Tunnetko ketään jolla on lapsia ja hyvä niille muttaei tapaa entisestä liitosta olevia lapsia(koska ei välitä)?

Sillä oli aiemmasta liitosta lapsia mutta ei halunnut tavata heitä. Meidän lapsille oli olevinaan hyvä ja välittävä isä. Kunnes tuli ero, nyt ei oo näkyny kahteen vuoteen...

Ei tapaa kusettamalla tehtyä lasta. On loistoisä! näille meidän lapsille jotka yhdessä harkittu ja suunniteltu ja rakkaudella " tehty" .



Miesten vaihtoehto abortille on välinpitämättömyys.

mun ex. tapaa meidän yhteistä lasta kerran 1-2 vuodessa. On hankkinut suuren pesueen uuden vaimonsa kanssa ja on kuulemma ihan kohtalainen isä. Tästä yhdestä ei vaan välitä. En ole estellyt tapaamisia, päin vastoin olen tehnyt kaikkeni edistääkseni niitä. Hän on sanonut suoraan, että lapsi ei kiinnosta.

Surullista kyllä tiedän myös näitä uusia puolisoja jotka toivovat miehen katkaisevan välinsä " entisiin" lapsiin ja keskittymään " uusiin" . Kehuvat sitten kuinka hyvä ja rakastava isä tämä lapsilleen on ja nämä hänelle tärkeintä elämässä.



Mitenhän mahtaisii käydä jos erotulisi, olisiko hän yhä hyvä isä näille lapsilleen vai keskittyisikö mielummin uuteen suhteeseen?

Yleensä siihen tarvitaan seksiä, jolloin mies on ihan itse vastuussa tekemisistään.



Hyi olkoon, tuollaista en sanoisi edes mieheksi.

Ex ei anna tavata ja valehtelee lapselle ettei isä halua nähdä.

Parisuhteessa ja yhdessä asuvilla pitää voida olla luottoa sen verran, jos toinen sanonut ettei lapsia halua ja tehty yhdessä päätös, että pillerit on ehkäisy.



->päästään taas tähän=jos ei halua lapsia, niin pitää hoitaa omalta osaltaan ehkäsy! EI TARVITSE jos siitä on yhdessä sovittu. _vahinko on eriasia_ ja naisella on siinäkin tilanteessa kaksi mahdollisuutta, abortti tai pitää lapsi, mies soittelee lehdellä koska päätös ei ole hänen.



Ja tällä palstalla piisaa varmasti näitä naisia jotka luulee saavansa pidettyä miehen, raskautumalla ja nämä on just näitä jotka toteaa " ei voi edes mieheksi kutsua"



:D

Erosi esikoisen isästä lapsen ollessa 3v ja isä jäi lähivanhemmaksi. Äiti oli lapsen syntyessä ollut kovin nuori ja jatkoi sitten nuoruutensa elämistä, tapasi lasta jokatoinen viikonloppu ja silloinkin usein vei tämän äidilleen kun piti päästä kavereiden aknssa juhlimaan. Lapselle aika kova paikka kun tuohon asti äiti oli ollut kanssaan kotona ja se tutumpi vanhempi isän ollessa paljon töissä. Nyt sitten jäihkin kokonaan vieraaksi jääneen isän hoiviin ja viikonloppuisinkin vietiin mummolaan.



Pari vuotta myöhemmin äiti tapasi uuden miehensä ja perusti tämän kanssa perheen. Heillä nyt uusi lapsi ja toista vauvaa haluavat. Esikoista ei olla enää heille otettu edes kylään, mummolassa käy sillointällöin viikonloppuisin ja äiti katsoo aina ettei osu sinne samaan aikaan. on pyyhkinyt tuo esikoisen kokonaan pois mielestään ja perheestään.



On sitä mieltä että olisi alunperin pitänyt sittenkin tehdä se abortti ja harmittelee kun miehen ja äidin painostamana päätyi pitämään lapsen. Nyt kuitenkin nauttii tästä uudesta lapsesta täysillä ja kaipaa suurta perhettä. On todella loistava äiti, imetti pitkään, tekee itse luomuruuat, kantoliinailee, harrastaa kestovaippoja, haluaa olla lastensa kanssa pitkään kotona jne. Ehkä hän vaan kypsyi äidiksi vähän myöhemmin?

Kyllä minusta tuntuisi pahalta jos mieheni kieltäytyisi tapaamasta omaa lastaan vain siksi että ex on kusipää. Olisihan tuo lapsi kuitenkin sisarus yhteisille lapsillemme.

nyt on pari lasta tästä nyky. liitosta eikä juuri niistäkään välitä. en voi käsittää sitä että ei lastaan tapaa. sama kohtalo on näillä kahdella jos ero tulee..sääli poikia!!

joka ei oman lapsensa kanssa haluaisi olla tekemisissä, vain koska kokee että kumppani huijasi.



Omaa miestäni ei ole tarvinnut lapsien saantiin silti huijata, vaikka näin ajattelenkin.



Olen ehkä liian konservatiivinen, kun olen oikeasti sitä mieltä, että jos lapsen tulo olisi katastrofi, seksiä ei pidä harrastaa, täydellistä ehkäisyä kun ei ole.

En voi käsittää, kuinka äiti voi toimia noin. Päässä täytyy kyllä viirata.

paska homma. Tätä olis se mama voinu miettiä ennen tekosiaan.

Ei ole lapsen syy, muttei miehenkään. Mies ei ole nähny tätä lasta kertaakaan, eikä myönnä olevansa sen isä, hänellä on kolme lasta, ne jotka hän halusi.



Ja btv, tää " siittäminen/isyys" tehtiin oikeuden määräyksellä kun se lapsi oli 4v ja kokeissa kävi myös 2 muuta miestä, paska nakki, että elarit lankes meille. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Eikö tuo nainen siis todellakaan tunne mitään omaa esikoistaan kohtaan? Ymmärrän että jos on kovin nuori ja vapauteen päästessään on halunnut unohtaa lapsen, mutta että siinä vaiheessa kun perustaa uutta perhettä ja elää kotiäitiyttä innoissaan ei halua olla tekemisissä ensimmäisen lapsen kanssa? Ja vielä lisää lapsia haluaa!

Miten joku voi edes olla sellaisen kanssa, jonka empatiakyky rajoittuu pelkästään eksään.



Kuvottava ajatuskin. Lapsi on aina syytön. Aina.



Ja mä voisin lyödä vetoa, että mies joka voi hylätä entiset, voi hylätä myös nykyiset. Miksi ei? Kun alatte virittelemään eroa, mikä tapahtuu 50 % liitoista, turha kuvitella, että tilanne olisi eri.



Kasvakaa aikuisiksi!

Mä veikkaan 24 ja kaupan kassa. Osuinko oikeaan?

lapset menee viikko-viikko. Joten eipä hylkää noita. On jopa parempi isä niille, kun minä äiti, se varmaan jo kertoo paljon ;)

Lapsi kuitenkin tuli kun ex:nsä näin halusi. Mies ei saa tavata lastaan. Saa ainoastaan maksaa elatusmaksut. Reilua...

Jaa-a. monesti olen itsekin ihmetellyt tätä naista. Siis ollaan odotettua toisia lapsia yhtä aikaa ja kun katsoi miten innoissaan hän uudesta vauvasta oli niin samalla todella outoa ettei halunnut esikoista edes nähdä. Ei puhu oikeastaan kenellekään esikoisesta, eiedes laske lapseksi vaan kertoo olevansa suurperheestä haaveileva yhdenlapsen äiti. Jos en ennenstään tuntisi tapausta en voisi uskoa että tällainen esikoinen on edes olemassa.



Toisaalta olen miettinyt onko hän sitten loppupelissä sen kummallisempi kuin nämä miehet jotka jättävät lapsensa? Siis hänhän tuli aikanaan 16v vahingossa raskaaksi ja olisi halunnut abortin, äitinsä ja silloinen poikaystävä olivat vastaan. päätyi pitämään lapsen ja jäi tämän kanssa kotiin miehen elättäessä perheen. Kuulemasta päätellen hänellä oli raskauden jälkeistä masennusta ja muutekin paha olo kokoajan, eroa oli harkinnut moneen kertaan. Koki joutuneensa ansaan lapsen kanssa jota ei koskaan halunnut. Ehkä sitten erottuaan päätti jättää kaiken tuon taakseen eikä halua sen nyt enää varjostavan uutta onnea.



Muuten tuosta lapsesta, isällään on uusi vaimo joka pitää lasta ihan omanaan. Puskaradiosta olen kuullut ettei uusi vaimo voisi saada biologisia lapsia ja siksi onnessaan tästä lapsesta. Loppupelissä lapsella siis asiat hyvin ja bio-äidin puolelta tapaa myös mummoa jonka kanssa isän uudella perheellä hyvät välit.

Kyllä tuo minusta on silti eri asia. Tarkoitan että helpompi ymmärtää miestä joka ei-toivotun raskauden myötä päättää olla olematta tekemisissä lapsen kanssa kuin että nainen raskauden, synnytyksen ja 3v kotiäitiyden jälkeen hylkää lapsen. Miehellähän ei tuollaista sidettä lapseen ole edes kerennyt syntyä.



Muutenkin isä on usein lapselle etäisempi, paljon töissä ja harrastuksissa. Äiti on se joka on lapsen läheinen ja luotettu ihminen. Lapsi kärsii huomattavasti enemmän äidin kuin isän menetyksestä.



Mutta onneksi tuo lapsi on sitten saanut vihdoin oikean äidin.