hei kertokaapas minulle yksi juttu, herkät ihmiset!
Näillä palstoilla näkee usein juttuja, kun jollekulle tapahtuu jotain ja se sitten itkettää ihan tuntemattomia ihmisiä. Siis jos vaikka odotuspuolella joku saa keskenmenon ja siihen kommentoidaan, että " itkin puolestasi" . Minä pidän itseäni herkkänä ja toki tunnen syvää myötätuntoa heitä kohtaan, joita kohtaa niin iso epäonni :(
Mutta olenko siis tunteeton, kun en sitten millään kyllä pysty kyyneleitä vuodattamaan tuntemattoman ihmisen puolesta? Vai onko noissa viesteissä edes perää, vai kirjoittaako joku niin siksi, että osoittaisi enemmän empatiaa kärsivää kohtaan?
Toivottavasti en loukkaa tällä ketään..pohdin vain, olenko itse tunteeton/kylmä, kun en kykene tuntemattoman puolesta itkemään. Toki tietysti riippuu asiastakin, lähinnä nyt tarkoitan keskenmenoja yms.
Kommentit (9)
Luulen, että suurin syy on ollut se, että asiat on kirjoitettu herkästi. Välttämättä jonkun toisen kertomana sama asia ei olisi ollut niin koskettava...
ja kyllä monesti tulee tippa linssiin lukiessa täältä erilaisia koskettavia juttuja. Esim. lapsen syntymä ja kuolema on sellaisia joissa herkistyn, riippuu paljolti juuri siitä miten tarina on kerrottu.
Itse en esimerkiksi pysty katsomaan Elämä Lapselle-konserttia itkemättä... Ne tarinat pienistä potilaista nostaa palan kurkkuun heti.
ihminen itkee sellaisille asioille, joilla on jonkinlainen yhtymäkohta omaa elämään, omiin kokemuksiin, ajatuksiin, toiveisiin, pettymyksiin jne.
Esimerkiksi elokuvissa ihmiset itkevät oikeasti omia asioitaan, eivät niiden elokuvan henkilöiden asioita, vaikka siltä saattaisi äkkiseltään tuntuakin.
jotta itkisin ;) Tänään viimeksi valu veet silmistä ja tuli pari uhkaavaa nyyhkäisyä, kun kattelin lapsukaisen kanssa Pienen punaisen traktorin Pikku kakkosessa ;D Oli niiiiiin koskettavaa...
Ja vollaan ihan kympillä jos puhutaan kuolemasta tai sairastumisesta... Varsinkin, jos kyseessä on lapsi..
Minä en tosiaan paljoa tarvi, että parku tulee, mutta jokainen meistä on omalaisensa ja näyttää empatian ja surun eri tavalla...
Olen herkistynyt paljon lapsen tulon jälkeen, ja joissain asioissa ja jossaain mielentilassa kyyneleet tulevat todella helposti.
itken myös jos jollekkin sattunut suuri onni
olen kyllä aika herkkä ja itken mille milloinkin...
silmään tuolta toisesta ketjusta kun kuvittelin yhden surullisen kohtauksen mielikuvituksessani. Silloin kun pystyn tyyliin nähdä jonkun surullisen tapahtuman mielessäni niin silloin kyyneleet pursuaa silmiin... Yleensä juuri koskien surullisiin lapsi juttuihin.... Mutta toisaalta itken jos esim. näen, että joku muu itkee. Varsinkin jos se on joku läheinen. Tekee niiiin pahaa nähdä esim. oma isä joka itkee... Mutta itken jopa kaunareissa(tiiän...hölmöö, mutta ku se vaan tulee...)
en vuoksi. :/
Tai voihan se olla, että jos itse on kokenut saman, niin omat muistot tuntemuksista tulee pintaan ja sitten itkettää...