Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olenkohan minä jotenkin outo? -vuodatusta lapsettomuudesta-

Vierailija
25.10.2006 |

Palstasisaret!

On alkanut tässä mietityttämään, että onkohan sitä tullut vähäteltyä meidän lapsettomuutta. Tuntuu, että joka tuutista kuulee " Ollaan yritetty jo puoli vuotta/vuosi/1,5 vuotta, eikä tärppää! Nyt menossa ties monesko kierto hoidoissa" jne. En halua millään tavalla vähätellä näiden ihmisten ahdistusta ja tuskaa lapsettomuudesta, mutta silti tuntuu oudolta... Havahduin vasta äskettäin siihen, että meillä ollaan oltu ilman ehkäisyä reilut neljä vuotta. Sen aikana on ollut yksi raskaus - sekin päättyi keskenmenoon (melkein 4 vuotta sitten). Vasta pari viimeistä vuotta on mieleen alkanut hiipiä ajatus siitä, että mitä jos se lapsi ei sitten ilman apua tulekaan, olemmeko me oikeasti lapsettomia? Jotenkin sitä on vain ajatellut, että odotellaan nyt vielä vuosi, katsellaan nyt vielä pari vuotta.

Ja sitten se yhtäkkiä iski. Neljä vuotta. Se onkin aika pirun pitkä aika.



Voinette arvata, että tästä seurasi hirveä ahdistus ja kiire tehdä asialle jotain. Miehen kommentti oli " No eikös nyt vielä pari vuotta voisi yrittää itsekseen?" . Siis mitä? Sitten olisi ollut yhteensä 6 ehkäisyvapaata vuotta, luultavasti ilman toivottua tulosta. Eikö tuo äijä ole sisäistänyt tätä asiaa?



Joten, olenko minä vain freak of nature, kun vasta nyt aloin pitämään meitä " oikeasti" lapsettomina, vai mikä sen aikaraja Teidän mielestänne on? Onko siihen aikarajaa?



Vituttaa vielä sekin, kun kaikki hokevat joko sitä, kuinka meidän olisi aika jo harkita perheenlisäystä (joo' o, ollaan kyllä harkittu) tai sitten sitä, kuinka minä olen vielä niiiin nuori, ettei minulla ole mitään kiirettä. Juu, myönnetään, 21 ei ole paljon. Mutta ei se silti poista sitä kaipuuta.

Entäs anoppi sitten? Tokaisi tuossa kerran, että ei tuo (tarkoitti miestäni) mitään lapsia tee, onhan se jo nähty. Hienoa, juuri tuota kaipasin.



Kiitos jos jaksoit lukea loppuun. Oli pakko päästä purkamaan jonnekin.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
25.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli 11 vuoden lapsettomuus ennenkuin raskaus sai alkunsa. Minä ehdin siinä ajassa käydä lapsettomuussuruni läpi. Miehelle asia ei ollut koskaan vaikea. Ei hän ollut kiinnostunut lapsettomuushoidoista. Vasta kun rupesin n. 10 vuoden lapsettomuuden jälkeen puhumaan miehelle sijaisvanhemmuudesta tai adoptiosta, hän halusikin yllätäen kokeilla niitä hoitoja. Hoitojen alkamisesta olin puolen vuoden kuluttua raskaana.

Kyllä teillä ilman muuta täyttyy edellytykset lapsettomuuden lääketieteellisiin selvittelyihin. Niihin ryhdytään, jos vuoden yrityksen jälkeen raskaus ei ole alkanut.

Tsemppiä!

Vierailija
2/5 |
25.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi olla että vika löytyy, voi olla että ei... Jos vika löytyy, saattaa avuksi riittää yksi lääkekuuri - tai sitten ei...



Jos jätätte menemättä tutkimuksiin ajoissa ja lasta ei kuulukaa niin sitten saattaa myöhemmin kaduttaa katkerasti ettette ajoissa selvittänyt lapsettomuuden syytä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
25.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on luomulapsi, mutta toista emme saa ilman rankkoja hoitoja.

Vierailija
4/5 |
25.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä tuo tutkimuksiin meno jotenkin pelottaa, asia tulee liian todelliseksi ja konkreettiseksi. Taustalla on kuitenkin ajatus, että entäs jos ei koskaan...?



Sen verran olen asiassa " huomaamattani" edennyt, että omaa hormonitoimintaa olen alkanut pistää kuosiin - tosin lääkäriin hakeuduin siksi, kun epäsäännölliset menkat on ärsyttävät.



3, kuinka kestit miehen kiinnostuksen puutteen? Täällä ainakin on kaksi jatkuvasti ahdistunutta ihmistä. Minä lapsettomuuden takia, mies sen takia, kun en kerro mikä ahdistaa --> minun ahdistus lisääntyy, kun tiedän miehen ahdistuvan jos kerron --> mies ahdistuu lisää kun lopulta kerron. Äh, vaikeaa.



Helpotti muuten heti, kun sai purkaa ja tuli jopa kannustavia viestejäkin. Kiitos vielä kerran niistä.



-ap

Vierailija
5/5 |
25.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

on sen itselle tunnustaminen. Että nyt saattais olla jotakin pielessä, kun ei tärppää. Kun tämän askeleen saa otettua, loppu onkin helpompaa.



Ihan ensiksi, kannattaa käydä tsekkaamassa perustestit (molempien), että kaikki on kunnossa. Ja sitten miettiä eteenpäin, aloittaako hoidot vai ei. Jos todella haluat lapsen, miksi enää odottelemaan?



Tsemppiä, t. ex-lapseton

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kolme yksi