Jos muuttaisitte vanhalle omakotialueelle, miten tekisit tuttavuutta

itse kyllä ajattelin pihatapahtumaa eli ei sisälle , ainakin meidän naapureilla on paljon lapsia ja en välttämättä haluaisi sisälle....

sen kadun asukkaille, jolla asuu

samalla kadulla asuville, ei ollu paha rasti, tässä on 7 taloa kaiken kaikkiaan. Sitten on pidetty yhdet skumppa-lasillis istujaiset kun kuopus syntyi.. tämä sitten sen jälkeen tietty kun selvisi, että alko ei ole täällä ongelma kellekään ja hyvin toi tosiaan 3 ploa riitti 12 aikuiselle. Enemmän meni omenamehua:)

jossa naapureita on näköetäisyydellä. Isot tontit kylläkin, ettei ihan tekemisissä, mutta ei tullut mieleen käydä kenelläkään esittäytymässä.



Olen vähän kuin "erakkona" ja mielellään, sillä miksi pitäisi tuntea ainakaan hyvin naapurinsa. Jos on lapsilla kaverit naapureissa, tietysti silloin ollaan tekemisissä. Koululaistn kaverit ja sitä kautta vanhemmat joihin tutustui olivat pidemmältä kuin naapurissa.



Vuosien varrella on kohdannut kauppamatkoilla joitain joiden kasvot käyvät tutuiksi ja kenties jokin sananen vaihdetaan, ihan niitä näitä, mutta en tiedä nimiä kenen kanssa keskustelen.



Riittää kun tervehtii hyvän päivän tuttuja, kauppamatkalla tavattuja ja kaupassa, mutta esim. rajanaapureina on meillä kolme viidestä joiden kanssa en tervehdi, yhden perheen ihmisiä en edes tiedä näöltä, vaikka ajan nurmikkoa rajojemme tuntumassa. En ole tarvinnut naapureita.



Aikoinaan näin naisen seisovan lasten kanssa pihallaan ja kun tarvistin hoitopaikkaa äp-loman jälkeen kävin siinä asiassa kysymässä onko hän perhepäivähoitaja. Sain lapsemme hoitoon ja hyvään ihan viereen. Hän on muuttanut vuosia sitten ja ketkä siellä asuu ei kiinnosta, elän hyvin ilman naapureiden seuraa.

jos postilaatikolla tapaisin voisin moikata, emmä halua naapureitten kanssa läheisiin väleihin.

ihmettelisin suuresti. Täälläpäin ei vaan ole tapana tutustua naapureihin sen enempää. Mekin muutettiin muutama vuosi sitten vanhalle ok-alueelle ja ollaan tutustuttu naapureihin pikkuhiljaa. Omakotitalossa on yleensä sen verran kaikenlaista pihahommaa ympäri vuoden, että naapureita näkee ihan väkisinkin ja niihin tutustuu siinä yhteydessä. Aina kun nähtiin joku postilaatikolla tms. niin käytiin sanomassa käsipäivää, mutta siinä se. Myöhemmin muuttaneet eivät ole tehneet edes sitä.

isovanhempieni rakentamaan taloon Tampereelle, niin ei meitä kukaan kylään kutsunut eikä mekään ketään. Nyt on 100 metrin etäisyydeltä 7 naapuria jo vaihtunut, muttei kukaan ole kekkereihin kutsunut koskaan.



Juttelen mukavia, jos tapaan. 2 naapuria ostaa joskus lapsellemme lahjoja. Yhelle naapurille vein lahjan, kun sen puoliso kuoli. parille olen vienyt yo-kukat. Ei kutsuttu sisään eikä kuvaa lähetetty.

Me asutaan vanhalla rivarialueella Helsingissä, ollaan nyt asuttu puolisen vuotta. Ollaan tutustuttu valtaosaan naapureista. Olemme leikkipaikalla tutustuneet tietysti kaikkiin siellä käyviin lapsiperheisiin ja pihalla sitten muihin naapureihin.



Mun mielestä on kiva tutustua ihmisiin, kaikki asioiden hoito on paljon helpompaa kun tuntee naapurinsa. Kiva myös tuntea lasten kavereiden vanhemmat. Samoin hoitopaikkojakin järjestyy. Meillä asuu kummankin vanhemmat kaukana, joten tukiverkon rakentaminen.



Mä pitäisin hyvin outona, että joku asuu 22 vuotta samalla kulmalla eikä edes tunne nimiltä muita.



Meitä on vaan niin moneen junaan. Tietysti hyvä niin.

kuin omakotitaloissa. Olen asunut rivarissa ja siellä naapureihin pakostakin tutustui, kun asuttiin niin lähekkäin. Lisänä tietysti leikkikenttä, talkoot, yhtiökokoukset, parkkipaikka jne.

Omakotitalossa sun ei tartte juurikaan keskustella naapureiden kanssa. Leikkikenttä saattaa olla kaukana, joten naapureihin ei törmää siellä. Ja yleensä ottaen rivareissa asuu enemmän lapsi perheitä, jotka tutustuu toisiinsa lapsien kautta.



Tuossa omia kokemuksia. Lapsena oli kivaa asua rivarissa, koska oli paljon samanikäisiä kavereita lähellä.

aikoinaan asuin keskustassa ja meidän taloon muutti 2 ulkolaista, 1 britti ja 1 jenkki, kumpikin omiin asuntoihinsa. He olivat työkavereita ja päättivät sitten kutsua koko talon ( 12 asuntoa - 2 heidän omansa = 10 asuntoa ) tupareihin ja minä olin ainoa joka menin. Itse asiassa minun naapuri soitti ovikelloa, antoi kukkasia ja sanoi hän ei pääse tulemaan mutta tervetuloa.

Heidän suomalaiset kollegansa olivat vakuuttuneet ettei kukaan tule ja minä sitten tein poikkeuksen. Sain heistä vuosiksi hyvät ystävät, eli kannatti käydä moikkaamassa.

kyllä silmämunan muljauttamiset saisit tervehdyksesi jos ihan alkoholisillillee kutsuille meistä ruinaisit. Pois se meistä olkoon.



Alkoholistit pysyköön kaukana, täällä ei poliisipartioita sinisine vilkkuineen katsota hyvällä.

voi jutustella kysymällä jotain, vaikka onko omakotiyhdistystoimintaa tai muuta yhteistoimintaa, millaiset kierrätysmahdollisuudet ovat, onko alueella tapahtunut esim. varkauksia tai jotain epäilyttävää.

Ollaan asuttu tässä nyt kolme vuotta ja olen nyt vasta tavannut rajanaapurin niin että vaihdettiin enemmän kuin vain pelkkä tervehdys. Pikkuhiljaa tulee kadulla kulkiessa naamat tutuiksi ja siitä se sitten lähtee se juttu etenemään, jos on edetäkseen. Mulla ei ole mitään hinkua tehdä lähempää tuttavuutta, mutta en varsinaisesti välttelekään ketään. Lasten välityksellä tiedän nyt kuka on kenenkin vanhempi.

Mua ei kiinnosta naapurit ja haluan olla rauhassa heiltä.