Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surutyö lapsiluvusta
12.03.2024 |
Perheessämme on yksi 4v lapsi. Mieheni haluaisi toisen, minä en.
Pääsyy yhteen lapseen on omissa resursseissa: koen äitiyden jo yhdellekin lapselle todella rankkaa enkä usko, että voimavarani riittävät kahteen lapseen. Henkilökohtaiset voimavarojen lisäksi mietityttää tietysti talous ym, mutta omat voimavarat ovat pääsyy. Koen tässä tilanteessa ainoaksi vastuulliseksi valinnaksi jättää lapsiluvun yhteen.
Mieheni on tietysti pettynyt kantaani, mutta on hyväksynyt asian.
Itse koen huonommuutta, häpeää ja surua siitä, että minulla ei riitä voimavaroja toiseen lapseen. Nämä tunteet tulevat varmasti osittain siitä, että tiedän mieheni pettymyksen, mutta myös ympäristön tuomasta paineesta ("kyllähän sisarus täytyy olla"). Näyttää siltä, että lähipiirissä olemme ainoat, jotka vapaaehtoisesti jättävät lapsiluvun yhteen.
Miten päästä näistä negatiivisista tunteista eroon?
Kommentit (43)
Miten sillä miehellä riittää voimavaroja toiseen lapseen? Sulla enemmän kuormaa lapsesta? No hyvähän siinä on siipeilijän toivoa toista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa, miten irroittautua ryhmäpaineen vaikutuksesta. Sillä siitähän tuossa on kyse, miellyttäjän vaikeudesta tuottaa kuviteltua tai todellista pettymystä ulkopuolisille. Yritä jättää muiden mielipiteet sikseen, mutta en tiedä miten se tehdään.
Huono vastaus, sori.
Kiitos vastauksesta!
Näinhän se on. Olen luonteeltani (valitettavasti) miellyttäjä ainakin jossain määrin. Tulisi todella päästä irti muiden ajatuksista.
Ihmiset nykyään niin ylimiettii ja ylianalysoi kaikkea. Kuulostaa ihan hullulta, että yksi lapsi kuormittaisi sinua ja taloutta liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten sillä miehellä riittää voimavaroja toiseen lapseen? Sulla enemmän kuormaa lapsesta? No hyvähän siinä on siipeilijän toivoa toista lasta.
No, jotakuinkin näin. Ei kai tässä ole kuin se klassinen, että vaikka kuinka ennen lasta puhuttiin työnjaot läpi tasan, ei se sitten lapsen syntymän jälkeen toteutunutkaan. Mies ei tietenkään asiassa näe ongelmaa ja hänen mielestään teemme tasan. Asiasta puhuttu ja lopulta riidelty monet kerrat, ei mene vain jakeluun.
Tilanne ei siis 99% todennäköisyydellä tule muuttumaan toisenkaan lapsen kohdalla, joten parempi jättää yhteen. Lupaukset ja puheet on jo nähty, teot uupuvat.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sillä miehellä riittää voimavaroja toiseen lapseen? Sulla enemmän kuormaa lapsesta? No hyvähän siinä on siipeilijän toivoa toista lasta.
No, jotakuinkin näin. Ei kai tässä ole kuin se klassinen, että vaikka kuinka ennen lasta puhuttiin työnjaot läpi tasan, ei se sitten lapsen syntymän jälkeen toteutunutkaan. Mies ei tietenkään asiassa näe ongelmaa ja hänen mielestään teemme tasan. Asiasta puhuttu ja lopulta riidelty monet kerrat, ei mene vain jakeluun.
Tilanne ei siis 99% todennäköisyydellä tule muuttumaan toisenkaan lapsen kohdalla, joten parempi jättää yhteen. Lupaukset ja puheet on jo nähty, teot uupuvat.
AP
Puheilla ei mitään väliä, teot ratkaisee. Miehesi on selvästi sulle osoittanut, että millainen vanhempi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele että teidän lapsella on enemmän kuin monella muulla, hän yksin saa molempien vanhempien täyden rakkauden.
Mun mielestä yksi lapsi on oiken ihanteellinen asia.
Jos ainut syy on voimavarojen puute niin eikö kannattaisi ostaa lastenhoitoapua tai siivousapua tai vähentää työaikaa 80% tai muuta vastaavaa. Tai sanoa miehelle että jos vuoden ajan tekee enemmän kotona näyttääkseen että pystyy jatkossakin siihen niin toinen lapsi saa tulla.
Kuulostaa vaan siltä että myös sinä haluaisit oikeasti toisen lapsen niin eikä kannata kaikki keinot käyttöön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irrottautumalla miehen vaatimuksista. Hän varmaan voisi ymmärtää tilanteesi ja sun toiveen. Miksi eläytyisit mieheen tai hänen tunteisiin. Elä omaa elämää ja tee siitä jo olemassa olevalle lapsella iloinen, kiva. Ei ole pakkoja että pitää olla enemmän lapsia. Mies on ohjelmoitu ajattelemaan että perheessä pitää olla kauheasti jäseniä ja poika tms? Ehkä koira sopii koiraystävälliselle. Jos mies haluaisi lapsia enemmän, hän tekee ne muualla sitten.
Pidä pintasi. Minä hankin 3 lasta ja voin kertoa, että olin aivan loppu. Vieläkin mietin, että miten oikein selvisin hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikilla riitä henkinen kapasiteetti äidiksi. Hyvä että tunnistat rajasi. Älä missään tapauksessa enää toista lasta tee maailmaan.
Missä sun voimavarat on?
Puuskutatko rapuissa, kun joudut kävelemään ylöspäin?
Enemmän liikettä. Kroppa ja mieli kondikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä pintasi. Minä hankin 3 lasta ja voin kertoa, että olin aivan loppu. Vieläkin mietin, että miten oikein selvisin hengissä.
Eikö tuo ollut jonkun sketsihahmon hokema "Mä oon niin loppu!"
Joillakin on 20 lasta ja hyvin jaksavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vaihtoehto, jos kaikesta huolimatta haluaa edes harkita sitä toista lasta, on kunnon hajurako lasten välillä. Nelivuotias on vielä pieni ja tarvitsee paljon hoitoa. Mutta koululaisen kanssa pääsee jo helpommalla ja ties vaikka hänestä olisi välillä apuakin vauvan kanssa, leikittäjänä ja viihdyttäjänä.
Meillä oli tuuria, kun molemmat sen ensimmäisen lapsen jälkeen kallistuimme sille kannalle, että yksi lapsi riittää meille hyvin. Ikinä ei olla sitä harmiteltu, meidän perhe tuntui kokonaiselta yhden lapsen kanssa ja aina päästiin molemmat lapsen tärkeisiin juhliin, ei ollut kaksia koulun kevätjuhlia päällekkäin tai mitään sellaista.
No toivottavasti olet tehnyt päätöksesi hyvin selväksi puolisollesi, etkä roikota missään löyhässä ei juuri nyt hirressä. Ettei turhaan hukkaa aikaansa sinun kanssasi, jos hänellä todella on toive saada useampi lapsi.
Vielä haluan tsempata ap:tä, että mukavia aikoja on edessä ihan pian ja siitä se vain paranee! Muistan vieläkin sen ensimmäisen kerran kun olin jonkun ostosreissun yhteydessä tyttären kanssa lounaalla ja meillä oli ihan mielenkiintoisia keskusteluja. Tyttö oli muistaakseni 5v ja oli jotenkin hienoa huomata, että hei, nyt tämän lapsen kanssa voi käydä lounaalla ja meidän keskustelut alkaa olla ihan fiksuja!
Ne vauva- ja pikkulapsivuodet olivat melko puuduttavia, vaikka niidenkin aikana pääsi kyllä ihastelemaan lapsen kehitystä ja hyviäkin hetkiä oli paljon. Mutta kyllä paljon enemmän nautin siitä, kun pystyi keskustelemaan lapsen kanssa ja kaikki muukin helpottui, kun lapsesta tuli omatoimisempi. Mutta ihan parasta oli kyllä se, että oma lapsi oli niin hyvää seuraa!
Kuulostaa oudolta, että kyse on vain äidin voimavaroista. Eikö isä sitten osallistu ollenkaan lasten hoitoon?
Kuka tässä tekee surutyötä lapsiluvusta? Ilmeisesti miehesi. Ei niistä tunteista pääse eroon. Se kaihertaa ihan koko loppu elämän. Jos parisuhteesi on sulle tärkeä, vähennät kuormaasi hankkimalla apua ja teette sen toisen lapsen. Lapset kasvaa nopeasti ja tuovat iloa elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sillä miehellä riittää voimavaroja toiseen lapseen? Sulla enemmän kuormaa lapsesta? No hyvähän siinä on siipeilijän toivoa toista lasta.
No, jotakuinkin näin. Ei kai tässä ole kuin se klassinen, että vaikka kuinka ennen lasta puhuttiin työnjaot läpi tasan, ei se sitten lapsen syntymän jälkeen toteutunutkaan. Mies ei tietenkään asiassa näe ongelmaa ja hänen mielestään teemme tasan. Asiasta puhuttu ja lopulta riidelty monet kerrat, ei mene vain jakeluun.
Tilanne ei siis 99% todennäköisyydellä tule muuttumaan toisenkaan lapsen kohdalla, joten parempi jättää yhteen. Lupaukset ja puheet on jo nähty, teot uupuvat.
AP
Tämän jälkeen en ymmärrä millään tasolla, miksi olet surullinen ja häpeissäsi.
Alue: Aihe vapaa
En osaa neuvoa, miten irroittautua ryhmäpaineen vaikutuksesta. Sillä siitähän tuossa on kyse, miellyttäjän vaikeudesta tuottaa kuviteltua tai todellista pettymystä ulkopuolisille. Yritä jättää muiden mielipiteet sikseen, mutta en tiedä miten se tehdään.
Huono vastaus, sori.