Kerro mulle parhaan ystäväsi huonot puolet, niin kerron sinulle millainen olet.

Muuta en keksi. Oikeasti.

se välillä ottaa päähän..

-

omiinsa takas. Kertoo muiden salaisuuksia mulle, eli en voi luottaa, etteikö mun juttuja muille, ainakin miehelleen. Vain hänen valintansa ainoita oikeita, siis aika ylimielinen muiden valintoja kohtaan. Ei arvosta duunareita vaan akateeminen pitää olla, että voi olla jotain mieltä. Jahkailee ja myöhästelee.



On siinä paljon hyviäkin puolia, enkä edes oikeestaan jaksa välittää noista huonoista, koska rakastan häntä.

Näkee vain itsensä (ts. kääntää asiat aina itseensä), on pahoillaan asioista, jotka ao. henkilön tekee onnelliseksi (ihan kuin se olisi itseltä pois, että joku on onnellinen..?). On aina oikeassa, asiassa kuin asiassa -vaikka olisi todistettu, ettei edes ole...

Ihana ihminen, fiksu ja ymmärtäväinen!

minkälaisia ne kaverit sitten ovat :D



Oma hyvä ystäväni on tuttu yli 30 vuoden ajalta. Hän ei ärsytä minua. Nekin piirteet, jotka voisivat ärsyttää, ovat niin tuikituttuja ja osa häntä, etten osaa nähdä niitä ärsyttävinä.



Miten voitte kutsua parhaaksi ystäväksi ihmistä, johon ei voi luottaa, joka ei osaa kuunnella tai harmistuu toisen onnesta? Miten määrittelette ystävän ylipäänsä?

Vierailija:

minkälaisia ne kaverit sitten ovat :D

Ystävän kanssa eletään arkea, ollaan yhteydessä joskus enemmän kuin olis viisasta, puhua pulputetaan kaiken maailman asioita, jaetaan rahat ja ruuat ja hoidetaan lapsia, pakotetaan tupperware-kutsuille, puretaan pahaa mieltä, ollaan itsekeskeisiä välillä, koska tiedetään, ettei toinen lähde viereltä kuitenkaan, kerrotaan joskus salaisuuksia puolisolle, koska unohtuu, että olemme erilliset ihmiset... Ystävän kanssa on vaikeeta, raskasta, tuskaista, mutta myös helppoa ja avointa ja syvää, ei tarvitse taustoittaa jokaista juttua, toinen ymmärtää jo kulmien kohottamisesta.

Ystäväni ei ole virheetön, minä vielä vähemmän. Hän ärsyttää minut välillä kiehumispisteeseen, uhoan mielessäni, etten ikinä enää halua nähdä sitä ja kotiin päästyä soitan sille, kun tuli mieleen että se varmaan tahtois mun pieneksi jääneet farkut.