Kuulovammaisten lasten vanhempia? Olisi kysymys tai parikin;)

olisi niin kysynpähän,että miten lapsenne(4-6v) on suhtautunut vaivaansa ja mahdolliseen kuulolaitteeseen? ap

Ei haluais opetella viittomaan.

Minä olen ollut vauvasta asti keskivaikeasti huonokuuloinen, mutta laitetta aloin käyttää vasta lukiossa. Kavereitten kanssa pärjäsin hyvin ja koulussa samoin, kun istuin eturivissä.

Mutta puhelimeen en halunnut vastata, aikuisten kanssa en juuri puhunut (paitsi tietysti omat vanhemmat ja isovanhemmat), kun en saanut selvää. Näissä suhteissa kuulolaite olisi helpottanut elämää huomattavasti. Ylipäätään vieraiden kanssa puhumiseen oli suuri kynnys.



Kuulovikani asteen tajusin oikeasti vasta kun sain kelvollisen laitteen, ja tajusin, mitä kaikkea oli jäänyt kuulematta. Tukkani yleensä peitti laitteen, mutta en sitä erityisemmin salaillut. Asenne on vieläkin se että toiset käyttää silmälaseja että näkisivät paremmin, minä kuulolaitetta että kuulisin paremmin.

Niin vielä siitä että kyllähän se käyttöön sopeutuminen otti aikansa kun äänimaailma muuttui niin täysin. Vieläkin on usein ihanaa sulkea meteli pois.