Onko nykyisessä parisuhdemallissa jotain pielessä kun niin moni eroaa?

Naiset odottaa turhaan, että mies on empaattinen ymmärtäjä.

Miehet odottaa turhaan, että nainen on seksikäs panokone.

Ei kohtaa ei.

Kouluissa ei opita ihmisen elämänkaaripsykologiaa eli ihmisten tietotaito sillä saralla on naistenlehtitasoa. sillä taas ei pitkälle pötkitä...

Heti kun tulee vähänkin vastoinkäymisiä niin erotaan. Ei muisteta sitä myötä- ja vastamäessä. Ylämäen jälkeen tulee aina alamäki, se pitää muistaa eikä luovuttaa liian helpolla. Avioliiton ja prisuhteen eteen täytyy tehdä TÖITÄ!

Vierailija:

Naiset odottaa turhaan, että mies on empaattinen ymmärtäjä.

Miehet odottaa turhaan, että nainen on seksikäs panokone.

Ei kohtaa ei.

Tai sitten on muunlaisia epärealistisia odotuksia kumppanin suhteen. Jos on baarista pokannut juopon niin juoppo se on. Näin esimerkiksi.

Ihmiset kyllä eroaa miljoonista eri syistä. Mun ex löysi toisen, ihan sama mitä siinä vaiheessa oisin tehnyt. Ei toista voi väkisin pitää. Eri juttu sitten on, miksi se siihen toiseen haksahti ylipäänsä. Kuka tietää.

Nykyään eroaminen on mahdollista, ei siis jäädä riutumaan loppuiäksi epätyydyttävään liittoon. Ja toisaalta on hyvä, että on helpompi (tai no ei se kai koskaan helppoa ole) erota, näin mun mielestä. Esim. parisuhdeväkivallan uhrin on aika paljon helpompi lähteä kuin joskus sata vuotta sitten, jolloin akkoja sai piekseä mennen tullen...

Vierailija:

Heti kun tulee vähänkin vastoinkäymisiä niin erotaan. Ei muisteta sitä myötä- ja vastamäessä. Ylämäen jälkeen tulee aina alamäki, se pitää muistaa eikä luovuttaa liian helpolla. Avioliiton ja prisuhteen eteen täytyy tehdä TÖITÄ!

Ja kun se toinen päättää lähteä, niin mitä tehdä? Kahlita patteriin? Mä en hitto vieköön suostu kuuntelemaan tota että erotaan liian helposti pälä pälä. Se ei aina ole oma valinta. Ja usein ei ole. Ikinä et voi tietää, mitä kahden ihmisen välillä on tapahtunut, vaikka luulisit tietäväsi.

Tyttölapset kasvatetaan nykyään toisella lailla kuin 100 vuotta sitten. Pojat taas kasvatetaan aivan samalla lailla kuin 100 vuotta sitten. Poikien vanhempien pitäisi muuttaa metodejaan. Kaiken maailman armeijat ja muut simputuslaitokset voisi lopettaa. Poikia pitäisi kannustaa ajattelemaan omilla aivoillaan, eikä seuraamaan typerinä kaiken maailman valmentajia ja majureita. Kyllä ne parisuhteetkin sitten onnistuisi, kun lähtökohat olisivat alunperin tasa-arvoisemmat.