Kuka tahtoo jutella mun kanssa mun miehestä?

Ongelmana on aina ilmeisesti ollut kiinnostus useampaan kuin yhteen naiseen kerrallaan.



Exäänsä, minun edeltäjääni oli pettänyt, ja suhde oli kaatunut siihen. Miehelläni kesti pitkään päästä yli tuosta exästään. Vielä minun kanssa alkuaikoina hieman ajoittain haikaili exänsä perään, tämän kanssa ei kuitenkaan koskaan minua ole pettänyt.



Mutta kun mieheni vähän juo niin seksuaalinen innokkuus yltyy ja yltyy ja rajat unohtuu. Flirttailee ihan täysillä muille naisille (luulin välissä jo tämän loppuneen, mutta ilmeisesti oli harhaa). Pari kertaa on ihan oikeasti pettänyt fyysisesti eli harrastanut seksiä jonkun muun kanssa. Ja pari kertaa henkisesti ollut pidempi tekstiviestittely jne suhde.



Olemme olleet yhdessä 12 vuotta. Jos olisi tiennyt mitä tästä tulee niin en olisi yrittänyt. Mutta nyt on kolme pientä lastakin. Luulin alun jälkeen että mieheni on muuttanut tapansa, minun kanssa baarissa ei enää flirttaillut muille enkä kuullut kavereiltakaan mitään. Pitkään elettiin seesteistä hyvää elämää (mieheni on muuten aarre: hyvännäköinen, ahkera, huomioonottava jne) ja luulin että mies on jo sitoutunut minuun 100%.



Mutta nyt kun lapset on 6kk, 3v ja 5v niin homma on riistäytymässä käsistä. Mies tahtoisi joka viikonloppu käydä viihteellä. Jäi jo kiinni kun oli viime vkl pettänyt minua menemällä sänkyyn ja vielä oli kumi unohtunut joten nyt on sp-tautivaarakin.



On kotona iloinen ja innokas mutta myös kovasti olisi menossa koko ajan. Kevättä rinnassa. Mua itkettää ihan hirveästi.



Kerroin miehelleni jo näistä, hän vaan että hän rakastaa minua eikä tahdo loukata ja " se oli pelkkää seksiä" ja " se oli vaan kaveruutta" " sua mä rakastan" . Oli kuitenkin puhunut minusta paskaa sille jonka kanssa petti, mm kertonut että valitan ja jäkätän täällä kotona. No totta, mies on koko ajan viihteellä ja minä hoidan nytkin sairaat lapset yksin.



Välissä oli tosi hyväkin kausi. En tiedä auttaako tässä enää mikään vai tuleeko ero. Itkettää kaikki. Lapset, isä kun on hyvä isä silloin kun on kotona. Kaikki yhteiset ystävät ja miehen sukulaiset joista on tullut kuin minun sukulaisiani. Miehen ihana äiti joka on minulle tosi läheinen. Ne kaikki monet hyvät hetket.



Mietin josko tämä tästä taas hyväksi muuttuisi, mutta kaiken nieleminen tuntuu mahdottomalta.



Mietin että olin tyhmä kun en heti suhteen alussa jättänyt. Mutta luulin että kyse oli vain heikosta itsetunnosta (miehellä oli huonot kotiolot) ja exästä ja siitä ettei oltu vielä kunnolla sitouduttu, ja kun vuosia meni hyvin niin luulin että se on muuttunut. Mutta olin tyhmä. Kerran pettää niin varmaan aina pettää. Olishan se piirre pitänyt jo huomata silloin.



Nyt taas mies viihteellä. Tosin vain " käymässä" miespuolisen kaverinsa luona kuulemma. Ahdistaa. Näen mielessäni mielikuvia siitä panemassa kaikkia tuttuja ja puolituttuja.