Jos lapsenne molayttaa jotain toisen ihmisen arkaluontoisista ominaisuuksista (onpa lihava, onpa iso nena, onpa punainen naama tms), niin pyydatteko ko. henkilolta anteeksi vai

" Muut jääköön omaan arvoonsa" ... Siis ei hitto tollasia vanhempia! Sä kasvatat pennustasi kiusaajaa!!!



Ihan oikein jos joku teidän kyläpaikan isäntä on sun möläyttelevälle pennullesi vähän yrittänyt käytöstapoja opettaa. Harmi vaan, että sillä on kuitenkin enemmän väliä, että miten ne omat vanhemmat opettavat muihin ihmisiin erilaisuuksineen suhtautumaan. Havahdu vähän!

turha on jatkaa nöyryytystä ja korostaa juttua ylenmääräisellä anteeksipyytelyllä. Tai pahimmassa tapauksessa aiheuttaa koko nöyryytys, jos se eka kommentti vaikka olisi jäänyt kuulematta...



Kuuloetäisyydelle päästyä selitän lapselle, että noin ei vaan saa sanoa vaikka olisi tottakin, koska toiselle tulee siitä paha mieli.

Muut voikin jättää omaan arvoonsa. Kerran menin sanattomaksi kun olimme kylässä ja esimurkku alkoi arvostelemaan ja matkimaan isännän tapaa nauraa. Oikeassa lapsi kylläkin oli naurun ärsyttävyydestä jotenkin hänenkin ärsytyskynnys tuli vastaan. Hyvät tavat joskus unohtuu. Tapauksessa hyvät tavat unohtui ensin siltä aikuiselta.

yhden ystäväni viisivuotias poika kysyi minulta, että paljonko oikein painan, kun olen niin lihava. Tosiasiassa olen kuitenkin laiha.

jos on tullut töksäytettyä jotakin

tai

tilanne laukeaa yleensä, kun aikuiset hymyilevät asialle hyväntahtoisesti

että ihmiset ovat erilaisia, eri värisiä ja eri kokoisia ja puhuvat eri lailla, kaikki pukeutuvat kuin tykkäävät, joten ei meillä lapset mitään möläyttele.