Läheisen kuolema --> miten surra lasten nähden?

sieltää löytyy hyvä, esim. verkkoklinikalta

Tietenkin aikuinen tukee lasta surussa eli pitäisi yrittää kuitenkin pitää jollain lailla itsensä kasassa. Meillä 4-vuotias tietää että pappa on kuollut. On taivaassa enkelinä. En ole sen kummemmin asiaa osannut selittää. Itse en oikein usko mihinkään kuoleman jälkeiseen, joten en ole sellaisia edes selitellyt. Haudalla on käyty ja tietää senkin, että on sinne maan alle haudattu aikanaan.



Selitä sitä tahtia, kuin lapset kysyvät. Jos eivät kysele, niin älä selittele.

selittää lapselle, jos huoelstuvat asiasta.

En halua muuttua tunteettomaksi vain lasten takia



itken ilosta, itken surusta. Välillä itken muuten vaan

Älä kuitenkaan jätä pakollisia kotitöitä tekemättä surun tähden. Ehkä teet hitaammin ja vähän huonommin, mutta teet kuitenkin. Esimerkiksi annat ruoan lapsille, kun se on annettava jne. Muuten saat surra. Lapset, varsinkin kuusivuotias, kyselee varmaan paljon ja vastailet sitten hänen kysymyksiinsä siitä, mitä suret ja miksi.

Ehtiihän sen sitten kun on ajankohtaista.

No sää suret asiaa niin kauan kun surettaa. Itket jos itkettää! Mene hakeen jotain apua jos et jaksa. Oma isä alkoholisoitu kun äitinsä kuoli. Se on kova paikka. Ja luonnollista itkeä. Ja tietty sanoa lapsille että olet surullinen että siksi itket.



Todellakaan ei ole luonnollista vetää tunteita sisäänsä!

Meillä on juuri samanlainen surutilanne meneillään läheisen menehtymisen vuoksi. Lapsemme on 3-vuotias. Meillä on itketty ihan sen mukaan, miltä itsestä tuntuu. Aluksi lasta pelotti, miksi vanhemmat ovat itkuisia ja kuolevatko myös omat vanhemmat, mutta asiasta puhuttiin ihan avoimesti ja selitettiin, miksi meitä itkettää. Nyt lapsi tuntuu ymmärtävän, että suremista ei tarvitse pelätä. Meillä ei lapsi vielä käsitä kaikkea kuolemaan liittyvää ja yhdistää eri asioita hassusti keskenään, mutta olemme selittäneet ja selvittäneet asioita pikku hiljaa.

Kiitos vastauksista. Lisääkin haluan vielä lukea, jos jollain kommentoitavaa.



Kyseessä ei ole oma isäni, vaan mieheni. Mieheni ei luultavasti tule itkemään lasten nähden, mutta ihan varmasti hänen olemuksestaan huomaa surun. Itsestäni en osaa sanoa, miten käyttäydyn, kun on ihan uusi tilanne. Kovasti kuitenkin surettaa jo ihan lasten puolesta, kun pappa on heille kovin rakas.



ap

Vierailija:

Meillä on juuri samanlainen surutilanne meneillään läheisen menehtymisen vuoksi. Lapsemme on 3-vuotias. Meillä on itketty ihan sen mukaan, miltä itsestä tuntuu. Aluksi lasta pelotti, miksi vanhemmat ovat itkuisia ja kuolevatko myös omat vanhemmat, mutta asiasta puhuttiin ihan avoimesti ja selitettiin, miksi meitä itkettää. Nyt lapsi tuntuu ymmärtävän, että suremista ei tarvitse pelätä.