Onko kokemusta Isäpuoli adoptoisi lapsen vaikka iologinen isä elossa?

Jos vaan biologinen isä antaa suostumuksensa.

Jos biologista isää ei kiinnosta ja hän on joku juopponisti, niin miksi ei isäpuoli saisi adoptoida lasta?



En ole ap

naiset pakottavat jonkun uuden siippansa adoptoimaan lapsensa, että saatais sama sukunimi kaikille. Etäisä ei ole yleensä mitenkään erikoinen nisti tms. Ihan tavallinen mies, jota ex haluaa höykyttää pahimmalla tavalla.

vaikka bioisä kuoli vasta viime syksynä korkeassa iässä.

Hyvä kuitenkin, että isäpuoli adoptoi!

Oma mieheni adoptoi kun lapseni on aikuinen, emme ala edes kysymään sitä nyt bioisältä, eikä se olisi edes aiheellista. Lapsi tapaa bioisää vaikka hän onkin ailahteleva elämäntavaltaan (tuurijuoppo).

Jos mies antaa naisen käyttää valtaa sumeilematta (en tunne tälläisiä kuvaamasi naisia) niin vika on miehessä! Kyllä jokaisella aikuisella ihmisellä pitää olla oma tahto ja keinot toteuttaa sitä!

Inhottaa tuollaiset sovinistit.

8, miten ihmeessä nainen voisi " höykyttää ex-miestään pahimmalla mahdollisella tavalla" , kun tässäkin asiassa isältä pitää ensin kysyä lupa??? Jos mies kerran on ihan tavallinen mies, miksi hän ei sano tiukasti " Ei käy" ?

Ketään ei myöskään voi pakottaa adoptoimaan lasta vastoin omaa tahtoaan. Yksikään nainen ei voi pakottaa " jotain uutta siippaansa" adoptoimaan lastaan, ei vaikka tahtoisi. Tämäkin asia onnistuu vain, mikäli mies siihen suostuu.

Ja ihan oikeasti, jos mies on niin ressukka ja lapanen ettei uskalla sanoa mitä oikeasti ajattelee niin se on sitten ihan oma häpeä ja sitä on turha itkeä jälkikäteen!

Ihme sovinismia, nainen on aina ja kaikkialla syyllinen! Naisen on siis samanaikaisesti osattava lukea miehen ajatukset, kysyttävä miehen mielipidettä ja ymmärrettävä että mies ei kuitenkaan tarkoita mitä sanoo ja että joka tapauksessa hän muuttaa mieltään parin vuoden päästä ja tämä on naisen syy..?

Ihan mielenkiinnosta, miten naisen olisi toimittava jotta hän ei toimisi väärin? Onko tämä käytännössä mahdollista???

Vierailija:

naiset pakottavat jonkun uuden siippansa adoptoimaan lapsensa, että saatais sama sukunimi kaikille. Etäisä ei ole yleensä mitenkään erikoinen nisti tms. Ihan tavallinen mies, jota ex haluaa höykyttää pahimmalla tavalla.

Vierailija:

vaikka bioisä kuoli vasta viime syksynä korkeassa iässä.

Hyvä kuitenkin, että isäpuoli adoptoi!

Oma mieheni adoptoi kun lapseni on aikuinen, emme ala edes kysymään sitä nyt bioisältä, eikä se olisi edes aiheellista. Lapsi tapaa bioisää vaikka hän onkin ailahteleva elämäntavaltaan (tuurijuoppo).

Ketään ei vo adoptoida ilman molempien biologisten vanhempien kirjallista suostumusta. Kaikki adoptiot tehdään täsmälleen samalla tavalla eli ensin on adoptioneuvonta, jossa tutkitaan adoptoinnin perusteet, ja sitten tehdään paperit. Ei ole mahdollista, että isä ei tietäisi, että hän on antanut lapsensa adoptioon.



Adoptio on kovan luokan juridinen asia. Jos isäpuoli adoptoi lapsen, lapsi menettää kaikki oikeutensa biologisen isän ja isän suvun perintöön, minkä merkitystä voi olla vaikea arvoida etukäteen. Suomessa on pidetty lainsäädännössä kautta linjan tärkeänä lapsen oikeutta biologisiin vanhempiinsa ja tätä yhteyttä suojellaan. Isän tai äidin korvaaminen toisella on tehty mahdollisimman vaikeaksi, jotta uusperheet eivät polkisi lasten ja muualla asuvien oikeuksia sen takia, että haluavat näyttää ydinperheitä.

Ihan heppoisin perustein tälläisiä adoptioita ei Suomessa tehdä. Bioisän oikeuksia ei voida ohittaa, jos hän vähääkään tuntee halua olla yhteydessä lapseensa.



Siksi nämä onnistuneet adoptiot ovatkin lapsen etu. Mitä tekee isällä, joka ei halua olla yhteydessä, ei halua tavata ja vieläpä vapaaehtoisesti luopuu lapsestaan? Usein motiivinaan raha, eipä tarvi maksaa elatusmaksuja.

Tuntuu, että äänekkäimmin asiaa kuin asiaa vastustavat nimenomaan ne ihmiset, joilla itsellään ei ole asiasta minkäänlaista kokemusta. Mutua ja huhupuheita korkeintaan :-/ Adoptio ei ole koskaan mikään kevyt juttu, ja aika harva isäpuoli sellaiseen edes suostuu, ellei siihen ole painavia perusteita. Ja onneksi kukaan kunnollinen bioisäkään ei sellaiseen suostu, sikäli lapsi ei menetä mitään...

Mitä hyötyä esim. väkivaltaiselle narkkarille on siitä, että hänellä on laillisesti lapsi olemassa, jota hän ei kuitenkaan halua edes tavata koskaan? Eikä maksaa elatusmaksuja tai olla ylipäänsä mitenkään kiinnostunut tuosta hänelle täysin vieraasta ihmisestä, jota ei ole ikinä eron jälkeen omasta tahdostaan nähnytkään :( Eikö silloin ole vain oikeus ja kohtuus, että exän uusi mies, joka on yleensä jo vuosia kantanut aitoa isän vastuuta vailla mitään velollisuuksia tai oikeuksia (esim. oikeutta allekirjoittaa kouluun liittyviä lupalappuja yms.), saa vihdoinkin myös laillisen isän roolin lapsen elämässä? Etenkin, jos kaikki osapuolet sitä toivovat. Yleensä lapsi jopa eniten.



Minusta on, eli onneksi se on mahdollista, vaikkakin vaikeaa.

Lapsen isä on sellanen ressukka luuseri. Tavallaan tiedän, että se, ettei tunne lastaan on sille kipeä asia, mutta ei vaan psyykkisten ym. ongelmien takia kykene pistämään tikkua ristiin, että voisi olla lapselle isä. On uhannut tappaa meidät molemmat, huorittelee mua vieläkin ja sata kertaa on sanonut, ettei halua kuulla lapsesta enää ikinä. Henkiseltä tasoltaan sellanen 13-vuotias häirikkö.



On kerran jo sanonut, että mun tuleva mies saa adoptoida lapsen, jos kiinnostaa.



Lapsen isä on vaan luonteeltaan sen verran v-mäinen, että ihan kiusaks voikin muuttaa mielensä just paperien allekirjoitushetkellä. Eikä haluta mun uuden miehen kanssa kiirehtiä, vaikka hän mun 2,5-vuotiaalle on jo nyt enemmän isä kun bioisä on koskaan ollut. Mun miesystäsä suhtautuu mun lapseen jo nyt kuin omaansa, niin helpottaishan se asioita paljon, että olisi sitä virallisestikin.

ja toisekseen näihin kaikkiin juttuihin tarvitaan niin bio- kuin adoptioisän suostumus. Jos miehet ovat niin onnettomia tapauksia että vastoin omaa tahtoaan antavat lapsensa pois/adoptoivat toisen lapsen niin voi, voi.



Tunnen kaksi perhettä joissa isäpuoli on adoptoinut lapsen ja niissä bioisä ei ole ollut lainkaan tekemisissä lapsen kassa. Toisessa mennyt pakotettuna isyystesteihin ja jättänyt elatusmaksut maksamatta, toisessa koko isyyttä ei edes tunnustettu koska isä ei sitä halunnut. Molemmissa tapauksissa adoptio lieni bio-isille helpotus, puhumattakaan nyt lapsista jotka saivat vihdoin oikeat isät. ja tietysti nämä isät saivat ne haluamansa lapset.

Ja ihan käytännön syistä on helpompaa kun uusperheen sijasta saadaan ydinperhe. Lapsilla on samat vanhemmat, isovanhemmat ja oikeudet.

biologinen siittäjä ei halua olla tekemisissä ja samantien kun kysyin adoptiosta, suostui.

En minä ainakaan haluaisi olla ties kenen lapsen mummona.

Adoption jälkeen mies on lapsen isä kaikissa mielissä (paitsi biologisesti) eli eikö hänen vanhempansa ole sen mukaan lapsen isovanhempia, haluavat tai eivät.



Tietysti voihan joku päättää biologisesta lapsenlapsestaankin ettei halua olla hänen mummonsa, mutta virallisesti on silti sitä.

jollekin poikansa adoptoimalle lapselle johon ei ole mitään verisiteitä. En ymmärrä isovanhempia jotka kieltävät biologisen lapsenlapsen, mutta ymmärrän hyvin ettei lapsenlasta näissä adoptiotapauksissa koe omikseen. Itse en voisi ajatella rueavani isoäidiksi vaikka jollekin taaperolle jonka biologisen äidin kanssa poikani aikanaan perustaisi perheen. Heidän yhteiset lapsensa tietenkin olisivat lapsenlapsiani, olisi välit tähän miniään mitä hyvänsä.

Ihan kuin anoppini. Mutta arvaapa miten kävi: Kun anoppi ei hyväksynyt miehen ensimmäistä lasta (sitä siis on oikeasti, vaikkei biologisesti), ei tarvitse omaa poikaansakaan tai muita lapsia tavata.



Oma valinta. Tyhmästä päästä kärsii.

kun nuoremmat lapsesi saavat kuulla miten olet vienyt heiltä mahdollisuuden saada rakastava ja lämmin suhde isoäitiin. Miestäsi käy sääliksi kun ei tuota vertaa osaa puoliaan (siinä samalla äitinsä ja lastensa puolia) pitää.