Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut jaksatte, joilla ei tukiverkkoa?
03.02.2008 |
Nyt ois hyvät neuvot tarpeen. Alan olla aika loppu. Miehen kanssa ei arki suju ollenkaan, joudun vastaamaan täysin kodista lapsista. Mies on kuin kolmas lapsi, ei yhtään tajua mitä kotona tehdään.
Viimekin yönä molemmat lapset heräili vähn väliä ja minä sain lohduttaa vuoroin toista ja vuoroin toista. Mies vaan vittuili. Nousin ylös seitsemältä laittamaan aamupalaa ja mies vaan nukkuu. Ja sama toistuu aina vaan. Kaipaisin toisen aikuisen tukea, mutta ei.
Läheisiä ei asu samalla paikkakunnnalla. Kaverit ovat kiinni omissa töissään ja perheissään. En voi jättää lapsia miehen vastuulle paria tuntia pitempään, koska en voi luottaa. Sitä paitsi haluaisin olla kotona joskus rauhassa. Miehelle pitää kaikki sanoa ja sitten se on nalkuttamista.
Nuorin on viellä alle vuoden, joten en halua laittaa vielä hoitoon. Ja kuinka sitten jaksaisin työn ja kodin?
Mies käy töissä, eikä ole edes pitkät päivät, mutta siitä huolimatta ei ole läsnä.
Joo tiedän, ettei olisi pitänyt tehdä lapsia moisen kanssa, mutta ihmiset näköjään voivat muuttua. Huonompaankin.
Pitäs vaan jaksaa...
Kommentit (7)
Perheneuvottelun paikka. Ja sanot, että olet ajatellut jopa epätoivoissasi eroa tilannettasi helpottamaan, sen pitäisi herätellä. Miehesi on varmaan myös väsynyt, mutta pitäisi keksiä keinoja jolla molemmat jaksaisitte paremmin. Vuorottelua enempi. Toisaalta erolla uhkailu voi saada aikaan kierteen, jossa ero tuleekin yhä lähemmäs ja lähemmäs, jos tilannetta ei saada ratkaistua, mutta askel kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sanot syyksi tukiverkoston puuttuminen ja miehen välinpitämättömyys.
Muistathan että väkivaltaa se on se henkinenkin väkivalta ja se on usein jopa pahempaa, kuin turpoaan saanti....
Voisi tehdä terää parisuhde neuvonta /terapia teille. Meinaan minä kun olin loppu niin paloin loppuun niin totaalisesti että olin 2 viikkoa osastolla ja isännän oli pakko hoitaa muksut... Kummasti antoi perspektiiviä se...
Mutta tsemppiä.
Tuli muuten vielä mieleen, että missä päin asut? Joskos asuinseudullasi olis joku toinen vastaavassa tilanteessa ja tarvitsisi myös juttukaveria ja tukiverkostoa ja löytäisitte toisenne.
ista. Eikä sitten halunnut sinne enää mennä :( Mies ei todellakaan ole väsynyt, koska nukkuu lähes kaikki yöt heräämättä. Viime yö poikkeus kun en heti mennyt isompaa lohduttamaan ja hän heräsi siihen kunnolla. Joskus tosiaan tuntuisi helpommalta, että ei olisi miestä. Tietäisi olevansa vastuussa kaikesta, ilman että toiselta voisi edes apua odottaa.
Masentavaa.
ole tukiverkkojen puuttuminen vaan mies, joka ei ole sitoutunut lapsiinsa mitenkään, onko vaimoonsakaan?
Meilläkään ei ole tukiverkkoa, mutta mies osallistuu täysipainoisesti kodin ja perheen hoitamiseen, ja sen lisäksi meillä käy siivooja, ja kerran, pari kuussa palkattu lapsenvahti.
Mutta kiitos miehen minulla on omaa aikaa harrastuksiin ja kavereiden tapaamisiin, ja niiden avulla jaksankin!
Toki meilläkin käydään kodinhoidosta " keskusteluja" aina aika ajoin, mutta molemmat kuitenkin periaatteessa ovat yhteisymmärryksessä siitä, että molempien panostusta tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan on teidän kahden kauppa nyt, ja kova kovaa vastaan
Alue: Aihe vapaa
kyllä se on siitä miehestä alotettava ja juteltava