Liian kiltti äidiksi ?!?

saa aikamoiset raivarit :( Nytkin on huono omatunto että räjähdin tuossa alkuillasta. Jaksoin olla kiltti koko päivän ja sitten rätsähti - en halunnut naputtaa koko päivää...



Vai tätäkö se vaan on tää lasten kanssa oleminen, puuh..

että vietät liikaa ja liian tiivistä aikaa lapsesi kanssa...

Lapsi on kestävämpi kuin luuletkaan, miten lapsi oppii tunteita ilmaisemaan jos sinä pihtaat niitä. Ole oma ittes äläkä jännitä. Raivarit ei ainakaan lasta kasvata oikeisiin tunneilmaisuihin.

Ja entä sitten kun tulee pettymyksiä isona, kuinka sitten osaisi niitä käsitellä?

Mutta tukiverkostot on niin olemattomat että pakostakin ollaan vapaa-ajat paljon yhdessä - vaikka siis kodin ulkopuolisia menoja aina keksin. Mutta rentoa se ei ole, mulle. Lapsi onneksi vaikuttaa sangen hyvinvoivalta, äidin ajoittaisista rätsäyksistä huolimatta. Itse olen aika loppu.

että äiti on väsynyt. Ihan hyvin hänelle voi sanoa, että ei käy nyt, äiti on väsynyt, tehdään toisena päivänä. Ihan hyvin voit sanoa, että äiti syö nyt välipalan ja lukee lehden. Nyt on äidin vuoro.

Olisi voinut olla minun kirjoittama teksti. Meillä 5-v. lähtee syksyllä päiväkotiin, vaikka itse olen kotona. Miedän 5-v. tarvitsee todella paljon virikkeitä pysyäkseen " aloillaan" , en ehdi siihen kaikkeen nuorempien hoidolta.

juuri 5 v täyttäneeltä toisen ihmisen huomioimisen suhteen... Mitä lapsi " kestää" .. ?? Kuulisin tosi mielelläni teidän muiden mielipiteitä jos näin pe-iltana ja hiihtolomaviikon alla tällaista jaksette pohtia...



Jostain kasvatuskirjasta luin että perheessä voisi olla esim torkkupeitto jonka alle meneminen on merkki lapselle tai aikuiselle että nyt toinen haluaa oikeasti levätä.



ap

5-vuotiaan kehitys on suvantovaiheessa: Lapsi on omatoiminen, aloitteellinen, tasapainoinen, sopeutuva, rauhallinen ja monella tapaa ison oloinen. Hänestä mukavaa olla avuksi, ja hän osallistuu mielellään esim. kotitöihin. Töiden vieminen loppuun asti on hänelle tärkeää.



Toisaalta 5-vuotias on vielä monin tavoin pieni lapsi. Hän haluaa välillä heittäytyä pienen rooliin ja tulla hoivatuksi. Kiukunpuuskat ja tunteiden ailahteleminen ovat nekin osa normaalia arkea. Lapsen itsekritiikki saattaa nostaa päätään ja hänen luottamuksensa omiin kykyihinsä voi horjua. Lapsella voi myös olla erilaisia pelkoja, esim. epäonnistumisesta. Rohkaisu, kannustus ja vahvuuksien huomioiminen ovat tärkeitä.



Tässä iässä lapsen luonteenpiirteet ja persoonallisuus näkyvät entistä selvemmin. Elämää leimaa edelleen voimakas mielikuvitus. 5-vuotias ymmärtää kuitenkin paremmin kuin 4-vuotias, mikä on oikeasti totta ja mikä satua: ¿Tää on oikeesti meidän mattopiiska, mut leikisti tää on nyt mun lumikenkä.¿



Lapsi nauttii vitseistä ja sanaleikeistä, mutta ei halua olla huumorin kohteena. 5-vuotias voi pahoittaa mielensä herkästi.



Tässä iässä lapset yleensä hyväksyvät jo sen, että heistä tulee isoina miehiä tai naisia. 5-vuotias poika samastuu isäänsä, isä on ihailun kohde ja sankari: ¿Meidän isä on paljon vahvempi kuin teidän!¿ Pojat ihailevat vahvoja toiminnan miehiä kuten palomiehiä ja urheilijoita. Jos pojalla ei ole arjessa läsnä omaa isää, hänelle voi kertoa kuinka hänestä kasvaa isona aikuinen mies kuten isoisä, setä, kaverin isä tai joku muu pojan ihailema mies.

5-vuotias usein nauttii muiden lasten ja aikuisten seurasta. Toki lapset ovat tässäkin suhteessa yksilöitä. Jos lapsi säännöllisesti vetäytyy muiden lasten seurasta ja haluaa leikkiä vain yksin, vanhempi voi järjestää ja kannustaa lasta tilanteisiin, joissa hän tapaa myös muita lapsia. Ujous voi helpottaa leikkitaitoja harjoitellessa. Vanhemmilta se vaatii herkkävaistoista tasapainottelua yksilöllisyyden kunnioittamisen ja sosiaalisten taitojen harjoittelun tukemisen välillä.



5 vuoden iässä lasta alkaa usein kiehtoa leikit ja pelit, joissa on selkeät säännöt. Peleissä häviäminen on edelleen vaikeaa. Kaverit ovat usein 5-vuotiaalle tärkeitä, hänellä voi olla jo joitain erityisen hyviä ystäviä. Etenkin tytöillä saattaa olla paras ystävä. Sekä tytöillä että pojilla voi olla ensimmäisiä ihastumisia vastakkaiseen sukupuoleen.



Ystävyyssuhteet alkavat olla melko kestäviä. Lasten sosiaaliset taidot ovat hioutuneet aiempaa taitavammiksi. He osaavat neuvotella asioista, joustaa tarpeen mukaan ja pukea tunteitaan sanoiksi. Kavereiden kanssa ei tule enää niin helposti riitaa. Välillä sanan säilä saattaa kuitenkin lentää kipakastikin! Suuria puheita käytetään myös, kun halutaan tehdä vaikutus kavereihin. Leuhkiminen ja mahtailu kuuluvat asiaan, niillä voidaan myös peitellä joitain omia puutteita.



Kun lapsi hermostuu vanhempaansa, hän voi olla hyvinkin ärhäkkä: " Ole hiljaa tyhmä! En jaksa kuunnella!" Tätä ei tarvitse pelästyä. Lapsen kiukun voi ottaa vastaan ja antaa nimen isolle tunteelle: " Näen, että olet tosi vihainen. Kertoisitko mikä sinua harmittaa?" Lapsen rauhoituttua jutellaan, kuinka haukkumasanat loukkaavat ja pahoittavat mieltä.



Kavereiden mielipiteet vaikuttavat entistä enemmän siihen, mikä on hienoa ja hyväksyttävää. Erityisesti hieman vanhemmat lapset ovat usein 5-vuotiaille esikuvia.



Lapset ovat jo taitavia erilaisissa yhteisleikeissä. He jäljittelevät roolileikeissään tärkeitä aikuisia: vanhempiaan, lääkäriä, palomiestä, kauppiasta tai päiväkodin opettajaa. Erilaiset roolit alkavat täydentää toisiaan: leikissä on äiti, vauva ja sisko eikä kolmea äitiä.



Pienikin rekvisiitta luo mielikuvituksen avulla upeita rooleja ja maailmoja: huivi on prinsessan huntu tai merenneidon pyrstö ja tuoli-jono bussi tai lentokone.



Lapsen moraaliset käsitykset ja tunteet kehittyvät huomattavasti. Hän pohtii hyvän ja pahan eroa ja hakee vanhemmalta vahvistusta omille käsityksilleen. Lapsi ymmärtää oikean ja väärän eron. Hän ymmärtää mikä on oikeudenmukaista ja reilua ja suuttuu tosissaan, jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.



Arvioidessaan jonkin teon pahuutta, lapsi arvioi sitä yleensä teon lopputuloksen eikä tarkoituksen perusteella. Esim. lapsesta on pahempi asia rikkoa monta astiaa vahingossa, kun tiskaa kuin rikkoa yksi astia, kun pihistää sieltä pikkuleipiä.



Yhteinen hassuttelu, hellittely ja arjen toimien jakaminen vanhemman kanssa ovat lapsen päivän huippuhetkiä. Isä ja äiti ovat edelleen lapselle maailman tärkeimmät ihmiset.



Arjen takkuja

¿Kiukuttelu, varsinkin päiväkodista haettaessa. Ruoka ei kelpaa. En voi lähteä mihinkään ilman, että 5-vuotias loukkaantuu ja itkee. Sisarusten nahistelu. Kohtuuttomat vaatimukset.¿

¿5-vuotias uhmaa ja saa raivareita, kun ei saa tahtoansa läpi. Lapset eivät halua illalla nukkumaan. Syövät iltapalan hitaammin kuin etanat, pelleilevät ja piiloutuvat, jotta eivät joutuisi sänkyyn.¿

Poikani hyvin harvoin viihtyy itsekseen, vaikka ohjaan häntä siihen ja kieltäydyn leikkimästä. Hän jää sitten viereeni ja yrittää jotenkin osallistaa minut, vaikka vaivihkaa, sanallisesti. En ole karkoittanut häntä siitä. Minkä opin hän tästä sitten saaneekaan, mutta tuntuisi pahalta ajaa lapsi esim omaan huoneeseen. Kokemuksia - ?

Ilmeisesti puuhaatte paljon yhdessä? Kannattaisi ottaa käyttöön äidin oma aika. Aloita kahvikupposesta, jonka juonnin aikana sinua ei saa häiritä. Meillä 5v osaa jo ihan hyvin antaa olla rauhassa, mutta jos tulee höpöttelemään, sanon, että kuule, nyt äiti juo kahvinsa ja jutellaan sitten, jaksat kyllä odottaa hienosti.



Tai jos haluan lukea kirjaa rauhassa, en liiku sohvalta kun lapsi haluaa. Kuuntelen kyllä asian, mutta jos ei ole akuuttia hätää, sanon lukevani sivun tai luvun loppuun ja katsotaan sitten.



Kyllä hän ymmärtää sen, että nyt äiti on väsynyt, mutta kun äiti saa vähän aikaa olla itse, lukea pikkuisen kirjaa tai juoda kahvia, niin sitten äiti jaksaa taas paremmin.

Pidä säännöistä kiinni. JOHDONMUKAISESTI.

olotilaani ja se on käynyt nyt rassaamaan. Pienemmän lapsen kanssa on pakkokin on hälytysvalmiudessa, mutta nyt ei enää jaksaisi.



Kiitos ajatuksistanne! Helpotti oloani.

ap