Mitä rauhoittavaa lääkäri määrää esim. hautajaisia varten ?

mä otin kanssa puolikaan.

tässä maassa?

Tiedät, kun osuu kohdalle.

Sitä sain respetin kun hautasin nuoren (47v) äitini jokin aika sitten. Ostin kyllä alkosta pikkuplon viskiäkin ja se oli käsilaukussani, plon koko oli alle 1dl.

tuolla saralla.

Jos ei ole aikaisemmin käyttänyt kyseisen lajin lääkkeitä voi vaikutus olla täysin päinvastainen kuin odotti. Voi olla vain hermostuneempi ja ahdistuneempi. olisko kuitenkin paraqsta vaan käsitellä tunteensa ja paljastaa omat tunteensa?

siitä ei ole kysymys. Itken kotona liikakin, kun vanhempi poika ihmettelee ääneen, että miksi äiti taas itkee tai miten sua voi itkettää tollainen asia yms. Toisaalta nauran myös ääneen ja kovaa.



Kysymys on nyt siitä, että se hautajaispäivä voi kohdaltani mennä niin överiksi, että pilaan koko päivän kun romahdan täysin. Haluan kunnioittaa tilaisuutta, olemalla edes siellä sen verran hallittu, että minä en ole keskipisteenä. Kiitos vastanneille, tutkin nämä vaihtoehdot !

Jos ei ole aikaisemmin käyttänyt kyseisen lajin lääkkeitä voi vaikutus olla täysin päinvastainen kuin odotti. Voi olla vain hermostuneempi ja ahdistuneempi. olisko kuitenkin paraqsta vaan käsitellä tunteensa ja paljastaa omat tunteensa?

Tunteiden paljastus on vähän eri asia kuin kesken kaiken romahtaminen.

kävi haudatessani isääni,että lääkäri totesi työn olevan parasta lääkettä ja hautajaisten sujuvan aikuisella terveellä ihmisellä ilman lääkkeitä.Puheita en pitänyt,ne delegoitiin muille. Ihmeen hyvin kyllä meni..päivän otin omaa lomaa hautajaisjärjestelyjä varten.

Tunteet ovat edelleen herkässä ja itku tulee hyvin herkästi isää muistellessa,hautajaisista kulunut tasan 6kk.

Voimia sinulle raskaaseen päivään.

joissa joku tai jotkut vainajan lähisukulaisista ovat käyttäneet rauhoittavia lääkkeitä. Ensimmäisellä kerralla lääkkeitä käyttänyt nainen hihitteli koko siunaustilaisuuden ajan kuin olisi ollut humalassa. Toisella kerralla kaikki vainajan lähisuvun naiset minua lukuunottamatta olivat ottaneet rauhoittavia ja tuijottivat ilmeettöminä eteensä koko hautajaisten ajan. Minä, joka olin lähisukulaisista vainajalle vähiten läheinen, olin ainoa, joka itki hautajaisissa. Kumpikaan kokemus ei ole rohkaissut minua rauhoittavien lääkkeiden käyttöön, ei hautajaisissa eikä muutenkaan elämän kriiseissä (ja niitäkin on riittänyt).