Mitä mieltä olette? Yhdessä elävillä omat vai yhteiset rahat?

En tietenkään tarkoita, että yhteiset rahat = epäitsenäinen, tai että omat rahat = itsenäinen (ei se niin yksioikoista ole).

Mutta mieluummin pidämme homman näin.



Ei meillä lasketa sentilleen mitään. Ruokakulut ym. yhteiset menot maksaa se, jolla sattuu olemaan rahaa. Tällä hetkellä se on käytännössä mies, koska minä opiskelen.

Kumpikin sitten maksamme omistamme sellaiset " omat turhakkeet" , omat kännylaskut, lehdet ym.



Ei se sen vaikeampaa ole. Rahasta emme ole riidelleet koskaan.

Meillä ollut yhteiset rahat aina siitä asti kun yhteisen katon alle muutettiin... Mies ties tienaa nytkin moninkertaisesti enemmän, kun on edennyt hyvin urallaan. Minä sen sijaan olen ollut vuosia kotona ja tällä hetkellä ainoa tuloni on mitätön kotihoidontuki.



Aina on kuitenkin ollut itsestäänselvää, että perhe on yhteinen yritys ja niin tulot kuin menotkin ovat yhteisiä! Mies itse ei voi sietää näitä naisten alistajia, joiden mielestä naisen kuuluu huolehtia jopa kaikista lapsiin liittyvistä menoista :/ Ööö, yksinkö se vaimokulta ne lapset on saanut alulle!

Ja ei tuhlata, on sen verran älliä päässä meillä molemmilla, että keskustellaan mihin ylimääräinen käytetään, muista elämisen pakkomenoista ei tarvii edes keskustella kunhan vaan maksetaan laskut. Olispa aika kiree tunnelma jos mun pitäis maksaa puolet asumisesta ja vastaavasti en tekis mitään miehen eteen... tekis omat pihvit kun syödään lasten kanssa makaronilaatikkoa. Ja tapeltais siitä kumpi joutuu antamaan lapsille ostamastaan ruoasta.

Kun molemmat ovat tyytyväisiä, niin silloin toimitaan oikein.

ja koko ajan periaatteessa omat rahat kummallakin. Tähän aikaan mahtuu opiskelua ja työssäkäyntiä, mulla äitiyslomaa ja hoitovapaata.



Opiskellessa ja hoitovapaalla olin koko ajan osa-aikatyössä a) koska tykkään työstäni ja b) halusin tienata. En vaan halua pyytää mieheltäni rahaa vaan tienata omani ja päättää ihan itse mihin ne kulutan. Mies kyllä olisi antanut esim. hoitovapaalla rahaa jos olisin pyytänyt, mutta ei tarvinnut. Ja jos tämä on jonkun mielestä itsekästä että haluaa itse päättää omista rahoistaan (tai yleensä että on ns. OMAT rahat), niin tiedoksi että ostan omilla rahoillani ruokaa perheelle, maksan perheen laskuja, lasten vaatteita, miehelle vaatteita yms yms. Eli en juurikaan törsää itseeni. Ja säästän rahastotileille, niitä rahoja sitten tulevaisuudessa käytetään lasten hyväksi tai minun ja mieheni vanhuudenturvaksi.



Tämä toimii meillä ihan loistavasti, ei ikinä ole tarvinnut riidellä rahasta, ei edes silloin kun sitä oli niukasti (opiskeluaikana).

ovat aina jostain syystä ne jotka eivät mitään tienaa tai ansaitsevan vähemmän? Silloin on jotenkin automaatio, että kaikki rahat ovat yhteisiä. Meillä homma toimii niin, että kaikki yhteiset laskut maksetaan puoliksi (siis myös ruokalukut, lasten hankinnat jne.) ja kumpikin maksaa omat " turhakkeensa" . Olen tähän käytäntöön täysin tyytyväinen ja se on mielestäni ihan oikeudenmukaista vaikka minä olenkin meidän perheessä se jonka palkka on pienempi.

varsinkin jos on lapsia ja vielä yhteistä (asunto)lainaakin. Ei se ole tuhlaamista tai siivellä elämistä, jos toinen käy töissä ja toinen esim opiskelee tai hoitaa kotona lapsia. Parisuhteessa vuorollaan kumpikin voi kantaa sitä leipää kotiin ja kyllä yhteisten lasten hoito on ihan yhtä lailla työtä kuin se varsinainen ansiotyökin.



Minä aina ihmettelen näitä naisia jotka tuskailevat että rahat on loppu kun ei ole muita tuloja kuin hoitotuki tms, miehellä sitten on rahaa harrastaa ja panostaa itseensä. Ei mene minulle jakeluun ei sitten millään.



Toki molemmilla voi olla omat tilit jos näin halutaan (tosin meillä on yhteinen). Mutta kyllä silloin täytyy sopia että siltä tililtä jolla rahaa on, sitä myös käytetään yhteisiin menoihin, eikä niin että toinen puolisoista kituuttaa penniä venyttäen ja toinen elää kuin kroisos.

että meillä on miehen kanssa suurinpiirtein samanlainen tulotaso joten tuo yleistyksesi ei ainakaan meihin osu yhtään. Ja on ollut sellainenkin aika, jolloin mieheni vielä opiskeli ja itse olin jo ansiotyössä ja tällöin " elätin" miestäni. Siis hänen ei tarvinut ottaa opintolainaa koska minä rahoitin elämäämme tuolloin hänen opiskellessa jotta hän voisi sitten vuorostaan elättää perhettään myöhemmin (kuten tekee nyt kun minä olen hoitovapaalla hänen " elätettävänään" ).



t:9

ei kai kuolleen kanssa..no joo

Molemmilla omat tilit, mutta rahat on yhteiset, ja isoista hankinnoista keskustellaan yhdessä, muuten ei olla toisillemme tilivelvollisia rahan suhteen. Mies maksaa suurimman osan laskuista, koska tienaa enemmän, enkä pistä vastaan.



Tiedän perhee jossa kaikki maksetaan puoliksi, kerran kuussa laskevat kauppakuitit ja puolittavat ne, laskuissa sama juttu. Mä vierastan tollasta, mutta heillä se toimii.

ja toinen laskee pennejä. Ihan sama onko yhteiset pankkitilit vai ei.



Mä kirjoitin tuossa aiemmin että olen ollut osa-aikatyössä aina hoitovapaalla, joten tulot eivät koskaan tippuneet pahasti. Ymmärrän kyllä niitä jotka elävät kodinhoidontuella esim. jollain työttömyysalueella jossa ei ole mahdollisuutta muuhun tienestiin, että silloin pitää miehen osallistua enemmän menoihin. Niin meilläkin olisi tehty, jos mulla ei olisi ollut tuloja. Mutta mulla oli mahdollisuus mennä töihin, en halunnut jäädä sille pelkälle hoitorahalle joten olin siis töissä osa-aikaisena.



Enkä väitä että tämä on ainoa oikea rahankäyttösopimus, tämä sopii meille.

Ja että mies lähtee ISYYSLOMALLAAN kaveriporukan kanssa etelänreissulle, koska on LOMALLA ja onhan hänellä sitä rahaa, kun ITSE niin hyvin tienaa, huoh! Vaimoressukka sitten yrittää sen vastasyntyneen ja muiden lasten kanssa selvitä ensiviikoista ja TOTTAKAI vain niillä ITSE tienaamillaan äitiyspäivärahoilla(jotka pahimmassa tapauksessa minimin mukaan). Pitäähän sitä itsenäisyytensä säilyttää!!!



No, onneksi meitä on moneen junaan, jokainen tavallaan!

Välillä minä olen tienannut enemmän, välillä mies. Nyt meillä on yhtä suuret palkat. Niin ja mies kuluttaa meillä enemmän ;) Että hän hyötyy tästä järjestelystä tällä hetkellä enemmän...



Meillä maksetaan ensin lainanlyhennykset, laskut, ruokakulut yms. pakolliset pois. Jäljellä jäävillä rahoilla hankitaan tarvittavia vaatteita tai muita juttuja sille, kuka tarvii. Ennen palkkapäivää tilillä olevat rahat laitetaan säästöön.



Eikä meilläkään riidellä rahasta. Isot hankinnat jutellaan yhdessä, pienemmistä (esim. vaateostokset, kampaaja/parturikäynnit, harrastusmenot) menoista kummallakin on oma päätösvalta, siis ettei miehen tarvi kysellä lupaa, saako ostaa kuntosalille sarjalippua vai ei, eikä mun tarvi konsultoida miestä siitä, pitääkö mun oikeasti mennä kampaajalle. Itsenäisiä ollaan siinä määrin kuin se parisuhteessa on suotavaa.

menot ja tulot. Aivan päivänselvä asia, mistä ei ole tarvinnut kertaakaan käydä minkäänlaista keskustelua mieheni kanssa. Jo seurusteluaikana homma meni niin.



Mutta ehkä tämä on vain meidän normaaleiden persaukisten ihmisten ajatusmaailma. En osaa ajatella asiaa rikkaan ihmisen näkökantista.

eli yksi yhteinen tili mihin siirtyy molempien omilta tileiltä aina tietty summa per kk ja mistä maksetaan asumiskulut, ruoat jne.



Mun ois tosi vaikea olla ilman omia rahoja. Tulis aina huono omatunto ' turhista' ostoksista. Naisella on oltava omaa rahaa ja oma huone ;)

Oletko tosiaan sitä mieltä, että sinun piti kotona ollessasi hankkia rahat ruokaan, lasten tarvikkeisiin ja miehen vaatteisiin, ettei miehen tarvitse osallistua yhtään normaalia enempää perheen elatukseen? On teillä joo tasa-arvoinen suhde... Ei kai perheen pidä syödä, jos äiti ei ruokarahaa taloon tuo =O

Naisella on oltava omaa rahaa ja oma huone ;)

[/quote]

Meillä tulot vaihtelevat paljon vuosittain ja kuukausittainkin, ja ollaan haluttu pitää omat rahat koska muuten tulisi sellainen olo että on " tilivelvollinen" toiselle siitä mihin omiin hankintoihin niitä yhteisiä rahoja käyttää. Vuokra ja lapsen tarha maksetaan puoliksi, mutta koska mulla on vähemmän tuloja mies maksaa esim. sähkölaskun ja nettiliittymän. Ollaan sovittu että se jolla on enemmän rahaa maksaa suhteessa isomman osan laskuista.

Meillä siis yhteiset rahat, mutta ei niitä tosiaan tarvitse toiselta pyytää kun kaikki on yhteistä. Eikä tarvitse hävetä omia ostoksiaan. Itse esim. käyn kerran kuussa parturissa, hierojalla ja kynsihoidossa (käytän rakennekynsiä). Mieheni ei käy, mutta saisi käydä jos haluaisi. Enkä kysy mieheltäni lupaa näihin. Ei mieskään kysy minulta lupaa omiin ostoksiinsa. Yleensä hän kyllä ostaa autoja, mutta silti ei tarvitse minulta lupaa niihin.



Meillä on yksi yhteinen tili, molemmilla omat ja vielä lapsillakin omansa. Lasten tileille säästetään rahaa heidän tulevaisuuttaan varten, yhteiselle tilille omaa tulevaisuuttamme varten. Omilla tileillä rahat seilaa edes takaisin nettipankin välityksellä ja tiedämme kumpikin toistemme tunnukset eli ns. vapaa käyttöoikeus myös niihin vaikkei pankin kirjoissa niin luekaan.



Ja en tosiaan keksi semmoisia isompia ostoksia, mihin tarvitsis toisen luvan. Ostetaan mitä tarvitaan. Meillä homma toimii näin. :)

Eli osittain yhteis- ja osittain erillistalous. Ja sellainen sopimus, että jos toisella on jotenkin hankala (esim. työttömänä) tai toinen on vanhempainvapaalla (ollaan oltu vuorotellen) niin silloin se toinen työssäkävijä kantaa automaattisesti isomman vastuun menoista.



Ja kaikki isompi hankitaan yhdessä. Jos taas toisella on selvästi isommat tulot (meillä molemmilla on aika vaihtelevat tulot), hän hankkii sen. Mutta: esim. nyt kun ansaitsen enemmän niin tottakai ostan meille kyselemättä uuden pesukoneen, jos vanha menee rikki, mutta en todellakaan osta toisen pyynnöstä tuosta vain jotain teräväpiirtotelevisiota ' koska sellanen ois kiva' .



Itse pidän siitä että minulla on oma tili ja omia rahoja omiin menoihin, myös silloin kun olen ollut pienellä äitiyspäivärahalla --- ei esim. tarvitse perustella jokaista ostostaan.