Kuinka tukea lasta

Isä siis lähti tänään ja tulossa vasta 3kk päästä takaisin. Poika itki ensin ikäväänsä ja sanoi ikävöivänsä isäänsä. Sitten sanoi vielä kauhean loukkaantuneen kuuloisena: Jätti oman poikansa tänne!



Minusta tuo lause kuulosti kauhealta! Ihan kuin koti olisi joku paha paikka.

Kyseessä siis 3v " isän poika" . Ja tuolla " isän pojalla" tarkoitan vain, että ei enää nykyään ole enemmän äidin poika, koska kuulemma pikku veli on nyt äidin poika ja hän on iso poika (mikä tarkoittanee samaa kuin isän poika).



Voisitko antaa lapsen puhua isälleen puhelimessa? Meillä tuo on ainakin aiemmin auttanut. Ja myös esim. isälle piirtäminen tai muu askartelu?



Mieheni kun on pidempäänkin poissa aika ajoin (nyt ei tosin 1½ vuoteen ollenkaan), niin lapsia on tuntunut auttavan isästä puhuminen minun kanssani ihan arkisten hommien varjolla.

Esim. " Tulkaahan syömään, tänään onkin isän lempi ruokaa!" " Säästetäänkö isillekin yksi karkki? Laitetaan se tänne isin laatikkoon odottamaan. Isi voi ottaa sen sieltä sitten kun tulee kotiin." ym.



Lapseni myös piirtävät isälleen ja tekevät kortteja sun muuta, joita sitten laitetaan kirjekuoreen ja viedään yhdessä postiin. Sitten kysellään isiltä puhelimessa joko kirje on tullut perille ja mitä hän sen sisällöstä piti jne.



Ja muista korostaa lapselle sitä, että isä TULEE takaisin. Pieni lapsi voi helposti kuvitella, ettei isä tule ikinä takaisin. Varsinkin kun on ollut pidempään poissa. Meillä tehdään juuri siksi noita karkin säästö juttuja sun muuta vastaavaa, että lapset tietävät isän tulevan takaisin.



Kerron myös lapsille miten minullakin on ikävä heidän isäänsä, jopa silloin kun he itse eivät asiasta edes puhu. Esimerkin kautta he oppivat suhtautumaan myös omiin tunteisiinsa oikein ja oppivat ettei ikävässä ole mitään pahaa tms.