Onko kokemusta Isäpuoli adoptoisi lapsen vaikka iologinen isä elossa?

oletteko tuolla kannalla silloinkin kun on kysymys pojan ja vaimon yhdessä adoptoimista lapsista? Eihän teillä silloinkaan ole verisiteitä näihin adoption kautta sukuun tulleisiin lapsiin. Aika surullista, varsinkin kun ottaa huomioon että adoptio on aika oma kriisinsä ja silloin perhe ja lapsi ennen akikkea tarvitsisi tukea ympäristöstään. Ikävää ettei voi kokea edes kuuluvansa isovanhempien sukuun.

Ja juuri niin mies tekeekin: pitää kaikkia lapsiaan (biologisia ja adoptoituja) ominaan ja tasavertaisina eikä anna ulkopuolisten jaotella lapsia. Miltä sinä luulet että vanhimmasta tuntuisi, jos hän näkisi miten vanhemmat antavat nuorempien luoda lämpimät (miten noin kylmän ihmisen kanssa tällainen onnistuu, sitä en tiedä) suhteet isoäitiinsä, mutta eivät tee mitään sen eteen että vanhin lapsi saisi myös tasa-arvoisen kohtelun?

Minusta 27 mies toimii ihailtavasti, onneksi ei ole tullut äitiinsä! Sääli mummua, joka jää oman kylmän sydämensä takia paitsi niin monista hyvistä asioista. :(

Kyse ei siis ole minun valinnastani. Isovanhemmat valitsivat itse. EIvät tulleet mm. häihimmekään, joten poikansa teki lopullisen päätöksen. Minä olen alusta asti yrittänyt luovia, ei onnistu.



Ja kyllä meillä pidetään yhtä. Lapset eivät menetä mitään, narsistien poissaolosta. Itse ne isovanhemmat tässä menettää.

Eli siis, minä en ole tässä ketään kieltänyt/käskenyt.



Mutta kyllä, olen ylpeä miehestäni, joka ei todellakaan jaottele lapsia perimänsä mukaan. Mies tuli niin aikaisin elämäämme, että on ollut esikoisen vauva-ajankin mukana.

Silloinhan mies on yhdessä vaimonsa kanssa hakemassa ja toivomassa tätä lasta ja lapsi on hänen yhtälailla kuin vaimon.



Näissä isäpuolen adoptoinneissa on kysymys siitä että lapsi tulee vähän niin kuin kaupanpäälle ja miehelle miltei pakkotilanne adoptoida lapsi jos vaimo sitä haluaa. Ymmärrän että tuollainen loukkaa isovanhempia.

Taidan olla onnekkaampi kuin tajusinkaan. Mun miesystävän perhekin on meinaan ottanu mun lapsen ihanasti vastaan. Ei ne sitä rakastais,ellei se lapsi olis niitten pojalle tärkeä. Ne luottaa niiden pojan arviointikykyyn, että on ottanut itselleen sellaisen naisen, jota oikeasti rakastaa. Ja tässä paketissa tuli pieni lapsi mukana.



Varmasti sitten jos ihan oikeita lapsenlapsia saavat, niin varmasti ne on erityisempiä kuin mun lapsi, oli adoptoitu tai ei. Mutta ihanalta se tuntuu, että mun pieni tyttö on otettu siihen sukuun ihan yhtä lailla kuin minäkin. Enemmän se on mun lapsen sukua kuin bioisän suku.



Ai että kun olen onnellinen.

Meillä ei ainakaan ole mitään pakkotilannetta. En todella pakottaisi miestä mihinkään adoptioon. Eikä se mitenkään eroa " normaali" adoptiosta.





Ei niihin välien menoon ainoa syy tuo tyttö ollut, mutta mies sen jokatapauksessa itse päätti.



t27

Sekin että myönnät biologisten lastenlasten varmaan olevan jollain lailla erityisempiä isovanhemmille. Luulen että monet tekevät karhunpalveluksen vaatimalla isovanhemmilta ihan samaa suhtautumista lapsiin. Tarkoitan että tottakai lapsia kohdellaan yhtälaisesti eikä lapsille saa näyttää toisen olevan läheisempi, mutta varmasti se kun näkee oman biologisen lapsenlapsen on eri tilanne kun se että poika esittelee tyttöystävänsä lapsen vanhemmilleen.

Isovanhemmat ovat yleensä jo sen verran iäkkäitä, että ajattelevat perintöasioita. Monet heistä eivät halua, että heidän vaivalla hankkimastaan omaisuudesta osa joutuu aikanaan sellaisille ihmisille, jotka eivät ole heidän verisukulaisiaan. Nämä adoptoidut lapsenlapset ovat juuri sellaisia, ja tämä on useinkin sen pienen karsastuksen ja vaikeuden syynä.



Perinnön siirtäminen sukupolven yli suoraan lapsenlapselle on myös nykyään erittäin yleistä. Jos poika on narkkari, pojanpojalla tai -tytöllä on erittäin suuret mahdollisuudet periä testamentilla. Miettikää tätäkin ne, joiden mielestä lapselle ole mitään iloa huonosta isästä.



Kysymys on myös henkisestä perinnöstä. Nuorten on vaikea mieltää näitä asioita, mutta kun itsekin vanhenette niin mieleenne tulee, mitä arvoja itse haluaisitte välittää lapsenlapsillenne. Ehkä on joku tärkeä vanha esinekin, jonka haluaisitte pysyvän suvussa. Adoption myötä katkeaa aina yksi sukuyhteys.



Suku ei ole yksi ihminen, isä tai äiti. Se on historia.

loukkaa isovanhempia??? (Loukkaako isovanhempia samalla tavalla, jos ydinperheessä äiti pakottaa isän tekemään vielä yhden lapsen vaikka isä ei oikeasti tahtoisi?)

Adoptio = adoptio = adoptio! Adoptiossa miehestä tulee IHAN OIKEASTI lapsen isä ja hän on yhtä lailla lapsen vanhempi kuin äitikin! Adoptio myös suoritetaan ihan samalla tavalla kuin muissakin tapauksissa, eli se ei ihan mene niin että vaimo katsoo kiukkuisena kaulin kädessä vieressä että mies kirjoittaa sopimukseen nimensä ja that´s it.

Millaisia miehiä te tunnette, kun pidätte heitä ihan aivottomina idiootteina jotka kulkevat kiltisti narunpäässä sinne mihin vaimo tahtoo? Minun miehelläni ei ainakaan ole mitään ongelmia sanoa omaa mielipidettään tärkeisiin asioihin, hän kykenee aivan hyvin esim. ilmoittamaan että ei tahdo enempää lapsia jne.

Meillä tämä asia ei ole henkilökohtainen, sillä olemme ydinperhe, mutta en voi käsittää joidenkin vastaajien mielipiteitä!

Vierailija:

Silloinhan mies on yhdessä vaimonsa kanssa hakemassa ja toivomassa tätä lasta ja lapsi on hänen yhtälailla kuin vaimon.

Näissä isäpuolen adoptoinneissa on kysymys siitä että lapsi tulee vähän niin kuin kaupanpäälle ja miehelle miltei pakkotilanne adoptoida lapsi jos vaimo sitä haluaa. Ymmärrän että tuollainen loukkaa isovanhempia.

lapsenlapsekseen? Silä etteivät halunneet olla tämän kanssa missään tekemisissä, vai niin etteivät vain kokeneet tätä omakseen? Lapselle voi olla tärkeä ihminen ja pitää tästä vaikkei koekaan oamksi lapsenlapseksi samalla lailla kuin biologisia lapsia.



Olisiko ollut mahdollista antaa isovanhemmille aikaa tottua tilanteeseen ja oppia hyväksimään lapsi lapsenlapseksi, ainakin ennen kuin ruvetaan yhteisiä lapsia tekemään? Tottakai tuo miehen vanhemmille kova paikka kun sukuun yht' äkkiä heitetään vieras lapsi. ja vielä nuo perintöasiat päälle. Helposti siinä tulee kuva että nainen haluaa vaan adoption myötä päästä käsiksi rahoihin.

Halusin päästä käsiksi rahoihin. Eiköhän tässä meikäläisen suvussa olla " pikkuisen" rikkaampia kuin tuolla.



Nyt pikkuisen malttia, kun ei tiedetä taustoja. Aikaa taatusti annettiin. Adoptiota ei siis vieläkään ole kokonaan loppuunsaatettu ja puolitoista vuotta on ollut välit poikki.



Sillä narkkarillakin on muuten perintöoikeus lakiosaansa. perintöä ei voi vain siirtää yhden sukupolven yli.



Biologia ei merkitse yhtään mitään.



27

Kyse oli siis edelleen yhteisestä lapsesta ja uusia lapsiakin tehtiin. Kaikki on itseasiassa tulleet aika yllätyksenä meille, nuo lapset. Ei kai sen takia tehdä aborttia, että saavat isovanhemmat ensin tottua tuohon ei-biologiseen, mutta ihan yhtä oikeaan lapsenlapseen.