Mitä mieltä olette? Onko tällaisella lapsella oikeus syntyä? ov

Mutta jos lapsen vanhemmat saavat raskausaikana täysin varman diagnoosin asiasta, pitäisin armollisempana kaikkia kohtaan, jos raskaus keskeytettäisiin. Miksi ihmisten pitää kärsiä tuskia, jotka eläimellä johtaisivat syytteeseen ja eläintenpitokieltoon?

helpompi abortoida sikiö kun katsoa ja nähdä hymyt yms ja sitten katsoa sen kuolema

Tauti todetaan yleensä vasta, kun lapsi on n. 5-6 kk ikäinen, joskus jo aikaisemmin, mutta yleensä vasta tuolloin, kun lapsen kehitys alkaa taantumaan.

ap

Kysymyksesi pitää sisällään toisaalta-toisaalta asetelman. Itse kenties päätyisin tuossa tilanteessa aborttiin, vaikka vastustankin aborttia melkein kokonaan (lukuunottamatta raiskauksesta siinneita tai äidin hengen todennäköisesti vieviä raskauksia tai sellaisia, joissa lapsella tulisi olemaan suuret tuskat ja hän kuolisi joko ennen syntymäänsä tai todennäköisesti tuskaa kärsien pian syntymänsä jälkeen).



Tuossa esittämässäsi tilanteessa vanhempien pitää punnita sekä oma jaksamisensa ja surunsa, mahdollisten sisarusten kannettavana oleva kuorma sekä tietysti vielä syntymättömän lapsen todennäköinen tilanne. Jos perheessä on muita pieniä lapsia, olisi heitä kohtaan väärin, jos äidin ja isän kaikki aika menisi vaikeasti sairaan lapsen hoitamiseen, mutta tämä ei yksin ole syy keskeyttää raskautta. Jaksaako äiti? Jaksaako isä? Kuinka kipeä vauva olisi? Kuinka paljon hän tuntisi kipua ja tuskaa?. Voisiko vauva tai kasvava lapsi olla onnellinen? Voisiko hän sairaudestaan huolimatta iloita mistään? Jos todennäköisesti syntyvä vauva voisi kokea iloa ja onnellisuutta lyhyen elämänsä aikana, olisi hänellä silloin oltava oikeus syntyä ja elää edes lyhyen hetken verran.



Vaikea kysymys ja toivon, ettei minun tarvitse koskaan päättää tällaisesta asiasta

Mutta vanhemmat voivat silti päättää toisin.

Eli aborttia " ei voisi tehdä" , koska ei tiedetä vauvan olevan sairas.

vuodessa kuolemaan päättyvä vammainen elämä on onnellinen ja vanhemmille helppo.



Antaisin lapsen syntyä, vaikka voisinkin sen estää (ja tässä tapauksessahan ei oikeasti edes voisi, joten kysymys sinänsä on aika typerä). Sen vuoden elää vaikka koivussa pää alastpäin ja siitä saa kuitenkin itselleen rakastamisen kokemuksen, vaikka myös hirveän kärsimyksen. Kauheaa se on sen vuoden ajan ja pari vuotta eteenpäinkin, mutta sen jälkeen voi koota palaset ja jatkaa eteenpäin.

Luulen että kuitenkin synnyttäisin ja toivoisin parasta... En voisi tappaa ketään. Vaikka en tiedä kuinka oma psyyke kestäisi oman lapsen vakavaa vammaa. Kestäisi kai jos pakko olisi?

Vierailija:

Jos lapsella olisi kuolemaan johtava sairaus ja suurinosa kyseistä tautia sairastavat lapset kuolevat ennen toista syntymäpäiväänsä, ainoastaan kourallinen elää esiteini-ikäiseksi ja ainoastaan muutama elää parikymppiseksi.

Suurinosa lapsista ei opi koskaan kävelemään eikä puhumaan, hengitys on vaikeaa, samoin nieleminen jne.