Kertokaapa, kuinka usein tunnette väsymystä äitiyteen?

Eiköhän se väsymys johdu niistä miljoonista tilanteista joihin joutuu puuttumaan. Kaksosilla ns. eskariuhma, murkkuikäiselle murkku-uhma, itsellä neljänkympin kriisi ja aviokriisi siihen päälle. No, ei ainakaan voi elämää tylsäksi väittää :-)

1)kuinka usein tunnet väsymystä/turhautumista/vihaa/tyhjyyttä siitä syystä että olet äiti?

Hyvin vähän nykyään enää johtuen siitä, että osaan ottaa enempi itselleni aikaa ja hyväksyä kaikenlaiset tunteeni. Minun ei tarvitse olla täydellinen ja aina iloinen ja ymmärtäväinne. Kuopuksen vaikeana vauva-aikana sairastuin masennukseen, koska unet jäivät pariin tuntiin vuorokaudessa. SIlloin vihasin äitiyttä harva se päivä.

2)minkä ikäisiä lapsesi ovat?

Nyt 3,5 v ja 2 v.

3)mistä itse arvelet väsymyksen/jaksamisen äidin roolissa johtuvan?

Siitä, että suorittaa liikaa tai pyrkii täydellisyyteen. Pitää olla itselleen armollinen. Vaikka on äiti, pitää olla myös MINÄ ja tehdä itselleen tärkeitä asioita muitakin kuin perheeseen liittyvät.

mutta en tunne koskaan äitiyteen negatiivisia tuntemuksia. Lapsi on 3-vuotias. Jaksaminen johtuu minulla varmaan siitä, että lapsi on ollut todella helppo ihan koko pienen ikänsä joka suhteessa ja rakastan häntä ehkä liikaakin :)



Muutaman kerran olen ajatellut että jos ei olisi äiti niin olisi helpompi mennä kuntosalille milloin haluaa eikä aina pohtia kuka voisi katsoa muksuani sillä välin ;)



No, voi olla mulla oppivuodet edessä vielä kun tuo tuosta kasvaa ja vaikka hankaloituukin vielä ;)

kaikki ärsyttää.

mutta rutiininomaisuus kyllästyttää kyllä päivittäin.



Lapsi on 2-vuotias, ja oletan että jahka sen jutut vähän monipuolistuvat ja uhmaikä hellittää niin tylsistyttää vähemmän. Toisaalta sitten on seuraava samassa iässä...