Lue keskustelun säännöt.
huh tää on hurjaa, tää toipuminen masennuksesta
23.09.2009 |
lääkitystä on pienennetty nyt ja olo on aika avuton.
Jännittää, pelottaa on avuton olo. Hirvittää.
Lääkitystä on pienennetty osissa ja nyt tuntuu, että tämän osapienennyksen se "pahin hetki" olisi nyt päällänsä.
Ei oo kivaa...ei oo. Huh kun menisi muutama päivä, niin se kaiketi jo auttaisi. Kyllä suoraan sanoen hiukan pelottaa olla yksin kotona, kun meinaavat kyynelkanavat taas täyttyä ja avuton epäonnistumisen pelko hiipii päälle.
Pitää vaan ottaa rauhassa ja mennä peittojen väliin piiloon pahaa maailmaa.
Kommentit (5)
Yritä kestää hetki kerrallaan, vaikka sitten seuraavasta tunnista. Antaa kummasti voimia, kun huomaa selviävänsä pahoistakin hetkistä.
Lääkkeet on kuin kainalosauva murtuneeseen jalkaan. Ilman sauvaa kävely voi aluksi olla hieman hankalaa, mutta onnistuu vähitellen lopulta.
Hienoa, että alat päästä irti masennuksesta. Käy ulkona ihastelemassa hienosti syksyn väreihin muuttuvia puita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tuon tunteen, sitä jännittää, ettÄ onnistuuko se ollenkaan ja mitäs jos se tuleekin takaisin kun vähentää, jne. Mua jânnitti joka ikisen kerran kun lääkitystä vähennettiin ja mulla sitten menikin siinä tosi pitkâän kun halusin aina odottaa, että näin ettei mitään tapahtunut ennenkuin taas pienensin. Se auttoi joskus, että otin pari pv vuorotellen pienempää ja edellisen kokoista annosta, kun sitten ei tuntunut niin suurelta se hyppy mielessä. Ne lääkkeet kestää korkeampana pitoisuutena veressä useamman päivân joten heti pienennettyä tuskin todellisuudessa eroa huomaa, se on enemmän vain ajatuksissa se pelko mikä kummittelee. Mikä mua myös auttoi oli se, että keksin mahdollisimman paljon tekemistä niille päiville kun tiesin, että jännitän ja itkeskelen ihan vain pelon takia. Se auttoi, että pääsi aina yli pahimmasta pelosta ja huomasi, että sujuuhan se näinkin. Mutta musta masennuksessa oli pahinta just se, että itsetunto oman selviämisen suhteen romahti täysillä. Sekin palautui ajan myötä, mutta pitää olla itselleen armollinen, on masennus sen verran kova kokemus. Voimia kovasti!
mun mielestä ei tarvitse vielä pienentää annosta jos se ahdistaa. itse otin huonoina hetkinä isomman annoksen ja kun helpotti niin palasin pienempään.
Mulla tää pudotus tekee "aina" viiveellä tän tunteen. Heh, aina ja aina, mutta ne muutamat kerrat kun sitä nyt on tapahtunut.
Mulla menee useamman viikon, ennenkuin vähennys vaikuttaa. Siis usamman viikon jälkeen näköjään vasta tulee se "monttu" joka meinaa nielasta hetkeksi. Kiva kyllä kun tietää sen jo ja osaa suhtautua siihen ylimenovaiheena.
Cymbalta on pudonnut kesän alusta 120 mg:sta tähän 30 mg:aan. On tää jännä, tää ihmisen kemiallinen tasapaino.
Minut nukutettiin sairaalassa elämäni ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Nukutusaine kun menee suoneen, niin ei sitä unta voi vastustaa, ei vaikka yrittäisikin.
Samalta tämäkin tuntuu. Näitä tuntemuksia ei voi vastustaa, vaikka haluaisikin. Hassun hullua.
ap
Voi kun mäkin pääsisin tohon vaiheeseen...