Lue keskustelun säännöt.
Voi jestas. Miten te jaksatte käydä töissä?
10.02.2008 |
Itse olen syyskuussa mennyt töihin 4v kotonaolon jälkeen ja olen ihan kuitti. Tuntuu että huh huh. Meillä kyllä on se että mies tekee kolmivuorotyötä, minä teen kahdessa vuorossa (en öitä enkä viikonloppuja)Eli ERITTÄIN harvoin ollaan yhtäaikaa kotona eli huusholli on hoidettava yksin. Mutta kuitenkin tuntuu että ihan kertakaikkisen poikki. Onko tämä normaalia vai onko mussa jokin vikana. Eihän tähän elämään mahdu enää muuta kuin työ ja lapset/koti
Kommentit (5)
Ymmärrän pointtisi, koska itsekin välillä surkuttelen esim. oman ajan puuttumista. Toisaalta työ on tavallaan sitä " omaa aikaa" , vaikka se ei aina siltä tunnukaan ;) Harrastaa ehdimme sitten taas, kun lapset vähän kasvavat. Sekin on jo paljon, että sekä äiti että isä saavat mahdutettua myös työn perhe-elämäänsä! Ennenvanhaan pelkässä kotielämässäkin oli riittävästi haastetta...
Asennekysymys siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta silti elämäni ei ole ollenkaan niin väsyttävää kuin kahden pienen lapsen kanssa kotona oleminen oli. Vaikka työtä on nyt paljon ja kyseessä vaativa ihmissuhdetyö, on työssäolo kuitenkin hyvin virkistävää. Ja taas työpäivän jälkeen on virkistävää olla oman perheen kesken. Kamalinta on kyllä liian vähäiset unet ja liian aikaiset herätykset.
hoidettiin lehmät ja pellot samalla.
Kotirouvakulttuuria ei Suomessa ole ollut kuin pienenpienessä piirissä.
Nyt jo päivät täynnä...
T:kohta 7:n äiti
Onneksi on työ jossa viihdyn, ärsyttää vaan ainainen väsymys