Lue keskustelun säännöt.
Kotipsykologit, apuja ja mielipiteitä, kokemuksia?!
04.02.2008 |
Mitäs pitäisi tehdä, kun on sellainen tilanne, että on vakityö, ok asunto, kiva kallis unelmien auto, lapset, ja kiva mies, ja kaikki oikeastaan aika hyvin. Sekä haaveita vaikka millä lailla, mut ne ei tunnu toteutuvan yhdessä yössä.
Mutta äiti on uupunut, käy työssä osa-aikaisesti. Haluaa oravanpyörästä pois. Repäistä jotakin jotenkin. Ahdistunut suorastaan. Lepoa ei tunnu saavan kuin haudassa sitten. Nyt lepoa on järjestetty, mutta ahdistus ei hellitä ja mikään lepo ei tunnu riittävän. Haluaisi juoda perse olalle kännit ja hölmöillä vapaasti, tai lähteä maailmanympärimatkalle yksin, tai hypätä vaan seuraavaan junaan/laivaan/lentokoneeseen ja passi ja hammasharja mukanaan, ja jättää kaikki. Aloitata jossakin uudestaan. Tai olla aloittamatta. Kunhan vaan sekoilisi. Tai sit ottaisi eräkamppeet ja katoaisi johonkin metsiin. Luonnonrauhaan ja saunoisi eikä tulis koskaan takaisin. Mut tulisi niin pirun yksinäistä että ei sinnekään viitsi sitten ilman kaveria. Yksittäiset illat eivät auta asiaa. Viime kerrasta kun käytiin miehen kanssa kahden pari yötä reissussa nämä oikein yltyivät nämä mietteet. Joskus pohdin et olis niin siistiä jos menis lentokoneeseen ja se tipahtaisi johonkin autiolle saarelle. Tai tulis pyörremyrsky, tulva, mitä tahansa mikä pakottaisi elämän uusiksi.
Niin, mitäs pitäis tehdä??? Vinkkejä minne " paeta" ?
Kommentit (5)
Mutta... se vain ON. Ehkä kannattaa miettiä, miten saisi normaaliin elämään järjestettyä vähän liikkumatilaa. Tai sitten vain hyväksyä se, että vastuut ja tehtävät tuovat myös taakan harteille. Ei siitä oikeastaan eroon pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pariin kertaan sinne metsään? Onko jo palannut jälkimmäiseltä reissultaan kotiin?
Tai miten viihdyn karkaamatta?
Varaamaan edes tylsää etelänmatkaa menee hän. Pikkusievässä koko viikko ja typerää sekoilua. Vanha ei vaan jaksa montaa päivää putkeen enää, et hirveästi ei houkuta mikään perinteinen kohde jossa ei ole juuri muutakaan tekemistä ja kaverit ei lähde patikointimatkalle Himalajalle tai vastaavaa. Ehkä kenguruita vois käydä katsomassa, mut toisaalta niitä näkee Korkeasaaressakin että miksi vaivautua? Myös koskaan en ole kokeillut hiihtopummin elämää, että miksei sinne sitten.
Tuntuu vaan että viikko ei riitä ja mihin lapset? Siksipä tässä perusteellista karkaamista haaveilenkin. Jos olisin mies, niin kynnys lähteä olisi paljon matalampi. Nytkin se oma mies huitelee pitkin maailmaa työmatkalla (150-200 päivää vuodessa). Tai ehkä otankin lapset, ja lähden ite niiden kanssa sinne kenguja katsomaan tai jotain, ja kun mies tulee kotiin niin eipä olekaan ruoka ja pikkuvaimo odottamassa.
Mun mies matkustaa vain aneemiset 2-5 päivää/kk (vuodessa ehkä max. 60 päivää), ja sekin aina vaikuttaa arkeen. Onhan se välillä kivakin pitää etäisyyttä, mutta teillä matkustaminen väistämättä sysää sulle suurimman osan arkivastuusta, vaikka mies sen " oman osuutensa" tekisikin!
Lähde yksin muutamaksi viikoksi reissuun. Katkaise oravanpyörä, onhan noita keinoja, mikäli raha ei ole esteenä :)