo kuin heillä, voisiko johtua siitä. Selittäisi senkin miksi naapureita kutsutaan mutta meitä ei. Asuimme itse vuosia tosi pienessä asunnossa eikä tämä tullut mieleenikään.
useasti ehdottanut että voisin tulla "maria" moikkaamaan, kun tultiin reissusta ja minulla on hälle tuliaisia, mutta aina on vastauksena että voisimme tulla huomenna teille koko porukka leikkimään ja kahvittelemaan.
Eli ei voi ihmetellä että emme käy heillä, kun ehdotan usein ;)
Lapsemme kylläkin on heidän vanhemman lapsen luona usein leikkimässä :)
Itse en jaksa laskea "kenne vuoro olisi" kyläillä. Me ollaan aika lasikoja lähtemään kylään vaan ennemmin saatamme soitella jollekkin kavereille että tulisitteko käymään. Osa kavereistamme soittaa meille että voivatko tulla esim. samana iltana tai vaikka vartin päästä kahville. Aloituksen luettuani mietein että yksilläkin kavereilla olen käynyt kerran viiden vuoden aikana ja he käyvät aina silloin tällöin meillä. Eivät vaan kutsu erikseen meitä sinne vaan soittelevat yleensä että voisivatko tulla tai sitten me soitetaan että voisivatko tulla meille.Koetappa joskus kysyä vaikka kummilapsesi vanhemmilta puhelimessa että milloin voisitte tulla tervehtimään kummilasta sinne heille. Saattavat ilahtua sillä voihan se olla että he ihmettelevät hieman miksi te ette käy. Kannattaa suoraan kysäistä että milloinkas teille passais tulla käymään niin tietää paremmin toistenkin mielipiteen.
Ehkä olemme vain niin tylsiä oikeassakin elämässä ettei kukaan kutsu kylään:)