Hei! Sinä jolle on tehty keisarileikkaus!

Kun pääsin synnäriltä kotiin, en enää tarvinnut kipulääkkeitä. Tietysti se haava oli vielä pitkään kipeä sen jälkeenkin. Kääntyily oli ihan tuskaa aluksi, mutta kun sitkeästi vaan kääntyy ja lähtee kävelemään, niin se paranee nopeammin.



Jos oot kauhean pitkään ollut kipeä, niin käy lääkärissä. Kai se haava voi tulehtuakin.

Aamulla leikattiin ja illalla olin jo pystyssä. Kävelemään ei annettu lähteä, mutta sain liikuskella rullatuolilla : ) Ja vessaan + suihkuun pääsin myös. En ollut mitenkään kipeä missään vaiheessa, voimaton vain.

mutta olisinko ollut synnytyksen jälkeen vielä 4 päivää sisällä (lähinnä lapsen takia).



2

mutta tottakai pitää noustessa muistaa oikeat liikeradat: kyljen kautta ylös ja suunnitella kaikki nostot sen mukaan, ettei vatsan aluetta tarpeettomasti kuormita. Ensimmäisen parin viikon aikana kilometrinkin kävely heikotti. Mutta siitä vain lisää pituutta matkoihin, se jumppaa jo hyvin tätä vatsan seutua. Pikku hiljaa lisää harjoitusta.



n. 4kk sektiosta olin punttiksella, eikä leikkausarpi enää vaivannut. Samoin aloin oppia taas uudestaan hahmottamaan vatsan alueen lihaksia.



Sektiohan on leikkaus, eli pitää muistaa, että siellä on revitty paikkoja auki. Joihinkin kohtiin tunto voi palautua jopa 3-5 vuotta.



v. 2002 sektioitu, ja täysin parantunut

kipulääkettä käytin viikon verran. Kotona ei kipuja enää ollut lainkaan (olin sairaalassa 8 päivää sektion jälkeen).

kylkeä ei oikein voinut kääntää, oli hankala nukkua jne.

Sitten alkoi toipuminen, esikoisen leikkauksen jälkeen olin sairaalassa 6 päivää, kuopuksen jälkeen pakolliset 4 päivää.

Kipulääkettä en tarvinnut enää kotiutumisen jälkeen.

Arven ympäriltä tuntui sellaiselta turtalta, ihan kuin puutunut. Ja esikoisen jälkeen en pystynyt hallitsemaan vatsalihaksia mitenkään, maha vaan hytkyi kun nauroi... Kuopuksen syntymän jälkeen ei ollut tuollaista ongelmaa.

Pelkään ihan kamalasti noiden sisäisten haavojen repeämistä, että senkin takia stressaannun.

Sanokaa jotain lohduttavaa! Tässä on vielä ne 3 viikkoa oltava ihan hissukseen. :´(

-ap

Me ihmiset olemme niin erilaisia.



Itselleni tehtiin niinkin pieni operaatio kuin laparoskopia, ja toipuminen kesti monta helvetillistä viikkoa, vaikka jotkut sanoivat, ettei se tunnu missään. Kaipa se riippuu myös leikkaavasta lääkäristä, itse haavasta, kudoksista jne.



Olepa huoleti!!

Vierailija:

Me ihmiset olemme niin erilaisia.

Itselleni tehtiin niinkin pieni operaatio kuin laparoskopia, ja toipuminen kesti monta helvetillistä viikkoa, vaikka jotkut sanoivat, ettei se tunnu missään. Kaipa se riippuu myös leikkaavasta lääkäristä, itse haavasta, kudoksista jne.

Olepa huoleti!!

Vierailija:

Pelkään ihan kamalasti noiden sisäisten haavojen repeämistä, että senkin takia stressaannun.

Sanokaa jotain lohduttavaa! Tässä on vielä ne 3 viikkoa oltava ihan hissukseen. :´(

-ap

Aamulla nousin ylös ja kävelin vessaan. Ekalle kerralle tunki hoitaja mukaan. En tarvinut särkylääkettäollenkaan.

Pari päivää käveli vähän kumarassa. Kyllähän se kyljen kääntö ainakin oli siellä sairaalassa ollessa hidasta. Olin 5pv sektion jälkeen siellä. Vauvalla oli keltaisuutta, että siksi ei olis aikasemmin voitu lähteä.



Kotona haava ei ollut kipeä. Vaikka siten kylä tulehtuikin. Ja haavan avaaminen ei yllä ollu kovin kivaa.

Arpi oli pitkään tunnoton. Jossain ohjeissa sanotaan, että pitäisi puolen vuoden sisällä tuntua jo normaalilta, mutta kyllä mulla se tunnottomuus kauemmin kesti. En osaa sanoa tarkasti kyllä kauanko. Pikkuhiljaa normalisoitui.

Heips:)



Ei aina ole niin paha, ekalla kerralla leikkauspäivän ilta järkky pahoinvointi, aamulla ohi ja kaks päivää kumarassa kävelyä mut neljännen aamuna kotiin,vointi ihan hyvä.

Tokalla kerralla kerroin tuosta pahoinvoinnista etukäteen ja kun se iski taas leikkauspäivän jälkeisenä aamuna, sain jonkun pahoinvointipiikin, nimeä en muista, helpotti melkein heti ja seuraavana päivänä pääsin jo kotiin, tosin erikoisluvalla, mutta oloni oli aivan liian mainio sairaalassa oleskeluun joten pyysin päästä kotiin, viikon päästä aloitin jo reippaat kävelylenkit:)

molemmilla kerroilla olin 2 yötä sairaalassa. Toinen lapsista syntyi aamulla, toinen illalla. Kipeää tekee aluksi mutta voin kertoa että sen kivun unohtaa nopeasti ja pian tekee jo mieli uudestaan laitokselle :)

Nopeasti ylös sängystä niin toipuminen nopeampaa.

Vierailija:

Heips:)

Ei aina ole niin paha, ekalla kerralla leikkauspäivän ilta järkky pahoinvointi, aamulla ohi ja kaks päivää kumarassa kävelyä mut neljännen aamuna kotiin,vointi ihan hyvä.

Tokalla kerralla kerroin tuosta pahoinvoinnista etukäteen ja kun se iski taas leikkauspäivän jälkeisenä aamuna, sain jonkun pahoinvointipiikin, nimeä en muista, helpotti melkein heti ja seuraavana päivänä pääsin jo kotiin, tosin erikoisluvalla, mutta oloni oli aivan liian mainio sairaalassa oleskeluun joten pyysin päästä kotiin, viikon päästä aloitin jo reippaat kävelylenkit:)