Oliko synnytyksesi lempeä?

Ei kyllä edes kokovartalopuudutuksessa.

Epäonnistuneen imukuppiyrityksen jälkeen kiireelliseen sektioon ja kaiken huipentumana verensiirtoon (3l menetettyä verta).

pystyin istuskella tässä koneella niin kauan että sairaalassa tarvitsi olla vajaa tunti ennen vauvan syntymää, en tarvinnut kivunlievitystä tai edes suihkua helpottamaan. Kaksi edellistä synnytystä oli kyllä kaukana lempeästä.

Katsokaas esim. tämä:



www. ras. fi /index. asp?language=1

kyllä se oli todella tuskaista!



Eli kotona supistusten kanssa, kunnes olo hyvin tukala --> sairaalaan.

Siitä n. 50minuutin kuluttua lapsi oli jo syntynyt.

Vatsa oli tyhjentynyt jo aiemmin kotona, joten ponnistusvaihe oli ' siisti' . Ei kipulääkkeitä tai kaasua, ei huutoa tai riehumista. Vähän vaikeroin siinä ennen ponnistamista, silloin kivut oli niin kovat, että toivoi tajun menetystä, ja olisi ottanut varmaan mitä lääkkeitä tahansa, mutta tuli kuitenkin jo aika ponnistaa. Ei tikkejä, ei episotomiaa tai repeämiä. Terve vauva, toipuminen ok, ei ongelmia.



Silti olo oli synnytyksen jälkeen se, että Ei Enää Koskaan!

Ihan hyvä kuitenkin, olen tyytyväinen.

Ei ole pahempaa kipua ollut ennen eikä jälkeen synnytysten. Sinälläänhän itse tapahtuma on hieno asia, mutta lempeä... !?

Tosin se ei ollut synnytys vaan sektio. Suunniteltu sellainen. Siisti viilto vatsaan ja vauva ulos.

...nuorimmaisen lempeästi. Olin yksin salissa lähes kokoajan, kätilö kävi vain tarkastuksilla ja tuli ponnistusvaiheeseen. Salissa oli ihan himmeää, oli aamuyö, olin ainoa synnyttäjä juuri sinä yönä, kaikkialla oli ihan hiljaista ja rauhallista. En huutanut enkä ähkinyt, saatoin vain lapsen maailmaan...