Mikä neuvoksi, 1,3v syö vain vihanneksia

Kala on pehmeää ja mietoa ja yleensä lasten mieleen. Kannattaa kokeilla myös pieninä sormiruokina, jos se innostaisi maistelemaan.

niissäkin on proteiiniä. Meillä pilkottiin lihapullia pieneksi ja sai syödä hammastikulla. Jokaisessa suomen lippu.

lihaa. Ruokalusikallinen päivässä riittää hyvin noin pienelle.

Kokeilkaa erilaisia lihoja.



Meillä esim tuon ikäisenä tyttö tykkäsi kovasti minun tekemistäni lihapullista (tein oikein pehmeiksi ettei paljon tarvinnut edes pureskella).



Toinen meidän tytön suosikki on ollut ihan pienestä asti broileri.

Naudanliha ei uppoa oikein vieläkään (ikää 2v3kk)



Ja kalaa meidän tyttö on rakastanut pienestä pitäen. Esim kuhafile voissa paistettuna uppoaa tytön suuhun alta aikayksikön.



Ja ainakin meidän tyttö on tykännyt syödä lihan ja kalan erillään ja kasvikset erillään. Kaikki " muussatut sössöt" jäi kyllä syömättä.



Ja älä stressaa asialla. Lihaa ei tuon ikäinen tosiaan kovin paljon tarvitse. Tärkeämpää se on, että kasvikset maistuu.

Ikivanha aloitus mutta meillä on sama ongelma :( purkkiruokaa ei myöskään suostu syömään.

Miksi pitäisi syödä lihaa, jos se selkeästi on vastenmielinen asia lapselle? Lapsilla on yleensä ihan todella selkeät eettiset moraalikäsitykset (jotka tulevat syvemmältä kuin siitä, mitä heille on opetettu), ennenkuin heidät kasvatetaan niistä pois ja laitetaan vanhempien omat käsitykset tilalle. Tee lapselle monipuolista ja terveellistä kasvissruokaa, ja pidä ruokavaliossa vaikkapa kananmunat ja maitotuotteet, ehkäpä kala myös (eläinperäisiä tuotteita on kuitenkin jonkun verran hyvä saada, enkä koe että ihmistä on biologisesti tarkoitettu täysin vegaaniksi).

Minä ihan pienenä lapsena (siis reilusti alle kouluikäisenä) kieltäydyin syömästä lihaa eettisistä syistä, en kokenut oikeaksi syödä toisia eläviä olentoja. Kukaan ei sitä minulle erikseen opettanut, suvussamme ja lähipiirissämme ei ollut ketään kasvissyöjiä ja se oli silloin varmasti muutenkin todella harvinaista, asuimme vielä melko syrjäisellä maaseudulla. Äitini mielestä kasvissyönti on nykyisinkin ihan absurdi ja typerä ajatus. Ruokailut olivat usein huutoa, itkua ja raivareita, ruuan pois yökkimistä (ei siksi, että oli pahaa vaan siksi, että en vaan ihan todella halunnut ja pystynyt syömään eläimiä, koko ajatus kuvotti) jne. Äitini kuitenkin pakotti ja osittain huijasi minut syömään lihaa, ja kyllähän siihen sitten pikkuhiljaa tottui. Aikuisiällä tosin ryhdyin uudelleen kasvissyöjäksi.

Vaikka äitini tarkoitti hyvää eikä varmaan ymmärtänyt, että ilman lihaakin voi elää, niin olen kyllä silti ehkä hieman katkera tästä. Ja siitä, miten lapsien omaa halua, tahtoa ja moraalikäsityksiä ei oteta tosissaan tällaisissa asioissa, missä siitä ei olisi mitään haittaa kenellekään.