Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita väsyneitä äitejä?
10.02.2008 |
Oikeasti asiat ovat hyvin mutta tuntuu, että tämä arjen pyörittäminen vie kaikki voimat ja omaa aikaa ei ole koskaan.
Työni on haastavaa. Ei tarvitse tehdä ylitöitä eli työpäivät ovat " normaalimittaisia" mutta työn luonteeseen kuuluu, että olen koko ajan ihmisten kanssa ja työtä " tehdään persoonalla" . Eli olen siinä kokonaisvaltaisesti mukana.
Kotiin tullessa alkaa toinen työpäivä: teen ruokaa, pesen pyykkiä, kuljetan lapsia harrastuksiin jne. Kun herään aamulla klo 6 ja saan viimein askareeni tehtyä klo 22 mies alkaa olla vailla myös huomiota tuntuu, että ei voisi vähemmän kiinnostaa. Jostain kumman syystä minulla ei ole aikaa istua sohvalla iltaa ja tehdä " omia hommiani" esim. käsitöitä tai lukea kirjaa.
Tiedän, että tämä on normaalia perheenäidin arkea mutta siitä huolimatta tuntuu, että mistä voimia? Olen jopa miettinyt olenko kohta niin piipussa, että joudun jäämään uupumuksen takia sairaslomalle, jota kyllä yritän välttää viimeiseen saakka.
Kommentit (19)
mä olen myös ihan poikki, kun lapset saa lopulta nukkumaan klo 20-21. Pyrin ottamaan lunkisti kotityöt. Mutta silti kyllä arki tuntuu aika raadannalta pienten lasten kanssa. Oma aika, jolloin kokeilen eri juttuja edes joskus, on se mistä saan voimaa. Ystäviä pitäis nähdä vähän useammin. Lisäksi nukun AINA kun mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pinna mni niinkin pienestä kuin että ei pysy paikallaan että saisin vaipan laitettua. alkoi jo vähän itseäkin pelottaan että mitäs sitten kun nappaa päästä.
kyllä mäkin mietin välillä, että tätäkö tämä elämä vain on? Arjen pyörittämistä.. Päivästä toiseen selviämistä. Mitään muuta en tee kuin siivoan, pyykkään, tiskaan, teen ruokaa, kerään vaatteita, silitän, jäkätän leluista jne jne. Silti koti on aina hävityksen kaaos.. Kaikkea unohtelen, hyvä kun päivästä toiseen rämmitään lapsen kanssa.
Odotin jonkin aikaa, ehkä vuoden pari, että alkaisi se kunnon elämä; koti olisi siisti, ei riideltäisi siivouksesta, olisi kotiruokaa viikollakin eikä aina vain eineksiä jne.
No, eipä sitä päivää koittanut..
Nyt olen päättänyt olla " boheemi" äiti (jonkun OIKEASTI boheemin äidin mielestä olen tiukkis :)
Olen päättänyt, että ei stressata pienistä, vaatteita silitetään kasasta suoraan päälle, syödään valmista ruokaa, vietetään joulua siten, mihin rahkeet riittää järjestämään... Eli en enää odota, että olisin mikään malliäiti..
Jossain oli teksti " niin kauan asiat ovat hyvin, kun kotona on naurua ja läheisyyttä" . Tätä koitan noudattaa.. Pyykit ja villakoirat saa odottaa, meillä saa sotkea, mytätä, olla hullu!
Kuulostaa ehkä tylsältä neuvolta, mutta mulle, täydellisyyden tavoittelijalle tää on auttanut valtavasti.
Ja yks hyvä kans; kun lapsi kysyy " saako" , en vastaa " et saa, kun mä sanon niin" , vaan mietin että miksei sais? Eli saako vaikka maalata vesiväreillä polkutraktorin, niin saa. Lähteehän se vedellä pois....
Tsemppiä, kyllä tää arjen rumba helpottaa joskus! Eläkkeellä ihastellaan sitten koskematonta kotia, mutta ei tarvi ainakaan harmitella, ettei ollut läsnä lapsilleen.
Minä kyllä osaan fuskata taitavasti vaikkapa siivouksessa ja ruokaa laitan kerralla silloin kun on flow viikoksi tai kahdeksi pakasteeseen tai tarjoan surutta eineksiä.
Olen ajatellut, että lapset voivat paremmin sekaisessa kodissa tervepäisen äidin kanssa kun siistissä kodissa sekapäisen äidin kanssa.
Muita ehdottomia asioita:
- ulkopuolinen apu siivoukseen, ruoanlaittoon (saako jostakin läheltä ostaa kotiruokaa?) ja lastenhoitoon
- lasten harrastukset: ei liikaa lajeja per lapsi, ja mahdollisuuksien mukaan kuljetusrinki tuttujen vanhempien kanssa
- opeta lapset omatoimisuuteen: meillä esim. jo 4-vuotias kuljettaa itse omat sukkansa pestynä kaappiin, pikkuhiljaa saa enemmänkin hommia vastuulleen
- MIES? miksi ihmeessä joku voi hyväksyä sen, ettei miehen tarvitse osallistua täysipainoisesti kodin arjen pyörittämiseen?!?!
t. pahapaha uraäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä sanonu, että sano vaan mitä hän voi tehdä niin tekee mielellään. Tuntuu vaan, että siihen kun sanoo niin on jo homman tehny itse. ap
Vierailija:
Muita ehdottomia asioita:
- ulkopuolinen apu siivoukseen, ruoanlaittoon (saako jostakin läheltä ostaa kotiruokaa?) ja lastenhoitoon
- lasten harrastukset: ei liikaa lajeja per lapsi, ja mahdollisuuksien mukaan kuljetusrinki tuttujen vanhempien kanssa
- opeta lapset omatoimisuuteen: meillä esim. jo 4-vuotias kuljettaa itse omat sukkansa pestynä kaappiin, pikkuhiljaa saa enemmänkin hommia vastuulleen
- MIES? miksi ihmeessä joku voi hyväksyä sen, ettei miehen tarvitse osallistua täysipainoisesti kodin arjen pyörittämiseen?!?!t. pahapaha uraäiti
kiitti :)
joo, kaiken tän lässyilyn rinnalla me ei harrasteta mitään, ettei tarvii iltaisin mihkään lähtee työpäivän jälkeen. Jää aikaa oikoa kodinhoidon suhteen! Eli lämmitellä eineksiä...
Ja ihan ehdottomuus myös, että alle kouluikäinen siivoaa myös. Onneks mun ihana " kotiorjani" hokee jo itekin että " yhteinen koti, yhteiset hommat" . Eikä tarvi stressata jos nurkat jää imuroimatta, harvapa nurkkia pitkin kävelee.. En jaksa siivota perässä; siivoan vaikka seuraavalla kerralla sen nurkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
On kyllä sanonu, että sano vaan mitä hän voi tehdä niin tekee mielellään. Tuntuu vaan, että siihen kun sanoo niin on jo homman tehny itse. ap
Ehkä kannattaisi jakaa hommat niin, että jotkut tietyt jutut aina miehen vastuulla? Esim. pesukoneen tyhjennys aina hänen juttunsa tms.
että päätin hyväksyä tämän alter egon ihan totena. Tämä palstan mittapuiden mukaan olen juuri sitä, eli erittäin paha urahaukka, enkä mitään muuta.
" 7, nimimerkkisi on kyllä naiiviuden huippu..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3-viikkoinen koliikkivauva ja olen valvonut tuon 3 viikkoa. Kestäisin päivät ihan hyvin jos vain saisin öisin nukkua, edes 3 tuntia putkeen joskus. Mutta ei.
Ei mulla esikoisen kanssa tällaista ollut. Nukkui ja heräsi syömään öisin, tämä kuopus itkee yöt taukoamatta. Olen kuin zombie.
ollaan yrittäjäperhe, mies siis lähes aina töissä. Saattaa olla sunnuntait ja lauantai-illat kotona. Meillä on kolme muksua ja mä olen kotona, hoidan yrityksen laskutukset yms..Mies tekee yli 70 tuntisia työviikkoja, joten on siis hänkin väsynyt...
Meillä homma pyörii jatkuvasti samaa rataa, mä hoidan yksin kaikki lasten jutut, kotiasiat, laskut,juoksevat asiat ..siis aivan kaikki. Mies hoitaa rahan kotiin olemalla töissä, mutta silti jako tuntuu epäreilulta!
Meilläkin pestään pyykkiä kun jaksetaan. Siivoan sillon kun en itsekään enää kehtaa katsella likaisia lattioita:) Vaatteet otetaan yleensä päälle suoraan kuivausrummusta tai pyykkinarulta..sängyt on monesti petaamatta jne.. Syödään eineksiä ja ulkonakin käydään useasti syömässä. Laitan toki myös itsekin ruokaa ja lapset syövät 5 kertaa päivässä. Hoidan oikeastaan aina lapset aamusta iltaan yksin.
Mutta kun saan lapset viim klo 21 nukkumaan,niin oon aivan poikki. en jaksa katella juurikaan telkkaria tai lueskella, enkä todellakaan harrasta mitään. Enhän mä pääse yksin juuri muualle kuin lähikauppaan. No, parturissa käyn kerran kuussa aivan yksin:)
Maanantait ei eroa viikonlopuista oikeestaan mitenkään, paitsi jos mies on tosiaan kotona. Oon miettiny että ei kai tää enää montaa vuotta näin pyöri, vuosi vuodeltahan tää käy helpommaks kun lapset kasvaa.
No toisaalta nautin tästä ettei tarvi aamulla repiä lapsia hoitoon aikaisin ja olen kiitollinen siitä että meillä on tähän varaa, siis että voin olla kotona.
Silti tämä äiti on todella niiiiiiin väsynyt ettei luomia oikeesti jaksais raottaakaan kun ne kerrankin kiinni saa..ja tietty mies on ihan yhtä väsynyt vapaalla ollessaan että nukkuis vaan. No lapset saadaan aina välillä mummolaan hoitoon että voidaan levätä, mutta kyllä tää ihan hullujen hommaa taitaa olla:)
..taitavat olla meidän elämän ruuhkavuodet nää nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka kanssa olen valvonut nyt 3,5 vuotta... Ei mullakaan esikoisen kanssa tällaista ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ite sairastaa, vie lapsen suosiolla päiväkotiin. Varmasti tän palstan mukaan jättisuurivirhe, kun itse makaa " vain" flunssassa kotona, mutta parin päivän nukkumisella jaksaa taas kummasti.. Melkein ihanaa (joo-o, outoa) olla saikulla, maata päivä ja hakea muksu sitten kotiin. Tuo voimia valovuoden verran.
En ole mukana missään vanhempainkerhoissa tms. Mieluummin ostan valmiskakun, jonka kiikutan, kuin istun iltoja näissä. Hatunnosto kuitenkin niille, jotka oikeasti jaksavat!
Laiskana ja mukavuudenhaluisena ihmisenä myös laitan kaiken aina valmiiksi.. Aamuksi kahvit kahvinkeittimeenkin. Naps vain ja aamu alkaa hyvin..
Ja suostun olemaan se " outo äiti" päiväkodilla, joka ei muista mitään. Ei vaikka olisi neonvalot infotaulun ympärillä.
Mitäköhän muuta...
Lomalla EI tarvii tehdä mitään, viikonlopuiksi ei tarvi suunnitella mitään.. Ruokaa ei tarvii tietää, mitä syö huomenna.. Kunhan vaan rämpii päivästä toiseen, niin voi itseään päähän taputtaa iltaisin nukkumaan käydessä, että " jestas, selvittiinpäs taas yks päivä" .
olen hirveän aamu-uninen ja silloin kun on univajetta ja tiedän että aamusta tulee takkuinen, teen illalla kaiken valmiiksi: pakkaan kassit, etsin omat ja lastenvaatteet sukkia myöten valmiiksi kasoihin ja lataan kahvinkeittimen, katson myös että aamiaistarvikkeet on helposti käsillä.
Pystyn nimittäin väsyneenä käyttämään tuhottomasti aikaa johonkin sukkien etsimiseen aamuisin.. ja sitten menee hermo
Aika moni asia on ei-pakollista.
Yksi mitä en ymmärrä on te yrittäjä-miehen vaimot. Oletteko yhtään miettineet miten tuollaisessa yhtälössä käy, kun mies tekee yli 70 h työviikkoa? Lapset ei opi tuntemaan isäänsä ja toisinpäin! SItä on sitten ihan turha alkaa korjailemaan, kun itse havahtuu tilanteeseen 20 v:n päästä.
Miksi miehen pitää tehdä niin pitkiä päiviä? Tulisitteko vähemmällä rahalla toimeen? Onko työtä ihan pakko tehdä vai onko kyse pakkomielteestä, riippuvuudesta? Haluaako mies edes olla kotona?
sitä vain, että jotenkin kaikki sujuu ja jaksaa ja selviytyy aina päivän kerrallaan.
Kuuden lapsen äiti joka juuri viikolla soitti sossuun ja pyysi kesällä lomaa lapsista kun ei jaksa. Mieheni (ei lasten isä) on ollut viimeisen vuoden aikana käräjillä omista lapsistaan yms muuta paskaa on sopinut elämäämme ja hermot on kireellä... Lasten oma isä ei halua lapsiaan tavata. Ei joka toinen viikonloppu eikä muutenkaan kahteen vuoteen...
Alue: Aihe vapaa
lisäksi meidän perheeseen on mahtunut vielä vakavaa sairautta, mikä ei koskaan parane. En meinaa jaksaa, en millään.