Pureva 3,5v lapsi! Kuinka saa loppumaan?

kuten jo kirjoitinkin on lasta myös purtu takaisin, jäähyt yms. rangaistukset olleet käytössä jo reilun vuoden eikä mitään noin loogista kuin, että onko saanut huomiota tai kokeeko tulleensa uhatuksi ole löytynyt.



Pureminen voi tapahtua esim. niin, että istuu kaverin kanssa vierekkäin ja puree yht' äkkiä selästä.



Asian selittäminen " ei mene jakeluun" . Hymyilee tai katselee kaukaisuuteen.



Lapsi ei ole koskaan esittänyt kysymyksiä tai keskustele asioista. Haahuilee lähinnä ympäriinsä ja viskoo vieläkin paljon tavaroita. Leikeissä samanikäisten kanssa ei tajua leikin ideaa mutta saattaa juosta muiden mukana ja naureskella mukana. Muutenkin naureskelee yksikseen.



Kuuluukohan tämä pureminen erityislasten piirteisiin?

Niin ne (uskokaa tai älkää!) monissa päiväkodeissakin tekevät.

Älä pure takaisin. Puutu tilanteeseen heti. Nosta lapsi pois jäähypenkille. Pidä puhuttelu, mikä on tuon ikäiselle " EI! Et saa purra! EI!" Ole tosissasi, mutta älä huuda äläkä jaarittele. Vie lapsi kädestä katsomaan jälkeä. On tärkeää näyttää lapselle mitä hän on tehnyt. Siinäkin selkeästi lyhyillä ja yksinkertaisilla lauseilla " Katso! tämän teit kun purit" . Laita pyytämään anteeksi. Kunnolla, ei mumisemalla tms. voit vaatia tarvittaessa halaamaan. Sitten rangaistus, lapsi ei saa mennä enää samaan leikkiin koska ei osaa olla. Selitä yksinkertaisesti, selvästi ja uskottavasti.

Ole aina johdonmukainen, tee saman kaavan mukaan ja muista näyttää lapselle että olet suuttunut, kuitenkaan huutamatta tai raivoamatta. Muutos tulee pikkuhiljaa. Jotkut ovat vaikeampia ja kovapäisempiä. Pureminen on myös tapa.

Tuon ikäinen tietää jo tekevänsä väärin, joten se tiukka EI ei riitä - kuten ootte huomanneetkin. Lapsi on vain jotenkin jumissa sen tavan kanssa, ehkä negatiivisen palautteen kierteessä - voiko olla huomiohakuisuutta? Positiivisen palautteen puutetta? Kehu kaikesta, mistä voit, ja puremistilanteet voi myös koettaa selvittää niin, että voi kun taas kävi näin, miten muuten olisi voinut tehdä? Siis saada lapsi kertomaan itse, miten oikeasti pitää käyttäytyä. Kyllä hän tietää. Ja kysyä vaikka, mitä juttuja saa oikeasti purra, haluaisitko vaikka porkkanan? (Tää ei oo tietty ihan helppo toteuttaa esim. puistossa jos ei satu oleen porkkanaa taskussa koko ajan.)



Tsemppiä. Ahdistava ongelma, joka meillä on saatu kokonaan poistumaan nimenomaan lapsentahtisesti positiivisen palautteen ja kiittävän huomion avulla, uskokaa tai älkää. Aina ei auta tuo rautaa rajalle -suhtautuminen, jos ongelma on jatkunut jo pitkään!

Päiväkodin täti neuvoi että siinä tilanteessa kun isä tai äiti huomaa lapsen purevan jotain ihmistä, tulisi äidin tai isän purra lasta.



Päiväkodissa kun lapsi puolustaa itseään toiselta purijalta jälki voi olla aika rajua, leuoissa on voimaa huimasti ja kun sattuu niin puree toista hirvittävän kovaa.



Isä tai äiti kykenee puremaan hillitysti, kuitenkin niin että lapsi tajuaa että se tosiaan SATTUU!!

Itse olen sanonut pariin kertaan, että jos kiukuttaa, voi purra itseään mutta toisia ei saa. Kokeili sitä kyllä, mutta ilmeisesti siitä huomasi, että sattuu.



t. 6/ex-purijan äiti

Jotkut kun ei opi kuin kantapäänkautta.

meillä puremisesta pois oppiminen kesti kaksi vuotta, noilla tiukoilla kielloilla ja rangaistuksilla



älä odota kasvatuksesi tehoavan heti ensiviikolla

Ja tietysti myös sanoin tiukasti EI, EI PURRA.

miellyttämishaluiset vain

Tilanne on silloin hallittu ja turvallinen. Lapsi tajuaa kuinka se sattuu.



Näin siis sellaisille jotka eivät kielloista huolimatta usko.

se sotii kaikkia nykyisiä persoonallisuuden kehityksen teorioita vastaan ja aliarvioi lapsen kognitiota

Vierailija:

se sotii kaikkia nykyisiä persoonallisuuden kehityksen teorioita vastaan ja aliarvioi lapsen kognitiota

Lapsia ei voi myöskään verrata toisiinsa. Niin ovat omanikin lopettaneet kerrasta, tai viimeistään kahdesta, mutta kaikki ei " toimi" niin. Olen hoitanut työkseni erityislapsia ja kyllä se on se selkeys, johdonmukaisuus ja ennen kaikkea aika mikä auttaa sitten niihin " vaikeimpiinkin" . Lue ap myös tämä:

" Pienen lapsen puutteellinen tunteiden ilmaisu

Pienen lapsen - tyypillisesti juuri 1,5 - 3 -vuotiaan - pureminen liittyy kehittymässä olevien tunnetaitojen ja sosiaalisen käyttäytymisen säätelyn ja ilmaisemisen vaikeuteen. Lapsen tunteiden ilmaisu on vielä tässä vaiheessa hyvin puutteellista ja kanavoituu näin alkukantaisesti. Tällaista saattaa ilmetä sekä stressitilanteissa kuten pelon, huolen, kiukun, avuttomuuden hetkellä että myönteisissäkin tilanteissa ja kohdistua parhaaseen leikkikaveriin. Eli lapsella esiintyy yhtä aikaa ristiriitaisia tunteita - tykkäämistä ja vihaisuutta. Pienen lapsen pureminen menee ohi lapsen tunneilmaisujen ja sosiaalistumisen kehittyessä yleensä muutamassa kuukaudessa.

Yhdessä vanhempien kanssa

Tämän ikäisen lapsen puremista ei pidetä poikkeavana ilmiönä eikä ole kasvattajan huonoutta. Tilanteessa tarvitaan uskoa, luottamusta ja ymmärrystä selviytyä johdonmukaisesti.

On hyvä miettiä, millaisessa tilanteessa puremista on ilmaantunut, mitä tapahtui ennen, oliko lasta huomioitu, ketä oli paikalla, mitä aikuinen oli tekemässä jne. Kannattaisi pitää jonkinlaista kirjaa tilanteista ja pohtia löytyykö tilanteelle jotakin yhdenmukaisuutta, johon voitaisiin vaikuttaa lapsen tukemisessa. Lapsen paikalla ollessa tulisi asian käsittelyä kuitenkin välttää.

Tilanteen yli auttaminen

Koska lapsen omien sisäisten tunnetilojen ja erilaisten syy-yhteyksien hahmottaminen ja ymmärtäminen on vasta kehittymässä, niin lapsi tarvitsee vielä jatkuvan yhteyden läheiseen merkitsevään aikuiseen. Aikuisen tehtävänä sanottaa tunteita sekä antaa vaihtoehtoisia malleja sille miten selvittää vaikeitakin asioita yhdessä. Lapsi kyllä ymmärtää, vaikka ei ehkä vielä osaa itse sanoa.

Käytännössä puremiseen tulee kuitenkin reagoida nopeasti sanomalla EI! ja nostamalla lapsi pois toisten luota omaan leikkiin tms. Katsekontakti suoraan lapsen edestä, kun hänen kanssa puhutaan. Lapsen tulee oppia, että toisia lapsia ei saa purra, ei lyödä eikä tehdä muutakaan pahaa. Tämä on ehdoton ja siksi siihen pitää napakasti puuttua."

4

Eli jos esim. puree vaikka pikkusiskoa, niin purijalle sanotaan ankarasti, että nyt teit todella tuhman teon, mene huoneeseesi ja viedään lapsi jäähylle, ja sen jälkeen dissataan se täysin ja keskitetään huomio siihen jota on purtu, sitä hellitään ja pidetään hyvänä ja jos tämä purija tulee siihen viereen, ei olla huomaavinaankaan, viedään takaisin omaan huoneeseen/jäähylle sanomatta sanaakaan, vaan keskitetään edelleen huomio täysin siihen purtuun.

Kukaan ei halua olla näkymätön äidilleen, joten kyllä se tehoaa pikku hiljaa.

Mustakin se kuulostaa parhaimmailta neuvolta että oma vanhempi puree aina tarvittaessa takaisin.