Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä mua riivaa???

Vierailija
11.03.2008 |

Olen päälle 3-kymppinen kahden lapsen äiti, mieheni kanssa ollaan oltu kimpassa liki 15v. ja nyt viimeisten kuukausien aikana olen ruvennut bilettämään n. joka toinen viikonloppu ja pahinta että lähes joka kerralla sekoilen vieraan miehen kanssa, välillä pahemmin valillä vähemmin, siis kunnon panoa en ole harrastanut kenenkään kanssa mutta muuta kylläkin. Nyt sitten sekoilin naapurin ukon kanssa ja nyt tuntuu että haluisin päättää päiväni, nolottaa niin vietävästi etten tiedä mitä teen..Pitäiskö tässä hakeutua jo katkolle, vaikken ole varma onko alko ongelma vai vieraat miehet, koska en lähe viinaa kiskomaan, vaan...Siis kyllähän se oma ukko välillä kyllästyttää muttei meillä sängyssä mitään ongelmia oo...en löydä selitystä omalle käyttäytymiselleni millään, tiedän kyllä että toimin todella väärin, mutta minkä helvetin takia ja millä saan tän poikki..

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
11.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi ehkä kannattanut hoitaa ne riekkumiset ennen vakiintumista.

Vierailija
2/4 |
11.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieti miten paljon tuskaa teet perheellesi, jahka kärähdät tuosta. Mieti sitä ristiriitaisten tunteiden paskaa, missä lapsesi joutuvat kahlaamaan, kun tajuavat että äiti onkin ihan humpsu...



Se jättää loppuikäisen epäluottamuksen ihmisiin, jos oma vanhempi pettää toista.



Ehkä siitä löytyy sulle motivaatiota.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
11.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis harrasta jotain. Opiskele. Tee jotain järkevää. Etsi sisältö elämään jostain muualta ko baarista.

Vierailija
4/4 |
11.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

onko se nyt syynä, sama mies, sama duuni (joka on todella syvältä), mutta menneisyydessä olen kyllä bilettänyt eikä mieheni ole todellakaan ensimmäinen vastaankävellyt, joten uskoisin että nuoruuttani oisin saanut viettää ihan tarpeeksi.. ap