miksi oletetaan että avioero perheestä tulevat lapset saisivat kaikki elämän läpi kestäviä traumoja?
eikös se ole niin että parempi ero kuin ainainen riita ja ahdistus?
Kommentit (8)
Monet vanhemmat pystyvät erottamaan vanhemmuuden ja puolisona olemisen toisistaan siten, että he pystyvät olemaan hyviä vanhempia, vaikka avioliitto olisi täysin karilla. Lapset eivät välttämättä huomaa mitään eikä heille jää traumoja vanhempiensa onnettomasta liitosta. Näin voi olla, kun suhde on " pystyyn kuollut" eikä ole alkoholismia, väkivaltaa, uskottomuutta yms. juttuja joita on vaikea pitää lapsilta salassa.
Sen sijaan avioero on AINA valtavan iso muutos lapselle, hänhän lähes aina menettää toisen vanhempansa vähintään osittain. Ei siitäkään välttämättä traumaa jää, jos vanhemmat ovat fiksuja, mutta useimmiten kyllä jää. Minusta avioerojen vaikutusta lapsiin vähätellään. Koska lapset eivät uskalla ilmaista tuskaansa vanhemmilleen yksin jäämisen pelossa, vanhemmat luulevat, että lapsilla on kaikki hyvin.
oletko koskaan miettinyt sitä, miten lapsuudenkotisi ja vanhempiesi suhde ovat vaikuttaneet sinuun ja elämääsi?
Tarkoitan sitä, että olet asunut jo 15-vuotiaana poissa kotoa, sinulla itselläsi on useampi ero taustalla, lapsia kahden eri miehen kanssa jne
Aina sanotaan että tytär etsii isänsä kaltaista miestä, mun isä on alkoholisti jne... Eka ero tuli kun mies löysi paremman (oltiin silloin nuoria), toinen mies paljastui alkoholistiksi...
T:2
erosta kärsivät enemmän kuin riitelystä. TUtkimuksesta oli ainakin aamulehdessä pari vuotta sitten.
Vierailija:
erosta kärsivät enemmän kuin riitelystä. TUtkimuksesta oli ainakin aamulehdessä pari vuotta sitten.
Minun esikoinen ei edes muista että äiti ja isä olisi koskaan yhdessä asuneet. Ja nyt hänellä on isä elämässä mukana kun aikoinaan isä ei kotona ollut eikä lapsestaan ollut kiinnostunut. Kun erottiin niin oli pakko alkaa isäksi kun joutui pitämään lasta ilman minua.
Tottakai jälkiä ero aina jättää, mutta niitä jälkiä tulle lapsille ihan tavallisessakin perheessä. Traumoja tulee myös monesta syystä ja ero voi olla yksi, mutta perheen alkoholin käyttö voi olla myös yksi. Se miten suuresti ero vaikuttaa lapsen elämään myöhemmin on paljolti kiinni siitä miten ero menee. Meillä ainakaan ei ole lapsi ollut pelivälineenä ja kaikki uudetkin puolisot ovat vain tuoneet positiivisuutta lapsen elämään. Me ainakin päätämme enemmän asioista nyt yhdessä kuin silloin kun virallisesti oltiin yhdessä :)
miksi oletetaan että avioero perheestä tulevat lapset saisivat kaikki elämän läpi kestäviä traumoja?
eikös se ole niin että parempi ero kuin ainainen riita ja ahdistus?
Eiköhän nuo molemmat vaihtoehdot ole sellaisia, jotka jättävät isomman tai pienemmän jäljen. Erojakin on tietysti niin erilaisia, kuten lapsiakin. Joku ottaa paremmin, joku huonommin.
Mutta jos kotielämä on yhtä huutoa ja pahimmillaan väkivaltaa, eikä tilanne yrityksistö huolimatta parane, tottakai silloin ero on paras ratkaisu. Toisaalta ristiriitoja pitääkin oppia purkamaan, joten täysin kinastelematon ja harmoninen perhe voi olla huonokin asia.
Esikoinen oli 1kk kun erottiin.
Seuraavan miehen kanssa erottiin kun yhteiset lapset oli 3v, 2v ja 2x1v. Tätä ennen oli jo kauan asuttu erillään. Esikoinen vihas tätä isäpuoltaan joten sillekkin oli vaan helpotus kun erottiin.
Omat vanhemmat eros kun olin 15v ja asuin jo pois kotoa et niiden ero ei suuremmin mua liikuttanut...