Mielenterveysongelmainen äiti vastaa kysymyksiin

dissosiointia sekä rajatila.

Miten varmistat etteivät lapset kärsi sinusta?

Minulla on hyvät lääkitykset ja terapiasuhde. Sairastuin vasta toisen lapsen syntymän jälkeen.



Dissosiointi= Kyvyttömyys yhdistää omat ajatukset, tunteet ja muistot mielekkääksi kokonaisuudeksi ja omaan elämään kuuluviksi.



Rajatila= Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus= Persoonallisuushäiriö



ap

Näitä sairastumisia kun ei voi valita. Olen ihan hyvä äiti, varmasti yhtä hyvä kuin joku diabetesta tai verenpainetautia sairastava.



ap

mielenterveysongelmainen ja olen maksanut siitä kovan hinnan elämässäni.



Jos minulta kysytään, ei lapsia pahasti mielenterveysongelmaisille. Varsinkin jos tietää olevansa sellainen jo ennen lapsia. Se on raskas taakka lapsille kantaa.

Että herkät ja lastaan ylikaiken rakastavat ovat sairastuneet paniikkihäiriöön ja masennukseen. Ovat alusta asti olleet sellaisia ylihuolehtivia äitejä ja unohtaneet itsensä kokonaan. Ajatelleet vaan lasta ja pelänneet lapselle sattuvan jotain. Sitten on niitä, jotka ajattelevat itseään enemmän ja porskuttavat eteenpäin..Toki on kultaista keskitietä meneviä. Itseään unohtamatta hoitavat ja rakastavat lapsiaan erittäin paljon. Tuli vaan ap mieleen oletko sinä niitä äitejä, jotka ovat unohtaneet oman hyvinvoinnin ja lapsi on ollut kaiken edellä. Tuttuni masentui ja oli sellainen äiti, että pelkäsi aivan kaikkea mahdollista pahaa mitä vauvalle voi sattua ja kuunteli läpi yön hengittääkö vauva. Hän sai apua ja on loistava äiti lapsilleen ja onnellinen nykyisin. On osannut jo ottaa aikaa itselleen..

Minullakin oli Skitsofreenikko äiti, ja voin kertoa, että mielenterveydellisesti sairas vanhempi ei ole lapselle se oikea ratkasu!

Minunkaan äitini ei ollut mielestään sairas lainkaan, vaikka yritti muunmuassa polttaa asunnon jossa minä olin hänen kanssaan.. (isä ei ollut kotona sillä hetkellä)



Mielestäni ap kertoi hänellä olevan vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Niitä ei voi mitenkään puolustella. Hienoa kuitenkin se, että olet ap hakeutunut hoitoon, ja hyvin tärkeätä on se, että syöt lääkkeesi.

Kaikkea hyvää sinulle ap, ja kohtalotoverilleni " kutoselle" !

ja paheni ja paheni ja paheni..

Mun ystävä masentui ja on hoitanut masennuksensa...on loistava äiti..

eota vielä pahemmin. Myös masentuneiden äitien itsemurhat ovat yleisiä.

Miettikää nyt vähän, mitä puhutte, kun sanotte, ettei lapsia saa tehdä tuossa tilanteessa. Totta kai saa. Saako mielestänne lapsia tehdä, jos on rutkasti ylipainoa, syöpä, sepelvaltimotauti tai neliraajahalvaus? Jos vastaatte kyllä, miksi mielisairas ei saisi saada lapsia? Masennus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Ei se syöpäpotilaan lapsenkaan elämä välttämättä ole helppoa.

Jos olet sitä mieltä, ettei sairas saisi tehdä lapsia ollenkaan, olet rodunjalostaja. Eipä Suomeen syntyisi lapsia juuri lainkaan, jos vain täysin terveet (onkohan heitä paljonkin?), kauniit ja rikkaat sekä sopivan nuoret saisivat saada lapsia.

Ap:lle: Tsemppiä! Olet aivan varmasti ihan yhtä hyvä äiti kuin kaikki muutkin. Kukapa meistä olisi täydellinen.

Surullista, mutta totta.

Minä olen juuri niitä ylihuolehtivia äitejä ja kyllä minulla taipumusta masennukseen, ahdistukeen ja jopa tälläisiin pieniin ylilyönteihin elämässä. Persoonallisuushäiriöinen olen myös, mutta se ei arjessa näy mitenkään.



Olen mitä paras äiti lapsilleni silti. Tiedän millon on lääkityksen aika ja millon ollaan siinä pisteessä että terapia pitää aloittaa. Koskaan arjessa ei ole masennukseni näkynyt. Äiti itkee kyllä välillä, mutta eikös se ole ihan inhimillistä näyttää lapsille ettei aina kaikki ole hyvin!?



Tällä hetkellä hyvä kausi elämässä, tätä jatkunut nyt jo vuoden. En tarvitse nyt lääkitystä enkä terapiaa.

Voimia sulle jatkossa:)

Mun äiti ei tajunnut eikä tajua vieläkään. Teki paljon vahinkoa meille lapsille ja meistä tuli kanssa mielenterveysongelmaisia.

olen myös sitä mieltä että mielenterveyspotilaan läheisenä eläminen on tuskaa.... aina varpaillaan että mitähän seuraavaks, ja kaikki se mielettömyys niinä huonoina hetkinä.



Nim. kokemusta on... yli 20v mielenterveyspotilaita läheisenä



Ei millään pahalla. tämä oli vaan minun kokemukseni. Toivottavasti hoidot on tehokkaampia kuin mitä ne oli taannoin. Ja tärkeä on tietty läheistenkin aktiivinen puuttuminen, niin vaikeaa kuin se onkin, vaikeaa on edes huomata sitä pikkuhiljaa pahenevaa oloa. Mitä aikaisemmin hoitoon sen parempi!

Normaalit tasapainoiset äidit itkee kun lapset nukkuu! Surunsa kullakin, mutta ei ole reilua itkeä kun lapset on paikalla ilman että jotain on todella tapahtunut.

Jaa-a, kuinka normaalia tuo sitten on? Ja miksi pitäisi olla niin hemmetin normaali? Minulla oli myös mielenterveysongelmaiset vanhemmat, itsekin olen ollut masentunut ja ahdistunut moneen otteeseen. Lapseni ovat, kuten minä, veljeni, vanhempani ja isovanhempani, herkkiä ja lahjakkaita ihmisiä - kai sen voi sanoa. Ei kai elämän tarkoitus ole ollakaan koko ajan " tasapainoinen" . Tai on outoa, että moni uhraa kaiken - ei uskalla elää - tavoitellessaan normaaliutta ja tasapainoa.

Ja otat muiden ongelmat omaksesi? Et pysty olemaan oma itsesi? Pidät jatkuvasti roolia yllä? Olet kateellista sorttia?