Olen juuri saanut keskenmenon ja suren asiaa kovasti, ihanaa kun ystävät soittelevat ja kertovat lapsentekosuunnitelmistaan!

Tietävätkö tilanteestasi? Jos tietävät, tuo on vielä kahta julmempaa.

herkkyyttä muiden lastenteko-puheille. En koskaan ottanut niistä nokkaani tai stressiä. Eivät ne ihmiset tajua, koska eivät ole itse samaa läpikäyneet. Itse myös hehkuhtelin lapsen saamista ja ehdinpä raskauttanikin hehkuttamaan molemmilla kerroilla, ja enpä silloin tullut miettineeksi, että onko jollakulla ongelmia lapsensaanin kanssa tms... Kaikki päästelee sammakoita suustaan.

Surra saa, mutta ei kannata jäädä suruun rypemään.

Yksi lapsi ennestään ja aika iso jo, ja nämä " pitää saada pienellä ikäerolla" -suunnitelmat saavat minut tuntemaan itseni tosi epäonnistuneeksi. Tämä raskaus, joka päätyi keskenmenoon oli lähestulkoon viimeinen mahdollisuus tulla raskaaksi. Kärsimystä ja surua ei helpota ystävien puheet joista aloituksessakin mainitsin.

Alat olla jo mielensairas tän asian kanssa, ainakin jo 4. aloitus

Kukaan ei kait missään vaiheessa sanonut, että toisten pitää jäädyttää omat suunnitelmansa. Ei, vaan ymmärtää olla hehkuttamatta omaa onneaan liikaa. Se tuntuu todella pahalta km kokeneesta ja varsinkin jos kyseiset ystävät tietävät mitä on käynyt. Ja ap, mulla vastaavia kokemuksia. Tosin en tiedä vielä voidaanko saada lapsia lain. Toivotaan.

Ystävät saavat elää miten haluavat, sitä en yritäkään estää. Päin vastoin koitan kestää. Jotkut sanat vaan loukkaavat.