Tänään olisi ollut ensimäinen neuvola-aika. Lapsi päätti tulla ulos ennen sitä.
Tänään minun piti olla iloinen ja onnellinen äiti, jolle on annettu neuvolakortti käteen varustettuna tärkeillä pienillä tiedoilla ja tästä olisi alkanut se ns. " turvallinen" odotus. Ultrakin oli edessä tällä viikolla ja sen jälkeen olisin kertonut kaikille tästä ilouutisesta. Nyt ei ole mitä kertoa. Itkettää!!!:(
Kommentit (21)
Yritä jaksaa päivä kerrallaan vaikka suru on suuri. Sure surua rauhassa ja puhu kaikille, jotka jaksavat kuunnella jos sinusta se tuntuu hyvältä. Aikaa myöden helpottaa ja tämäkin aika tuntuu vain muistona erityisen ikävästä ja surullisesta ajanjaksosta. Voimia!
Terveisin kohtalotoveri noin kolmen vuoden takaa
neuvolatädin tukea tässä asiassa, mut se on jo myöhäistä. Kiitos kaikille kannustavista viesteistä, koitan jaksaa päivä kerrallaan. Nyt vaan tuntuu lohduttomalta.
Puhun lapsesta, sillä odotin lasta (en sikiötä). Ajattelin synnyttää lapsen (en sikiötä) ja olin menossa neuvolaan puhumaan tulevasta lapsestani (en tulevasta sikiöstäni). Lapsi (ei sikiö) olisi ollut elämi täyttymys, kovasti toivottu ja odotettu unelma. Saanen anteeksi sanavalintani.
Ja mikäli olet seurakunnan jäsen, tutkaile, järjestetäänkö omassa seurakunnassasi ryhmiä läheisensä menettäneille.
kyllä olen pahoillani riittää. Osaa otetaan kuolleen ihmisen omaisille ei km kokeneelle!
Luonto hoiti epäkypsän ihmisenalun hyvissäajoin pois! Olet vielä onnellinen kun aikaa hetki kuluu, mieti kuinka hirveää olisi ollut synnyttää tämä pikkuinen täysillä viikoilla ja senjälkeen hän olisi kuollut. Tai olisi kuollut rv39 sun mahaan jne..
Kyllähän km on suuri pettymys, mutta voin kertoa kokemuksesta, että tulet toipumaan tuosta km paljon nopeampaa kuin täysiaikaisen lapsen kuolemasta.
Ens tai seuraavassa kuussa jo iloisena petipuuhissa olet miehesi kanssa yrittämässä uutta raskautta.
T. km. rv 13 kokenut ja täysiaikaisen vuorokauden eläneen lapsen haudannut äiti
Ja olen vilpittömästi pahoillani kun jouduit km kokemaan, elämä jatkuu!
Se, että pitää heti tuoda omia kokemuksiaan esiin siten, että vain niillä on jotain arvoa, VOI ETTÄ! Luulisi, että juuri sinun kokemustaustallasi sinä juuri ymmärtäisit ap:tä, mutta ei.
Voimia sinulle, ap, ja iso halaus! Koeta päästä pahimman yli! JAKSAMISTA SINULLE!
2 kertaa kokenut saman;(Mä nyt vaan itken täällä sunkin puolesta ja halaan sua,jos saan....Ja ohita nuo ihme viestit,älä ota niitä tosissasi.
surua. Koitan jaksaa päivä kerrallaan ja lähden nyt ulos, jotta piristyisin hieman.
itke nyt itkusi ja jatka sitten eteenpäin. Koita ajatella, että luonto on hoitanut pois yksilön, jolla ei ole mahdollisuuksia elää. Tsemppiä ja hali!
Varmasti tuntuu pahalle ap,stä ja siihen on oikeus.
Ei tällasissa asioissa voi toisen puolesta sanoa miltä saa tuntua kun ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat eritavoin asioihin.
Itsellä kuollut 3kk:n ikäinen vauva mutta onhan se keskenmenokin paha kun kohdalle sattuu.
Minulta kun vauva kuolu, sanoivat että onneksi ei ollut isompi. Ihmettelin silloin kovasti kun kauheaahan oli kun vauva kuoli.
Nyt kun on isoja niin nyt vasta olisikin kauheaa jos heille jotain sattuisi kun saanut jo omilleen.
Nro 12 voisi mennä matkoihinsa.
Mistä voit tietää kuinka helposti ap on raskautunut?
Kyllä minä ihan surin " kuollutta lasta" , koska kuva/unelma lapsesta oli ainakin minulla vahva, kun positiivisen testin tein...
Ympäristöni otti asian juuri tuolla: luonto hoitaa epäkelvot pois ja hyvä niin - asenteella. Minua se ei lohduttanut!
Eli itke ja sure, puhu, vertaistuki olisi ainakin minua auttanut, mutta silloin en sitä löytänyt. Itse olisin kokemukseni jälkeen jonkinlaiseksi tukihenkilöksi tai kuuntelijaksi ilmoittautua...
Nyt on keskenmenoista ollut enemmän puhetta, eikös joku kirjakin siitä hiljattain ilmestynyt, siitäkin voisi olla apua!
Mutta muista surra, sinulla on siihen oikeus, voimia!
Terveisin,
Nyt neljän lapsen äiti
että he kaikki sytyttäisivät tänään esim klo 20 kynttilän keittiön ikkunalle?
Ilmoittele, jos haluat että me palstalaiset laitamme myös viestiä omalta osaltamme eteenpäin?
Minulle kaikki selvisi vasta siinä ensimmäisessä ultrassa rv 12. Ja oli kuin pommi olisi pudotettu niskaan.
En ymmärrä miksi teidän akat täytyy aina vertailla et kenellä on ollut suurin suru. Jokaisella ihmisellä on oikeus suruun km saatuaan!
Terv. äiti jonka pikku-" Elvis" leikkii myös enkelien kanssa, mutta ilman km ei meillä olisi nyt pientä Mirko-poikaa
Elämä on ihmeellistä ja välillä ihmeellisen epäreilua. Sinusta tuntuu nyt pahalta, anna sen surun tulla ja sitten voit päästää siitä irti ja aloittaa uuden yrityksen. Vaikka ehkä hieman kuulostaa karulta, niin uusi raskaus parantaa tuon haavan parhaiten. Kokemusta on. Silti se jää mielen pohjalle, kokemuksena, ajatuksena, yllätyksenä jonka elämä järjesti ja jolle ei voinut mitään.
Voimia ap:lle. Aika, jos ei täysin paranna, ainakin lievittää tuskaa.
Anna tulla kaikki paha olo pois ja rupea sitten miettimään elämää eteenpäin. Toivon että teillekkin se onni vielä joskus suodaan! Varmasti nyt tuntuu ihan kamalalta, voimia ja jaksamista!!!