Mitä te teette 4-vuotiaiden kanssa kun se ei usko mitään?

Olen jo ajatellut että meidän lapsella on joku aivovamma kun kaikki on kokoajan pielessä. Kokoajan ihan kaikki.



Kaikkea ollaan kokeiltu; juttelua (tosi paljon), arestia (paljon!), komentamista, huomioimatta jättämistä, nippausta niskatukasta (kyllä, kadun enkä tee toisten), lelujen ottamista jäähylle.. ym.. ym..



Mikään ei auta. Lapsi huutaa tyhmäksi, saa kohtauksia yleisillä paikoilla kun ei saa tahtoaan läpi. Kaupassa ottaa joka kolmannen tavaran hyllyltä jota vaatii itselleen ja kun sanotaan että " juu se on hieno, mutta ei sitä osteta nyt" niin raivoaa " MIIKSIIII?!?! MÄ EN SAA KOSKAAN MITÄÄÄÄN!!!" Siis kyse ihan mistä tahansa tavarasta (sokeritoppa, makaroonipussi, lelu, karkki, jauheliha, jugurtti...)



Hän on ollut aiemmin kiltti ja iloinen. Nykyään ihan hirveää käytöstä. Hän juoksee kylässä kokoajan, huutaa, ei tottele, temppuilee pöydässä.. En saa häneen mitään otetta ja pelkään että pilaan kaikki pieleen menevällä kasvatuksella. Haluamme kasvattaa hänet rakkaudella, pitäen kuitenkin rajat ja pysyen niissä rajoissa. Meillä jutellaan paljon ja lapsi sanoo aina sen jälkeen ymmärtävänsä ja olevansa kiltti. Joskus hän on sanonut ettei halua olla tuhma.



Meneekö tämä ohi???

Voisit tehdä jonkin listan, johon saa aina merkin (raskin, pallon tms) kun toimii hyvin jossakin tilanteessa. Tai mietit ensin, mitkä teillä on ne ongelmatilanteet. Ja kerrot lapselle, että aina kun osaa toimia hyvin, saa yhden merkin tauluun. Ja kun on niin ja niin monta merkkiä, saa esim. lelun tai karkkia tai jotain joka on lapselle mieleen.

hän aikaisemmin sanoi ettei halua olla tuhma ja pyysi anteeksi, mutta nyt sekin on niiiin vaikeaa. Pyörittelee vain silmiään kun kysyn että olisko sulla jotain asiaa, vaikka anteeksipyyntö?



Kerran mies erehtyi sanomaan, että laiteaan se kasvatuslaitokseen niin silloin itki ja pyysi aidosti anteeksi. Kyllä vähän säälitti ja vakuuteltiin että ei nyt sentään ikinä pois anneta... ap

Ja katso että todella pysyy jäähyllä. Muuten siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

En millään keksi mikä se ero on, piiskaa olen saanu pari kertaa. Mutta sanoisin kyllä että väkivaltaa ei ollut enkä muista että vanhemmat olis koskaan meille huutaneet.



No en ehkä muista kaikkea mutta kyllä minulla oli joku kunnioitus vanhempiani kohtaan... Pelättiin mitä äiti ja isä SANOO. Oi niitä aikoja.

Meillä vielä 5-vuotias vetää joinakin päivinä ihan hirveitä kohtauksia, yleensä juuri julkisilla paikoilla. Olen tulkinnut huomionhauksi ja poistan yleensä hänet nopeasti esimerkiksi puistosta jos siellä riehuu. Parin tunnin simputus kotona yleensä saa hänet näkemään järjen valon, mutta itsellä menee hermot siihen käskyttämiseen. SIIS MIKSEI NUO KÄYTÖSHÄIRIÖT IKINÄ LOPU! MIKSEN MINÄ IKINÄ KOSKAAN SAA TAHTOANI LÄPI TUON IPANAN KANSSA!

ja kellosta otetaan aikaa. 4 vuotiaalla 4 minuuttia.. minuutit iän mukaan!

aluksi saat varmastin tapella nurkkaan menemisestä, mutta kun jaksat muutaman päivän laittaa vain takasin nurkkaan jos yrittää pois niin kyllähän rupee tottelemaan, et vai anna periksi.

taitaa se vika olla taas toisessa päässä, vanhemmissa. Ihan niinkun koirienkin kanssa, suurin osa ongelmista narun toisessa päässä, omistajissa.



Eli katso peiliin, mitä teet väärin ja korjaa tapasi. Varmasti lapsenkin käytös sitten muuttuu

Vierailija:

Mä en jaksa... jos ei anna periksi niin koko päivä menee tappeluksi. Mitään ei uskota, hetkeäkään ei pysy paikallaan ruokapöydässä, hölöttää ja haukkuu mua koko ajan, nauraa vaan kun komentaa. Luulee todellakin olevansa johtaja, miten siltä saa luulot pois (ilman väkivaltaa...)

lapsesi opettelee uskomaan äitiään, opettelee pysymään paikallaan ruokapöydässä, opettelee ilmaisemaan tunteitaan muuten kuin haukkumalla, opettelee ottamaan käskyjä vastaan... paljon mukavamman tuntuinen (ja helpommin siedettävä ;) lapsi näin ajatellen.

komentaessasi lasta vältä ei ja älä sanoja, sensijaan, että sanoisit, älä juokse, sano kävele.

Me elämme tällä hetkellä mukavassa suvantovaiheessa kun 3v uhma on ohi ja 4v uhma ei ole vielä alkanut (thank God)

Meillä saadaan parhaimmat tulokset aikaan jäähyllä. Jäähy otettiin käyttöön 3v kanssa, sitä ennen ei toiminut. Pahimpina uhmahetkinä sain kantaa alati karkailevaa uhmista takaisin jäähylle tunnin ajan. Ei siinä mitään, kyllä se sinne sitten lopulta jäi. Tärkeää on vain pitää pää kylmänä ettei itse menetä hermojaan ja anna periksi.

Jos ei ruoka uppoa ruoka-aikaan niin sitten meillä ollaan syömättä, kunhan ainakin maistaa ensin. Välipaloja ei tipu ennen seuraavaa ruoka-aikaa vaikka kuinka ruinaisi. Tähän on tyttö hyvin alistunut kun on kuitenkin mahdollisuus syödä jos niin tahtoo, silloin kun ruokaa on tarjolla. Samaten ruokapöydässä temppuilu on kiellettyä ja jos sitä tekee niin joutuu nousemaan pöydästä pois. Kerran saa tulla takaisin kokeilemaan onnistuuko syöminen sillä kertaa mutta jos ei onnistu niin sitten jää ruoka väliin.

Päiväunille nukutetaan nykyään tyttö meidän vanhempien makkariin koska pitää yleensä sellaista showta ennen nukahtamista että pikkuveljen uni häiriintyy (lapset samassa huoneessa) Mennään näin pari viikkoa, kokeillaan sitten taas nukkumista omassa sängyssä jossain vaiheessa josko osaisi käyttäytyä kunnolla.

Nukkumaanmennessä yöunille saa lukea vähän aikaa omassa sängyssä yölampun valossa. Jos pitää metakkaa niin kirjat pois ja yövalo sammuu. Tämän menetyksen pelossa yleensä käyttäytyy hyvin, tai sitten se valo tosiaan sammuu ja lukeminen loppuu siihen paikkaan.

Rangaistusten on tärkeä olla sellaisia että ne vaikuttavat lapsen elämään samantien, ei esim. että jos et nyt tee tätä niin et pääse ylihuomenna uimaan. Vaan että jos et nyt tee tätä niin jälkiruoka jää tänään väliin tms.

Ja jäähy on tosiaan toimiva myös, suosittelen.

Holding ei ole meillä koskaan toiminut, lapsi raivostuu siitä vain kahta kauheammin ja noin vahvaa rimpuilijaa ei jaksa enää edes kiinni pitääkään.

Muista ap että sinä olet vanhempi ja sinä määräät asioista, vaikka siitä sitten seuraisi huutoa ja riitelyä.

Tsemppiä vaan, kyllä se uhmakausi jossain vaiheessa helpottaa.

jos siis karkaa jäähyltä, rakennatte leikkikehän tyylisen ja sinne vaan riehumaan, eipä ainakaan karkaa. Huutaa toki yhä, mutta sille ei sittenv oi minkään, elle iole niin iso koti että häkki voi olla kaukana nukkuvasta pikkusiskosta. Ja huudosta ranakisette ottamalla etuuksia pois, ei varmaan toimi jos nauraa vaan, mutta ainakin jossain välissä noinkin iso eli 4v tajuaa että hups vaan kun on ankeeta kun itse aiheuttaa riehumalla tuskansa.

valitan

[b]Rangaistusten on tärkeä olla sellaisia että ne vaikuttavat lapsen elämään samantien, ei esim. että jos et nyt tee tätä niin et pääse ylihuomenna uimaan. Vaan että jos et nyt tee tätä niin jälkiruoka jää tänään väliin tms.[/b]



Tämäkin oli oikeastaan aika huono esimerkki koska jos ei ole juuri päivällisaika menossa niin tuo jälkiruoan menettämisellä uhkaaminen ei oikein toimi. Rangaistuksen pitää todella olla aivan välitön, kuten meillä esimerkiksi ilta-aikaan mekkaloinnista lähtee kirja ja lamppu pois.

huoneeseen (tai häkkiin, heh) lukitseminen ei aja samaa asiaa kuin jäähypenkki koska ideana jäähyssä on juuri se että lapsi pysyy siellä, ei siksi ettei pääse pois, vaan siksi että vanhempi on niin määrännyt.

t. 42

Mutta puhun ja selitän, sylitän ja halin. Paras tulos tulee meillä niin. Pidän liekan aika tiukalla, eli jos töpeksitään niin heti selvitettään. Tänään tilanne jatkui kutakuinkin näin:

En äiti syö tuota ruokaa. Se on PAHAAAAAAA tiedätkö se on aivan KAmalan PAhaa äiti sä oot TYHHHMÄ!! Miks mä en saa pelata NYTTT ku mä haluun ja en mee päiväunille kohta mä lyös sua niiiin lujaaaaaa. ENNN pyydä anteeksi mä hajotan tän koko talon!!! ÄÄÄRGGGG TYYYYHMÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!

En osaa sanoa mistä tämä nyt johtuu. Ihan tällaista ei ole ennen ollut ja nyt yks kaks on ihan ihmeeksi mennyt. Tilanteet eivät onneksi jatku kauan aikaa. Mutta en harrasta jäähyjä juurikaan, muutamaa tiettyä poikkaustilannetta lukuunottamatta. Minusta on hyödyllisempää hoitaa tilanteet lempeästi ja rakkaudella.

Tuon tapauksen jälkeen kysyin, mikä harmitti noin kovasti ja sitten juteltiin miksi noin ei voi puhua ja lapsi pyysi sitten anteeksi ihan oma-aloitteisesti ja hyppäsi syliin " äiti, sä oot ihana. Mä en enää koskaan sano sulle että sä oot tyhmä jos mun pitää mennä päiväunille. Huomenna mä tottelen sua." Että sellainen mieli ainakin nyt.

olen joskus määrännyt rangaistukseksi että kaikki muut saavat hyvää jälkiruokaa paitsi se temppuilija. Puolityhjän ilmapallon uhkasin poksauttaa ja poksautinkin tottelemattomuudesta. Kysyin että rikotaanko toinenkin ja jo rupesi temppuilu loppumaan tosin itkien ja mulle suuttuneena. En tie onko viisasta hajottaa toisen leluja.

Ei tuollainen lapsen riekkuminen mitään vaarallista ole, ratkaisevaa on, kuinka vanhempi siihen suhtautuu. Ja ilmeisesti ihan fiksuja äitejä täällä, kun kysyvät apua, kun omat neuvot loppuvat. Mitähän sinun älysi sanoo, ketä tuo kommenttisi auttaa? Sinua itseäsikö, kun voit tuntea valheellisesti olevasi muita parempi?



Itse olen neljän tenavan äiti, eritysiopettaja ja luokanopettaja. Silti menee välillä sormi suuhun ja konsultoin toisia ammatti/kotikasvattajia. Oletko kuullut miksi entisen persian alueella eletään kivikautista elämää? Koska siellä ei ole vuorovaiktusta, vaan naiset elävät eristyksissä. Mitään, mitä ei ole oma äiti neuvonut, ei tiedetä.

olen yrittäny selittää meidän lapsille että kiukuttelu vie aikaa. Eli vähän nyt filosofoiden: mihin sitä aikaa haluaa käyttää? Kiukutellaanko vai tehdäänkö nyt reippaasti ja nopeasti tämä vaatteiden puku/syöminen. Jos ollaan reippaita ehditään sitten vielä lukea/katsoa tv:tä/leikkiä yhdessä... Jos käytetään aika kiukutteluun ei sitten ehditä tehdä mitään kivaa ennen lähtöä tai nukkumaanmenoa. Näinhän se on aikuisenkin elämässä: voimme yleensä osaltamme itse päättää kauanko käytämme aikaa esim. puolisolle nalkuttamiseen ja miettiä voisiko tuon ajan käyttää paremmin jollain muulla tavalla. Tai olisiko toinen ajankohta sopivampi. Lapsellekin voi sanoa kiireessä, että kuuntelen sinua sitten autossa kun päästään lähtemään ensin.

" puetaan nyt vain nämä, kun kuitenkin pitää lähteä päiväkotiin, ei viitsi käyttää aikaa turhaan riehumiseen, mikä sua harmittaa kyllä mä kuuntelen.." jne vastaavia tilanteita. Meillä lasta tosiaan kuunnellaan jos hän puhuu. Kysellään ja yritetään ymmärtää.



Mutta kun 4-v. saa vänkäämishepulin, niin siitä on järki kaukana. Arestissakin istuu ihan " kiltisti" mutta jatkaa kiusan tekoa heti arestin jälkeen.



Pahimmissa taisteluissa olen pitänyt lasta syliotteessa toista tuntia ja pieni on hikipäässä huutanut, purrut, vääntänyt ja potkinut.



Että semmosta. Hihat on tyhjät välillä ja toivon että tämä on vain vaihe joka menee ohi.