Muilla kurjia perintöriitoja...?

Tässä just sellanen tapaus, että yks suvun immeinen yritti maallikkona sanoa, että hän tekis itse perunkirjoituksen. Oli jo tehnyt jotain kaavaketta. Oli arvioinutkin omaisuutta yksin jne. Onneksi sitten ottivat ulkopuolisen ammattilaisen hommiin. Eräänkin kiinteistön todellinen arvo oli yli viisinkertainen kuin mitä tämä tyyppi oli itse laskeskellut.

ja koittanut lukuja laskea



Älkää nyt tollasesta suuttuko!!!

sukulaiselta enemmän kuin muutama muu perheenjäsen minkä seurauksena he laittoivat välit minuun poikki. Olivat ilmeisesti sitä mieltä, että olin jotenkin " järjestänyt" asian, mikä ei pitänyt paikkaansa. Perintö oli siis minulle kiva yllätys, mutta menetetyt ihmissuhteet tosi ikävä ja surullinen seuraus.

hän olisi halunnut lunastaa tämän kiinteistön itselleen, vaikkei sitä itse perinytkään kokonaan. Jos muut olisivat suostuneet, olisi hän maksanut vain viidesosan todellisesta arvosta muille perijöille.



2

Vierailija:

hän olisi halunnut lunastaa tämän kiinteistön itselleen, vaikkei sitä itse perinytkään kokonaan. Jos muut olisivat suostuneet, olisi hän maksanut vain viidesosan todellisesta arvosta muille perijöille.

2

no sitten on eri asia jos nimenomaan hänelle olisi käynyt vain se, että hän itse olisi lunastanut talon.



Mutta jonkun pitää sitten suostua maksamaan enemmän.



Syrjäseutumummoloiden hinnat on vaikea laskea. Koska välttämättä ostajaa ei löydy ikinä.

Perinnät saavat erojen tapaan ihmisistä huonoimmat puolet esiin.

koska koskaan ei ole ollut eripuraa sisarusten välillä



t. ap



mutta nyt sanottu ja loukattu toisia vaikka kuinka...

suuttunut, kun sain ison perinnön. Hänen mielestään se olisi kuulunut hänelle. Kyse 100 000 euron jutusta.

Mutta nyt kun vanhemmat iäkkäitä, on kummasti useampikin alkanut laskea mahdollisia osinkojaan. Riita muhii.

Siskoni asuu isäni omistamassa asunnossa ja uskoo että perintö jaetaan siten, että hän saa asunnon PLUS muusta puolet.

tai ennakkoperintö eläessään

En ole edes sitä pystynyt suremaan kunnolla, kun perunkirjoituksen jälkeen alkoi kamala sota ja haukkuminen. Sisarukseni hyökkäsivät äidin kimppuun ja muuttuivat hirviöiksi. On niin ikävä sitä aikaa, kun isä eli ja siskojen kanssa oli läheiset välit. Mennyttä ei saa takaisin, mut tää tekee elämän oikeesti tosi raskaaksi. Miksi jotkut ei halua tehdä sovintoa, vaan pitää riidellä ja pahoittaa toisen mieli.. :-( En olis ikinä uskonut, et NÄIN käy, vaikka osattiin odottaa, et toinen sisko vois alkaa jostain riitelemään..

Meillä oli isän tekemän testamentti, mut ei sekään riittänyt.. :-(



15 muistaakseni

Ei ole kokemusta onneksi itsellä, mutta mitä olen esim. kollegoiden peritöasioita seurannut, niin jo on kamalaa toimintaa ihan aina. Täysin kiltit ihmiset muuttuu ihan kummallisiksi ja oikeudenmukaisuus ja kaikki järki unohtuu. Tunteet on liian kovasti pelissä ja kovin kamalaa on seurata, kun sisarusten välit menee.



Itse olen päättänyt, että aikanani teen jokaista kahvikuppiani myöten testamentin - siinä pojat saavat sitten ilkeää äitiä haukkua yhdessä miten tolvana olin, mutta eivätpähän joudu miettimään, että kelle mikäkin kuppi kuuluu.



Sitä olen tässä miettinyt, että mites käy, jos vanhemmat testamenttaa omaisuuttaan " väärin" lasten mielestä. Kuvitellaan vaikka, että vanhemmilla olisi vaikka asunto ja sitten mökki. Vanhemmat testamenttaisivat vaikka niin, että tytölle asunto ja pojalle mökki, mutta tyttö ja poika haluaisivatkin vaihtaa ne (oletetaan, että olisivat saman arvoiset). Miten tuommoisessa tilanteessa toimitaan? Kiinnostuuko verottaja, jos testamentin mukaan ei toimitakaan? Pahin tilanne kai olisi, että molemmat maksaisi vaikka ensin omasta perinnöstään perintöverot ja sitten kun vaihtaisivat omaisuutta, niin vielä päälle lahjaverot?

Lapset esim tappelevat siitä kuka oli kuolleen äidin suosikki.

miten äiti saa elää isän kuoleman jälkeen, mitä saa tehdä hänen ja puolisonsa yhteisillä tavaroilla, saako siirtää huonekaluja ym.. Tällaisista asioista en olisi voinut kuvitella, että aletaan tappelemaan.. :-(

kun kummitätini (nyt 76 v.) kuolee, hän on lapseton leski ja perintöä kärkkymässä on useita sukulaisia vaikka eivät edes tätini kanssa pidä yhteyttä (pahin on hänen oma vanhempi sisarensa joka uskoo kuolevansa myöhemmin kuin kummini!). Omaisuutta on jonkiin verran; metsää, kesäpaikka, asunto,sijoituksia.



Minä olen lähin omainen ja tätini on tehnyt testamentin jonka mukaan suurin osa tulee minulle, hiukan enolleni (joka myös auttelee häntä ja käy tapaamassa) ja vain rippeitä muille sisaruksille. Voin uskoa että perukirjoituksen jälkeen ei tarvitse enää noita sukulaisia tapailla (nyt on nähty pari kertaa vuodessa), varmasti sellaista katkeruutta herättää...