Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan rauhattomuus. ov
30.01.2008 |
Lapsi jaksaa kuunnella pitkänkin sadun paikallaan. Jos katsoo lastenohjelmaa, ei osaa keskittyä vaan välillä pomppii ja hyppii sohvalla.
Aamusta alkaa " haluan, haluan" -jutut. Silmät juuri saadaan auki, haluaa välittömästi syömistä, heti sen jälkeen haluaa piirtää, about 5-10 min ja haluaakin maalata tai muovailla.
Lämpimän ruoan kun laittaa eteen, alkaa selittely ja tarinointi. Kädet viuhtoo ja kun yrittää rauhoittaa, siirtyy ruoasta valittamiseen. Erittäin hidas syömään ja ruoan kanssa annetaan puoli lasia maitoa. Haluaa lisää, " syö vähän, niin saa lisää maitoa" . Sinnittelee, ei syö tai syö haarukallisen. Useimmiten ei syö paljon mitään. Välipalat ja aamu-iltapalat kelpaavat, mutta lämmin ruoka takkuaa.
Leikkii nuoremman sisaruksen kanssa, tappelua koko ajan. Pienempi huudattaa isompaa ja sitä kitinää ei jaksa kuunnella. Juoksee pakoon, kirkuu täysillä. Nuorempi vain yltyy tuosta kitinästä kiusaamaan.
Ei kuuntele mitä puhun. Joskus mietin, että onkohan lapsi kuuro. Mitä ei tietystikään ole. :) Osaa vain olla niin kuin ei kuulisi. Sitten kun useammin toistan lapsi sanoo, että älä hoe koko ajan kuuletko, kuuletko. Sitten menen lapsen tasolle ja saamme riidan ja huutoa aikaan. Olen väsynyt jankuttamiseen, rauhallisesti sanomiseen kun ei toisto toiston päälle etene mihinkään.
Löytyisikö ongelmiini neuvoja? Kiitti etukäteen.
Kommentit (2)
aivan kuin meidän neljä vee. Ihana oli lukea tuota sun tekstiä, kun se oli NIIIIN tuttua! Olen jo itse ollut huolissani, ja päätellyt, että pitää tutkia, että onko oikeasti jotain " vikaa" vai kuuluuko ihan normaaliin kasvuun ja kehitykseen tuommoinen. Juteltuani muutaman muun äidin kanssa ja tuo sun tekstisi saa mut vakuuttumaan, että kyseessä on ikään kuuluva " ilmiö" . Ei muuta kuin pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä meille äideille =)
Niin ja jossain jutussa oli, että jos on vaikea uhmaikä, niin murkkuna pääsee helpommalla, toivottavasti pitää paikkansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan lapsi kainaloon ja tilanteesta pois. Tai mikä nyt sitten milloinkin on se mitä halutaan tapahtuvan. Ei mennä jankutukseen vaan se että kun jotain on sanottu niin sitten se tapahtuu tai äiti laittaa sen tapahtumaan.